Tykkylumen painosta ilmajohdot voivat painua alaspäin. Puiden oksille kertynyt tykkylumi taas voi taivuttaa tai kaataa puita sähköjohdoille.

Talvikaudella puiden oksien ja runkojen ympärille kerääntyvä raskas lumi saattaa painaa puita sähköjohdoille. Tykkylumeksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa pahimmillaan sähkökatkoksia. Tykkylunta voi kerääntyä myös ilmajohtoverkoissa käytettyjen johtimien ympärille, jolloin lähelle maan pintaa painunut jännitteinen johto on myös vaarallinen.

Kostea ilma, sumu ja sumupilvet ovat otollista aikaa tykkylumen syntymiselle. Kun ilmassa on runsaasti kosteutta, pääsevät vesimolekyylit kiinnittymään puiden oksille. Lumihiutaleet taas tarttuvat herkästi kostean puun pinnalle. Lisäksi sopiva sivutuuli edesauttaa entisestään lumen kertymistä puiden ympärille. Tyynellä säällä vain pieni osa lumihiutaleista törmää puihin, voimakas tuuli taas varistelee oksat puhtaiksi. Tykkylumelle otollisin tuulen voimakkuus on kolmesta kuuteen metriä sekunnissa.

Tykkylunta muodostuu monella eri tavalla. Etelä-Suomessa tykkylumikerros on ohuempi ja jäisempi kuin Pohjois-Suomessa. Kuva: Elina Vallinheimo.

Yleisimmin tykkylumi syntyy huurtumalla. Pienistä pilvi- ja sumupisaroista kerääntyy puiden ympärille huurretta, joka sitoo itseensä lumihiutaleita ja jääkiteitä. Huurretykky on nimensä mukaisesti suurimmaksi osaksi huurretta.

Toinen tykkylumen muoto on nuoskatykky. Sitä muodostuu kosteana satavasta lumesta. Kostea lumi tarttuu herkästi puiden oksille, jonka jälkeen nuoska sitoo itseensä tehokkaasti myös tavalliset kuivemmat lumihiutaleet. Mahdollinen vesisade lisää oksille kertyvän nuoskatykyn painoa. Lyhyet pakkasjaksot taas voimistavat entisestään tykkylumikerroksen kasvua.

Metsäisten alueiden ongelma

Tykkylumi haittaa sähkönjakelua erityisesti metsäisillä alueilla. Metsiin rakennettuja ilmajohtoverkkoja varten on yleensä hakattu 6–10 metriä leveä johtokatu. Johtokatuun rajoittuvaa aluetta kutsutaan ”vierimetsäalueeksi”. Vierimetsäalueiden metsänhoito ei aina ole yhtä tehokasta kuin muualla metsässä, koska metsäurakoitsijat arastelevat työskentelyä sähköjohtojen läheisyydessä. Tämä on johtanut siihen, että vierimetsiin on päässyt kasvamaan riukumaisia ja honteloita puita, jotka tavallisesta talousmetsästä siivotaan pois.  Riukumainen puu ei kestä tykkylumen painoa — se pääsee taipumaan helposti sähköjohtojen päälle. Erityisen ongelmallisia sähkönjakelun kannalta ovat hontelot koivut.

Sähkönjakelun keskeytystilaston mukaan lumi- ja jääkuormat aiheuttavat vuosittain vajaat seitsemän prosenttia sähkönjakelun häiriöistä. Tuulesta ja myrskyistä aiheutuvien keskeytyksien osuus on kuitenkin selvästi suurempi — lähes 35 prosenttia.

Metsiin rakennettu johtokatu rajoittuu vierimetsäalueeseen, jossa kasvaa monesti sähkönjakelun kannalta haitallisia riukumaisia puita. Ne pääsevät usein taipumaan sähköjohtojen päälle lumen painosta.

Tykkylunta joskus myös johdoilla

Tykkylunta voi kertyä myös jännitteisen ilmajohdon ympärille. Jännitteinen johto on kuitenkin hivenen lämmin, joten kaikkiin johtoihin lunta ei pääse kertymään. Vähän käytössä olevien johtojen ympärille tykkylunta kertyy herkemmin: mitä vähemmän johdoissa on virtaa, sitä herkemmin niihin muodostuu tykkylunta.

Tykkylumen painosta johdin voi joskus painua niin lähelle maata, että ihminen pääsee koskettamaan sitä. Jännitteinen johto on aina vaarallinen. Koska tavallinen ihminen ei voi tietää, onko johdossa jännitettä vai ei, on parempi pysyä johdosta mahdollisimman kaukana. Tykkylumen alas painamasta johdosta voi ilmoittaa oman alueensa verkkoyhtiölle tai yleiseen hätänumeroon.

Ilmajohdot katoavat metsistä

Ilmajohtojen määrä vähenee jatkuvasti Suomessa — etenkin metsiin rakennettujen ilmajohtojen arvioidaan jopa katoavan. Samalla vähenevät säätilasta ja tykkylumesta aiheutuvat sähkökatkokset. Tällä hetkellä sähkömarkkinalaki ohjaa verkkoyhtiöitä rakentamaan säävarmoja verkkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmajohtoja korvataan maakaapeleilla tai että ilmajohtoja siirretään pois metsistä maanteiden varsille ja peltojen reunoille — sellaisille alueille, joilla kaatuvat tai taipuilevat puut eivät pääse tekemään tuhojaan.

Säävarman sähköverkon rakentaminen kestää Suomessa aina vuoteen 2028 asti. Tämän jälkeen suomalaisen pienjänniteverkon maakaapelointiaste on noin 65 prosenttia ja keskijänniteverkon maakaapelointiaste nousee lähelle 50 prosenttia. Samalla jäljelle jääneet ilmajohtoverkot on siirretty sään kannalta turvallisemmille paikoille.