Sopimuksen allekirjoittaneet osapuolet ovat OECD:n vientiluottotyöryhmän jäseniä: Australia, EU, Japani, Kanada, Korea, Norja, Sveitsi, Uusi Seelanti ja Yhdysvallat. Neuvottelut käynnistettiin Yhdysvaltain aloitteesta kaksi vuotta sitten.

Neuvotteluja vetänyt Finnveran kansainvälisistä suhteista vastaava ja OECD:n vientiluottoryhmän puheenjohtaja Pekka Karkovirta sanoi, että sopimus on ensimmäinen tärkeä askel kohti tavoitetta, jolla valtiontukiin puuttumalla voidaan rajoittaa ilmastopäästöjä.

Uusi sopimus ei salli suurten ns. ali- tai ylikriittisellä tekniikalla toimivien voimalaitosten rahoitusta vientiluotoilla. Kehitysmaihin toimitettavia, pienempiä samaa tekniikkaa käyttäviä voimalaitoksia voidaan edelleen rahoittaa vientiluotoilla. Myös suurten, puhtaamman tekniikan hiilivoimaloiden vientiä voidaan luotottaa.

– Sopimus ei haitanne suomalaista vientiteollisuutta, vaan johtanee pikemminkin korkeamman teknologian hiilivoimaloiden kilpailuaseman parantumiseen, mikä on vientiteollisuutemme etu, Karkovirta arvioi.

– Mikäli sopimus olisi saatu aikaiseksi jo tämän vuosituhannen alussa, olisi sillä estetty noin kolme neljäsosaa hiilivoimaloille ryhmän maissa annetuista vientiluotoista ajanjaksolla 2003–2013, OECD:n vientiluotto-osaston päällikkö David Drysdale totesi.

Yksityisen sektorin oletetaan ottavan esimerkkiä sopimuksesta, jolloin sen merkitys kasvaa. Sopimus tulee voimaan vuoden 2017 alusta. Kaksi vuotta myöhemmin sopimuksen määräysten täyttymistä ryhdytään säännönmukaisesti tarkistamaan, ja tavoitteena on määräysten tiukentaminen.

Ympäristöjärjestöt ja Puola kriittisiä

Ympäristöjärjestöt noteerasivat sopimuksen heti, mutta katsoivat sen olevan vailla kunnianhimoa. Maan Ystävät kuvaili sopimusta liian löysäksi hiilivoimalaitoksille, jotka ovat ilmaston lämpenemisen pääsyyllisiä.

– Tässä sopimuksessa on enemmän porsaanreikiä kuin sihdissä, Maan Ystävien amerikkalainen kansainvälisen politiikan analyytikko Kate DeAngelis sanoi.
DeAngelisin mukaan jokainen uusi hiilivoimala vahvistaa ilmastokriisiä, jolta kehittyvien maiden foorumi OECD sulkee silmänsä. OECD:llä olisi velvollisuus esittää kriisiin ratkaisuja, koska sen jäsenet ovat siitä pääasiassa vastuussa.

Sopimuksen kritisoijien joukossa oli myös Puola, mutta täysin päinvastaisista syistä kuin ympäristöjärjestöt. Yli 90-prosenttisesti sähköntuotannossaan hiileen nojaava Puola ilmoitti heti sopimuksen jälkeen pitävänsä hiilen pääenergialähteenään.

– Energiaturvallisuutemme edellyttää kotimaisen hiilen pitämistä energiapaletissamme ja se sisältää myös ruskohiilen, Puolan uusi pääministeri Beata Szydlo totesi maan parlamentissa.

Kuva: Ben Sutherland/Flickr