Ilman julkista tukea ei voimalaitoksiin enää investoida, huomauttaa kantaverkkoyhtiö Fingrig Oyj:n toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.

Huippukulutuksen hetki on yleensä kylmä pakkaspäivä, jolloin sähkötehoa tarvitaan hetkellisesti runsaasti. Kantaverkkoyhtiö Fingridin arvion mukaan huippukulutuksen aikana tehoa tarvittaisiin 15 000 megawattia. Ennuste ei ole viime vuosien aikana muuttunut. Suomen käytettävissä oleva voimalaitosteho on kuitenkin laskenut viimeisen vuoden aikana 12 500 megawatista 11 600 megawattiin. Syynä on Kristiinan ja Tahkoluodon hiililaudelaitosten sekä Kristiinan ja Vaskiluodon öljylauhdelaitosten sulkeminen. Samalla uuden tuulivoimalaitoskapasiteetin määrä on kasvanut 400 megawatilla. Fingridin kuitenkin arvioi, että huippukulutuksen aikana siitä olisi käytössä vain kuusi prosenttia.

Kaikesta huolimatta huippukulutuksen aiheuttama tehopula on hallinnassa. Siihen on varauduttu, huomauttaa Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.

— Tehopulan aikana Suomi lisää sähkön tuontia Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Paljon sähköä käyttäviä teollisuusprosesseja voidaan myös sulkea ja samalla käynnistämme tehoreservilaitoksemme. Arviomme mukaan tehopula ei huippukulutuksen aikana johda suurhäiriöön. Todennäköisyys sähkön käytön rajoituksille on kuitenkin kasvanut, Ruusunen toteaa.

— Samalla hintapiikit yleistyvät ja voimistuvat.

Tehopula helpottuu vasta, kun Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos valmistuu.

Pörssisähkön hinta pohjalukemissa

Pohjoismaisen pörssisähkön hinta on laskenut jo useamman vuoden. Tämä syksynä megawattitunnin hinta oli alimmillaan 20,5 euroa, kun vuonna 2011 megawattitunnista joutui maksamaan yli 47 euroa. Viimeksi pohjoismainen pörssisähkö oli näin halpaa vuonna 2000.

Ruususen mukaan syitä hinnan laskuun on useita. Valtiontukiin perustuvan markkinahintaan reagoimattoman tuulisähkön tarjonnan lisääntyminen on painanut tukkusähkön hintaa alaspäin. Samalla tavalla vaikutti viime kesän hyvä vesitilanne — vesivoimalla tuotetun sähkön määrä kasvoi räjähdysmäisesti Pohjolassa. Sokerina pohjalla on sähkön käytön kääntyminen laskuun kaikissa Pohjoismaissa.

— Kuka haluaa enää investoida markkinaehtoisesti — siis ilman julkisia tukia — uusiin voimalaitoksiin. Tämä on suuri energiapoliittinen kysymys, Ruusunen huomauttaa.

Suomen ja Ruotsin välinen hintaero on kuitenkin kasvanut — suomalaiset eivät ole täysimääräisesti päässeet nauttimaan halvasta pohjoismaisesta pörssisähköstä. Siirtoyhteyksiä Suomen ja Ruotsin välillä olisikin syytä vahvistaa — johtoja tarvitaan rajoille lisää. Tällä hetkellä sähköä voidaan tuoda Ruotsista 2700 megawatin teholla.

Kantaverkko tulee Helsinkiin

Ensi vuosikymmenellä kantaverkkotoiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Yksi niistä on kantaverkon ulottaminen Helsinkiin. Helsingissä sähkönjakelusta vastaavalla Helen Sähköverkko Oy:llä on ollut paikalliseksi jakeluverkkoyhtiöksi poikkeuksellisen paljon omistuksessaan kantaverkkotason järeitä 110 kilovoltin siirtoyhteyksiä. Todennäköisesti ne siirtyvät tulevaisuudessa Fingridin operoitaviksi.

Ruusunen ennustaa, että tulevaisuudessa Helsingissä ei enää tuoteta sähköä.

— Helsinki keskittyy pelkän kaukolämmön tuotantoon ja kaupungin tarvitsema sähkö otetaan kantaverkosta.

Muita suuria kotimaisia investointeja on kantaverkon uusiminen Pohjanmaan länsirannikolla. Etelä-Suomessa vanha ”Rautarouvaksi” kutsuttu itä-länsi-suuntainen siirtoyhteys uusitaan. Samalla Fingrid varautuu uusien tuulivoimalaitosten ja ydinvoimalaitosten liittämiseen kantaverkkoon. Ruotsin ja Suomen välinen vanha FennoSkan1-merikaapeli on myös jo pahasti ikääntynyt. Fingrid on laskenut investoivansa vuosina 2015–2025 yhteensä 1,2 miljardia euroa.

Suomi on muista riippuvainen

Sähköjärjestelmien kannalta Euroopan maat ovat aikaisempaa riippuvaisia toisistaan. Ruususen mielestä Suomi on ”täydellisen riippuvainen muista pohjoismaista”. Energiapolitiikka ja energia-alan toiminta perustuvat suurin sähköverkkoihin ja kansainväliseen yhteistyöhön.

— Mennyt maailma ei ole enää vaihtoehto. Jopa Saksan kaltainen maa tarvitsee naapureitaan. Tosin riskinä kansallisten sähköverkkojen ja markkinoiden integroitumisessa on se, että esimerkiksi keskieurooppalainen energia-alan säätely leviää myös Suomeen, Ruusunen pohtii.

Sähkömarkkinat voivat muovautua arvaamattomalla tavalla tulevaisuudessa.

— Markkinoilla voi olla tulevaisuudessa sellaisia käyttötunteja, jolloin sähkön hinta on nolla euroa. Jos tällaiset ilmiöt yleistyvät, kannattaa nollahintaisten tuntien aikana ladata sähköä akkuihin tai käyttää pumppuvoimalaitosten pumppuja.

Kuva: Lehtikuva Oy