17.04.2015, kello 10.32

Metsähakkeen vauhti hiipui

Eduskunnan viimeisinä istuntopäivinään säätämä laki metsähakkeella tuotetun sähkön tukien nipistämisestä joutuu outoon valoon siitäkin syystä, että koko vuosituhannen alun jatkunut hakkeen käytön kasvu energiatuotannossa pysähtyi viime vuonna.

Näissä merkeissä tuntuu epärealistiselta Suomen vuosittaisen hakkeen käytön nostaminen13 miljoonaan kiintokuutiometriin vuoteen 2020 mennessä, kuten valtiovalta on tavoitteeksi asettanut. Pitää tehdä monta temppua, jotta haketta palaisi viiden vuoden kuluttua voimalaitosten kattiloissa yli 50 prosenttia enemmän kuin nyt.

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston Stubbin hallituksen toimeksiannosta laatima selvitys energiapolitiikan vaihtoehdoista sisältää mielenkiintoista tietoa. Maaliskuussa julkisuuteen solahtanut selvitys taisi jäädä vaalihumun jalkoihin, sillä sen näyttävät toistaiseksi harvat lukeneen. Näinä aikoina, vuosina 2015 ja 2016, jo valmistellaan niin EU:ssa ja Suomessakin vuoteen 2030 yltävää uutta bioenergiapakettia, joka asettaa lisää toiveita omalle uusiutuvalle polttoaineelle. Myös viime vuoden lopulla valmistuneen parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean mietinnön, Energia- ja ilmastotiekartta 2050:n, visio uusiutuvan energian osuuden nostamisesta 50–60 prosenttiin vuoteen 2060, vaikuttaa vaikealta, ellei jopa utopistiselta.

TEM:in selvitystä selaamalla löytyy vinkki. Valtio tukee varsinkin sahoja, joita myös metsähakkeen verokohtelun muutos kismittää. Joidenkin mielestä valtio tukee harmittavalla tavalla myös yhden suuren sellutehtaan rakentamista. Toki biosellutehdas on todellinen uusiutuvan energian dynamo.  Jos Äänekosken ohella myös Kuopiossa ja Kemijärvellä aloitetaan biokategoriaan luettavien sellutuotteiden valmistus, on Suomella oivat mahdollisuudet vastata 2020-luvulla alati kasvaviin uusiutuvan energian haasteisiin. Puun teollisen käytön lisääntyminen reilusti yli 10 miljoonalla kuutiolla vuodessa tuo markkinoille rutkasti myös energiajakeita, sillä sahatavaran tuotantoakin pitäisi lisätä parilla miljoonalla kuutiolla vuodessa. Tästä kenkä saattaakin puristaa, sillä sahatavaran tuotanto on varsinkin kotimaisen kysynnän vähenemisen takia pienenemään päin. Skenaarion edellytyksenä on tietenkin se, ettei EU:ssa laadita 28 jäsenmaalle yhteisiä metsien kestävän käytön kriteerejä. Onneksi näyttää kuitenkin siltä, että puu säilyy nolla-päästöisenä raaka- ja polttoaineena metsä- ja energiateollisuudessa. Tällä saralla ajankohtainen tilanne on poikkeuksellisen suosiva, sillä huoltovarmuus ja muu tekijät puhuvat metsien hallitun käytön puolesta.

Ajan riennon huomaa siitä, että vain runsaan puolen vuoden ikäisen Energia -ja ilmastotiekartta 2050:n näköalat kumpuavat eilisestä. Yhdeksi alleviivatuksi tavoitteeksi on asetettu hajautetun sähkön pientuotannon edistäminen. Ehkäpä tähän on uudessa viiteympäristössä mahdollisuudet joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, mutta tällä erää kenenkään ei kannata rakentaa pelkästään sähköä tuottavaa biovoimalaitosta, ei pientä eikä suurta. Yhdistetty sähkön ja lämmön pienimuotoinen tuotantokaan ei kannata, koska halpahintaisen sähkön tuottaminen lämpiminä kuukausina, kun kaukolämmön tarve hiipuu, on pienessä CHP-voimalaitoksessa tappiollista. Biosähköhaaveilta vie viimeisen toivon pois se, että Suomessa jo rakennetaan pelkästään lämpöä tuottavaa suurta kotimaista polttoainetta käyttävää voimalaitosta, jossa sähköä ei kannata tuottaa vaikka sen tuottama lämpö menee tasaiseen tahtiin vieressä pyörivien teollisuusprosessien käyttöön.

Ikävä kyllä puheet ja haaveet joka niemeen, notkoon ja saarelmaan nousevasta biovoimalaitoksesta voi näillä näkymin unohtaa. Tämä osaltaan selittää valtiovallan linjanvedot metsähakkeen osalta. Toistaiseksi ainoa toivo, ikävä kyllä, uusiutuvan energian ja metsäenergian käytön lisäämisestä lepää jättimäisten sellukombinaattien harteilla.

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Ei pellettejä Helsinkiinkään

Puun poltto lisää ilmassa hiilidioksidia ilmassa eli kasvihuonepäästöjä pitkälle tulevaisuuteen, vaikka niitä ei sellaisiksi lasketakaan. Esimerkiksi Helsingissä on ehdotettu suurin investoinnein ruvettavan polttamaan pellettien hiiltä vähintään sama määrä kuin nykyään kivihiiltä. Lisäksi pellettien sotkeminen tehokkaiden hiilen tai kaasunpolttoprosessien joukkoon vain huonontaa laitosten poltto- ja savukaasujen puhdistusprosesseja.
Helsinki on menneinä vuosikymmeninä uhrannut suuret rahat energiahuoltoonsa. Energian tuotantolaitokset on sijoitettu kulutuksen painopisteisiin, laitokset on varustettu alan edistyneimmällä savukaasujen puhdistustekniikalla. Kivihiilen lisäksi maakaasu on otettu käyttöön polttoaineena. Yhteistuotannolla on päästy todella korkeaan polttoaineiden hyväksikäyttöasteeseen, pieniin päästöihin ja keskitettyjen lämmitysmuotojen yleisyyteen. Asumisilman laatua heikentävät enää lähinnä puun pienpoltto sekä liikenne ja katujen talvihoidon jätteet.
Yhteistuotantolaitokset ovat kulutuksen painopisteissä eri puolilla kaupunkia. Kompakti polttoaine, kivihiili, saapuu laivalla voimalaitoksen viereen tieliikennettä aiheuttamatta. Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt on hoidettu päästökaupalla ja siksi hiilen poltosta luopuminen Helsingissä ei pienentäisi lainkaan maailman hiilidioksidipäästöjä. Päästöjen vähentämistä ja uusiutuvien lisäämistä on sen sijaan hoidettu lämpöpumpuilla sekä vesi- ja ydinvoimaosuuksia hankkimalla. Niitä lisää!
Pelletin polttoon kaavaillut investoinnit olisi järkevämpää suunnata vaikkapa Pisararadan rakentamiseen. Tuon radan aikaansaama liikenteen päästövähennys olisi varmasti merkittävä esimerkiksi pellettiliikenteen aiheuttamiin lisäpäästöihin verrattuna.
Eero Pere
dipl.ins.

- su huhtik. 19 11:04:52 2015