Metsien ja maankäytön hiilidioksidipäästöjä ohjaavan LULUCF-asetuksen sisällöstä on päästy yhteisymmärrykseen. Asiasta päätettiin Euroopan komission, Europarlamentin ja Eurooppa-neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa 14.12. Suomen hallituksessa asiasta vastaava energiaministeri Kimmo Tiilikainen on enemmän kuin tyytyväinen.

— Suomi on myös tulevaisuudessa hyvä paikka investoida kestävään metsä- ja biotalouteen, Tiilikainen hehkuttaa.

LULUCF-päätös ei rajoita metsien käyttöä Suomessa ja samalla voidaan saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteet. Tiilikaisen mielestä parasta päätöksessä on se, että metsien käyttöä tai metsien hiilinieluvaikutusta ei sidota vuosien 2000–2009 tilastoihin.

— Millään muulla maalla ei ole yhtä tarkkoja tilastotietoja ja yhtä pitkältä ajalta kuin Suomella. Tämän tiedon perusteella voimme seurata metsien kehittymistä ja perustella myös metsiemme käyttöä.

Suomessa hallitus on asettanut tavoitteeksi lisätä puun käyttöä vuosittain 80 miljoonalla kuutiolla — tämä on 15 miljoonaa kuutiota enemmän kuin aikaisemmin. Tiilikaisen mielestä 80 miljoonan kuution vuotuinen käyttö turvaa hyvin myös metsien monimuotoisuuden säilymisen ja virkistyskäytön. Tiilikaisen innostus antaa ymmärtää, että vuotuinen käyttö voisi olla suurempikin, vaikka hän ei sitä suoraan sano.

LULUCF-päätöksessä saavutettu sopu ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että keskustelu metsien roolista olisi päättynyt. Seuraava väännön kohde on LULUCF-päätöksen tulkinta. Tulkintoja joudutaan tekemään, kun metsä- ja ilmastopolitiikassa siirrytään käytännön tekoihin.

LULUCF-päätöksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa sovittuja kriteerejä käyttäen tavoitetason hoidetun metsämaan päästöille kausiksi 2021–2025 ja 2026–2030. Tämä on tehtävä seuraavien kahden vuoden aikana. Kriteereinä ovat mm. metsien hiilidioksidin sidontakyvyn ylläpitäminen — pitkällä aikavälillä myös sidontakyvyn vahvistaminen. Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteet edellyttävät tätä.

Jäsenmaiden on toimitettava laatimansa kriteerit EU-komission hyväksyttäviksi. Viimeistään EU-komission syyni paljastaa asetuksen todellisen tulkinnan. Siihen asti eri intressiryhmät saavat tyytyä nahistelemaan omien tulkintojensa paremmuudesta ja keksiä tulkinnoilleen mahdollisimman hyviä perusteluita EU-komission lobbausta varten.

Teollisuus on jo ennättänyt kiittelemään vuolaasti tehtyä päätöstä. Ympäristöjärjestöjen mielestä taas ministeriön ja teollisuuden tulkinta on virheellinen — mitään olennaista läpimurtoa metsäteollisuuden hyväksi ei niiden mielestä ole tapahtunut.

Ministeri Kimmo Tiilikainen on tyytyväinen LULUCF-päätöksen linjauksiin. Nyt Suomalaisiin metsiin kannattaa investoida.

Lievä epävarmuuden tila jatkuu

Ministeri Tiilikaisen innostus metsäteollisuusinvestointien piristymisestä LULUCF-päätöksen seurauksena ei aiheuta vielä kätten taputuksia metsäenergiaan perustuvia voimalaitosinvestointeja pohtivien keskuudessa.

— Asenneilmapiiri metsäenergiaan perustuvia voimalaitosinvestointeja kohtaan on heikentynyt tasaisesti. LULUCF-päätös ei tätä asiaa muuta, toteaa energia-alan asiantuntija.

Metsäenergiaa voimalaitoksissa käyttävät yritykset joutuvat elämään lievän epävarmuuden tilassa tulevaisuudessakin. Asiantuntijan mielestä tämä tosin ei ole tavatonta minkään energiantuotantomuodon osalta nykymaailmassa.

— Metsäenergiaan perustuvien investointien takaisinmaksuajaksi lasketaan tällä hetkellä noin kymmenen vuotta, jonka jälkeen investoinnin olisi tuotettava katetta. Samalla olisi osattava valmistautua siihen, että jonain päivänä joku porukka ilmaantuu laitoksen ovelle kyselemään käytetyn metsähakkeen alkuperää tai kyseenalaistamaan polttamalla tuotetun energian eettisyyttä.

Puunkäyttö edistää kestävää kehitystä

Metsävarojan kasvu ja puunkäyttö edistävät kestävää kehitystä, ympäristömyönteisyyttä ja vahvaa taloutta — LULUCF-päätäs antaa tähän mahdollisuuden, toteaa Metsäteollisuus ry.

— Oleellista on, että unionin harjoittama nielupolitiikka ei ohjaa puunkäyttöä Euroopan ulkopuolelle, Metsäteollisuus ry:n johtaja Jyrki Peisa toteaa.

LULUCF-päätös pitää huolen siitä, että eurooppalaiset metsävarat voivat jatkaa kasvuaan ja että metsät viilentävät ilmastoa myös tulevaisuudessa. Samalla metsäteollisuus voi jatkaa panostuksiaan uusiin tuotteisiin ja investointeihin — tämän ohessa energiateollisuus saa metsäteollisuuden sivuvirroista poltettavaa voimalaitoksiinsa.

Bioenergia ry:n mielestä LULUCF-päätös ottaa hyvin huomioon EU-maiden erilaiset tilanteen ja mahdollistaa maiden tasa-arvoisen kohtelun.

— Päätös oli Suomen ja koko Euroopan biotalouden kehittämisen kannalta tärkeä, toteaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurila.

TAUSTAA

Näin EU vähentää päästöjään

Euroopan unionin tavoitteena on vähentää kaikkia alueellaan syntyviä ilmastopäästöjä 40 prosentilla vuoden 1990 päästöihin verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Tärkein unionin työväline on markkinaehtoisesti toimiva päästökauppa. Päästökaupan ulkopuolisia liikenteen, maatalouden ja lämmityksen päästöjä ohjataan erillisten direktiivien avulla taakanjakosektorilla. Metsien ja maankäytön ilmastopäästöjä taas ohjaa LULUCF-asetus. LULUCF-asetus kattaa metsät, pellot, kosteikot ja niihin liittyvät maankäytön muutokset. Yhdessä päästökauppa, taakanjakosektori ja LULUCF-asetus muodostavat Euroopan unionin ilmastopolitiikan työkalupakin, joka on myös vastaus Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteisiin. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan päästöjen ja nielujen pitäisi olla tasapainossa vuosisadan puoliväliin mennessä.

LULUCF-asetus poikkeaa muista ilmastopolitiikan työvälineistä. Se on asetus, joka suoraan velvoittaa jäsenmaita. Tavanomaisten direktiivien tapaan se ei sisällä kansallisia liikkumavaroja. Lisäksi eurooppalaisen ilmastopolitiikan mukaan maankäyttösektorin on säilyttävä nieluna.

Suomessa LULUCF-asetuksen ohjaamalla metsä- ja maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille. Metsien ja maankäytön kyky sitoa hiilidioksidia vastaa suuruudeltaan 20–50 prosenttia muiden sektoreiden päästöistä. Se on merkittävä myös koko Euroopan unionin alueella — vuonna 2015 metsät ja maankäyttö sitoivat 300 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Kuva Scanstockphoto