Euroopassa on nyt kasvamassa painetta siihen suuntaan, että uusia merituulivoimahankkeita on koordinoitava aiempaa paremmin. Mikäli tilannetta ei saada korjatuksi, se voi suistaa raiteiltaan EU:n pyrkimyksen kasvattaa tuulivoima "kaksikymmenkertaiseksi” vuoteen 2050 mennessä, mikä on osa unionin Vihreän diilin kokonaistavoitetta tulla ilmastoneutraaliksi vuosisadan puoliväliin mennessä.

Komissio julkisti heinäkuussa EU:n merivoimastrategiaan liittyvän tiekartan. Itse strategia on tarkoitus julkistaa lokakuussa. Strategia sisältää tuulivoiman lisäksi myös aalto- ja vuorovesivoimien hyödyntämisen, mutta se keskiössä on luonnollisesti merituulivoima. Ja strategiassa korostuu ennen kaikkea alueellinen yhteistyö, jolla meritilan kestävyys voidaan ottaa riittävästi huomioon.

Tuulivoimateollisuudesta kuuluu jo äänekkäitä huomioita siitä, että pakkautuvat meret aiheuttavat paineita pitkän ajan tuulivoimatavoitteille. Viime vuoden lopulla tanskalainen tuulivoimajätti Ørsted varoitti, että yhtiön senhetkiset tuotantoennusteet aliarvioivat kahden vaikutuksen kielteiset seuraukset – estovaikutuksen ja jälkiaaltovaikutuksen.

- Tuloksemme osoittavat aiemmista mallinnuksista poiketen suurempaa kielteistä vaikutusta tuotantoon, yhtiöstä todettiin ja lisättiin, että ongelma vain paisuu, kun uusia merituulivoimahankkeita toteutuu.

Ørsted kehittää uutta mallia, joka ennustaa entistä tarkemmin peräaaltovaikutukset pidemmiltä etäisyyksiltä. Yhtiön mukaan koko ala kohtaa aiempaa suuremmat peräaaltovaikutukset naapurituulipuistoista, kun merituulivoiman rakentaminen kiihtyy maailmanlaajuisesti.

Täyttyvät meret

Ajatushautomo Agora Energiewenden tekemässä selvityksessä Saksan merituulivoimasta Pohjanmerellä varoitetaan, että alan teollisuus tarvitsee riittävästi tilaa. Mitä enemmän turbiineja asennetaan tietylle alueelle, sitä vähemmän tehokasta merituulivoimatuotantoa saadaan tuulitoipumisen puutteen takia.

Mikäli Saksa pystyttäisi 50 -70 GW merituulivoimaa yksinomaan Saksanlahdelle, täysimääräiset tuntituotannot pienenisivät merkittävästi, Agoran selvityksessä todetaan.

Myös muut energiatoimijat yhtyvät näkemyksiin. Vattenfallin väistyvä toimitusjohtaja Magnus Hall sanoo, että kun merituulivoima laajenee ja alan infrastruktuuri tiivistyy merillä, peräaaltokysymys on pidettävä mielessä käyttöönottoprosesseissa. Vattenfall rakentaa parhaillaan maailman suurinta merituulipuistoa Hollannin vesillä.

- Poliittisen tuen ja teknologian yhdistelmä voisi auttaa. Meidän on opittava koordinoimalla välttämään nämä tilanteet ja toivottavasti kykenemme kehittämään tuulipuistoja, joissa tämä este pystytään ohittamaan teknologialla. Mutta myös EU:lta on lupa odottaa ongelman ratkaisuun osallistumista, Hall korostaa.

Lokakuussa julkistettavaksi suunnitellussa EU:n ensimmäisessä merituulivoimastrategiassa asetetaan tavoitteeksi 240 gigawatista jopa 450 GW:iin uutta merituulikapasiteettia seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Se on huikea määrä verrattuna nykytasoon, joka oli viime vuoden lopussa 22 GW. Merituulivoimaa on tällä hetkellä 12 Euroopan maassa.

Koordinaatiohaasteet ovat hyvin tuttuja komissiolle, jonka “pääsystä merelle onkin tullut alan keskeisimpiä tekijöitä”. Pääsy on erityisen tärkeä asia Pohjanmerellä, joka nähdään tulevana sähkökeskiönä Euroopan vauraimmille teollisuusmaille.

Merituulivoima kasvaa noin 3 GW vuodessa, mutta merenrantavaltiot haluavat kasvuun tuntuvaa vauhdin lisäystä. Sen saavuttaminen edellyttää kuitenkin parempaa suunnittelua ja koordinaatiota merenkulun ja merituulen sähköyhteyksien välillä, todettiin lausumassa, jonka julkaisivat aiemmin heinäkuussa Pohjanmeri-valtiot ja Euroopan komissio.

Euroopan Pohjanmeri-valtioiden ryhmän muodostavat Saksa, Belgia, Tanska, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Hollanti, Norja ja Ruotsi. Ryhmän puheenjohtajuus on tällä hetkellä Saksalla.

Eurooppalaisia merituulahduksia

Merituulivoimalla on maatuulivoimaan verrattuna huomattavia etuja. Tuulet ovat voimakkaampia ja luotettavampia. Lisäksi — mikäli ei oteta huomioon vihaisia kalastajia — massiiviset tornit eivät aiheuta julkista vastustusta läheskään siinä määrin kuin maatuulivoimaloiden tornit. Sen takia lähes jokainen maa, jolla on merenrantaa, suunnittelee merituulivoiman merkittävää lisäämistä.

Kesäkuussa esimerkiksi Saksan liittohallitus kirjasi uusiutuvan energian lakiinsa merituulivoimalle aiempaa kunnianhimoisemmat laajentumistavoitteet: 20 GW vuoteen 2030 mennessä ja 40 GW vuoteen 2040 mennessä. Talousministeri Peter Altmaierin mukaan tämä pitkän ajan suunnitteluvarmuus takaa myös hankkeille investoinnit.

Puola on nilkuttanut omien maatuulivoimahankkeidensa kanssa, mutta Itämerellä sillä on suuria tuulivoimasuunnitelmia. Heinäkuussa maan hallitus julkaisi aiekirjeen, jonka mukaan se hyväksyy 10 GW merituulivoimakapasiteetin rakentamisen, mistä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä 3,8 GW.

- Merituulivoimasta tulee vahva ajuri Puolan taloudelle, ilmastoministeri Michał Kurtyka totesi aiekirjeeseen viitaten.

Mutta monet näistä uusista kehityshankkeista ovat kansallisten aluevesien ulkopuolella, mikä merkitsee niiden olevan tuulivapaita kaikille, ellei löydy halua koordinoida hankkeita. Tanskan energia- ja ilmastoministeri Dan Jørgensenin mukaan tanskalaisten on mahdotonta mennä eteenpäin, ellei synny tarvittavaa yhteistyötä.

- Meillä on omata kansalliset intressimme, mutta eurooppalaisten maiden on toimittava yhdessä merituulivoiman kehittämisessä järkisyiden vuoksi. Onneksi minun on vielä tavattava yhteistyöstä kieltäytyvä poliitikko, koska sellaisetkin maat, jotka eivät ilmastotavoitteissaan ole kovin kunnianhimoisia, ovat kiinnostuneita rakentamaan uusiutuvaa energiaa, Jørgensen sanoo.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Getty Images