Tällaiseen tulokseen on päätynyt eurooppalaista tuulivoimaa edustava kattojärjestö WindEurope torstaina 6.2. julkaisemassaan vuotta 2019 koskevassa merituulivoimaraportissa. Sen mukaan Euroopassa yhdistettiin 502 uutta merituuliturbiinia verkkoon, ja maanosan merituulivoiman kokonaiskapasiteetti kohosi 22 GW:iin.

Merituulisähkö jo uutta kaasu- ja hiilisähköä edullisempaa

Viime vuonna Eurooppaan nousseesta uudesta merituulivoimakapasiteetista lähes puolet (1,7 GW) sijoittui Britanniaan. Toisena tuli Saksa (1,1 GW), sen jälkeen Tanska (374 MW) ja Belgia (370 MW). Nämä maat johtavat samassa järjestyksessä tilastoa myös kokonaiskapasiteetin osalta. Tältä osin myös Suomi näkyy tilastossa seitsemäntenä 3 merituulipuistolla, joissa on yhteensä 19 turbiinia ja kokonaiskapasiteettia 70,7 MW.

WindEuropen mukaan hyvä asia on, että merituulipuistojen kustannukset laskivat yhä merkittävästi. Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa viime vuonna pidetyissä huutokaupoissa sähkön hintataso loppukuluttajalle vaihteli 40-50 euroa/MWh.

- Euroopassa todella syleiltiin merituulivoimaa vuonna 2019. Huutokauppahinnat osoittivat, että merituulivoimaa on nyt edullisempaa rakentaa kuin uusia kaasu- tai hiilivoimalaitoksia, WindEuropen toimitusjohtaja Giles Dickson sanoo.

- Ja hankeputkisto sen kuin jatkaa täyttymistään. Tähän aikaan viime vuonna tähystimme 76 GW:iin vuoteen 2030 mennessä. Nyt tähtäin on jo 100 GW:ssa kymmenen vuoden päästä, Dickson lisää.

Vuonna 2050 kapasiteettitarve jo 450 GW

Mutta kaikki ei mene kuitenkaan parhaimman mukaan putkeen. Vakaasta kasvusta huolimatta uudet merituulivoimahankkeet eivät riitä siihen, mitä tarvitaan EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ja kun mittariksi otetaan pitempi tähtäin eli Euroopan ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050, tahti on kaukana vaaditusta.

WindEuropen mukaan Euroopan komissio sanoo maanosan tarvitsevan 450 GW merituulivoimaa vuoteen 2050 mennessä päästäkseen hiilettömään energiajärjestelmään ja saavuttaakseen Vihreän diilin tavoitteet. Se edellyttää 7 GW uutta merituulivoimaa vuosittain vuoteen 2030 asti ja siitä lähtien 18 GW vuosittain 2050 saakka.

- Nykyinen merituulivoimainvestointien taso on kuitenkin kaukana tuosta tarvittavasta tasosta. Emme rakenna tällä hetkellä riittävästi, jotta saavuttaisimme vuoden 2030 tavoitteen, puhumattakaan siitä, että Vihreän diilin tavoitteet edellyttävät huomattavasti kunnianhimoisempia määriä, Dickson huomauttaa.

Nämä huolet WindEuropen kanssa jakaa Euroopan sähköntuotanto- ja -jakelualaa edustava kattojärjestö Eurelectric, jonka toimitusjohtaja Kristian Ruby sanoo, että tuuliturbiinien valmistus ei ole mikään ongelma – niiden tuotantoa voidaan laajentaa nopeastikin.

- Ongelmana ovat tuulipuistoista rakennettavat johdot, joilla sähkö viedään kantaverkkoon, tarvittavien lupien saanti sekä paikallisen väestön houkutteleminen merituulisähkön asiakkaiksi. Näissä on haasteita riittämiin, Ruby jatkaa.

EU:n merituulivoimastrategia valmisteilla

Tuulivoiman rakentamisella on Euroopassa esteitä, joista useimmat liittyvät hitaisiin lupamenettelyihin ja paikallisväestön vastustukseen. Euroopan komissio aikoo tarttua niihin uudessa merituulivoimastrategiassa, joka on tarkoitus saada valmiiksi ja esitellä ennen kuluvan vuoden loppua.

Tammikuussa energiakomissaari Kadri Simson sanoi, että uudessa strategiassa aiotaan keskittyä haasteisiin, jotka liittyvät merituulivoiman ja vuorovesienergian laaja-alaiseen kehittämiseen. Haasteita ovat muun muassa vaikutukset energiaverkkoihin ja -markkinoihin sekä merenkulun hallintaan ja teollisuuspoliittisiin ulottuvuuksiin liittyvät asiat.

Dickson haluaa uudelta strategialta selvää näköalaa siitä, miten saadaan liikkeelle ne investoinnit, joilla saavutetaan 450 GW merituulivoimaa vuoteen 2050 mennessä. Siinä suhteessa on kriittistä, että suunnitellaan perusteellisesti sekä maa- että merituulivoiman verkkoyhteydet ja saadaan kunnon suunnitelma merenkulun hallintaan.

- Se edellyttää yhä läheisempää yhteistyötä Pohjanmerta ja Itämerta ympäröivien maiden hallituksilta. Ja siihen yhteistyöhön on kutsuttava Brexitin jälkeen myös Britannia. Se edusti sentään puolta Euroopan merituulivoimainvestoinneista viime vuosikymmenellä ja pysyy jatkossakin alan suurimpana markkinana Euroopassa, Dickson tähdentää.

Lähteet: WindEurope ja EURACTIV

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuvat: WindEurope