Pariisissa kansakunnat sopivat, että maapallon keskilämpötilan nousu olisi syytä rajoittaa selvästi alle kahden asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on tuoreimmassa raportissaan tutkinut, mitä tapahtuisi, jos tavoitteena olisikin lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen. Puolen asteen ero kuulostaa vähäiseltä, mutta sen vaikutukset ovat suuret.

— Inhimillinen kärsimys vähenisi, ruokaa jäisi enemmän syötäväksi, helteitä ei olisi yhtä usein eivätkä hyönteiset levittäisi tauteja pitkin maailmaa. Merenpinnan nousukin jäisi vähäisemmäksi, luettelee Ilmatieteen laitoksen professori Hannele Korhonen.

Korhonen muistuttaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa kaikissa tapauksissa hyvin eri tavalla maa-alueilla ja merialueilla. Myös ilmastonmuutoksen maantieteelliset erot ovat suuria — pohjoisilla eli arktisilla alueilla ilmasto lämpenee enemmän ja sen vaikutukset ovat suuria. Suomi kuuluu arktisiin alueisiin.

Korhonen huomauttaa, että ihmiskunnan tähän asti ilmakehään suoltamat hiilidioksidipäästöt eivät vielä tee suuria mullistuksia ilmakehässä. Oleellista on, mitä tästä eteenpäin päästellään ilmaan.

Päästöt nollaan vuonna 2050

Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen edellyttää tutkijoiden mielestä ihmisten aiheuttaminen hiilidioksidipäästöjen nollaamista vuoteen 2050 mennessä. Teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vaikuttavat ilmaston lämpenemisen eniten. Kansalaisten hiilijalanjäljen pienentäminen taas voi edellyttää elämäntapamuutoksia.

— Kansalaisten hiilijalanjäljen muodostumiseen vaikuttavat eninten asuminen, liikkuminen ja syöminen, VTT:n erikoistutkija Laura Sokka huomauttaa.

— Kasvispainotteisten elintarvikkeiden tuottaminen on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin päästöjä aiheuttavan lihan tuottaminen. Joukkoliikenteen suosiminen ja uusiutuvan energian käyttö esimerkiksi lämmityksessä vaikuttavat muihin elämän osa-alueiden päästöihin.

Sokan mielestä kansakunnat kykenevät sopeutumaan ja keinojakin päästöjen reippaaseen leikkaamiseen on jo olemassa. Niiden käyttö edellyttää kuitenkin tärkeitä poliittisia päätöksiä.

— Päätöksenteossa olisi ymmärrettävä asioiden kiireellisyys.

Lappeenrannan teknillisien yliopiston professori Lassi Linnanen korostaa ilmastomuutoksen torjunnassa elämäntapamuutosten merkitystä. Yli puolet suomalaisten jättämästä hiilijalanjäljestä syntyy nimittäin Suomen rajojen ulkopuolella.

— Appelsiinimehua tuotetaan Floridassa, jossa hedelmien kasvatukseen käytetään sähkömoottoreilla pumpattua vettä. Myös mehun valmistus ja kuljettaminen kuluttavat energiaa. Me juomme täällä mehun, mutta mehun valmistuksessa syntyneet päästöt jäävät Floridaan, Linnanen muistuttaa.

— Emme voi asua suurissa taloissa, ajaa suurilla henkilöautoilla ja syödä toiselta puolelta maailmaa tuotuja herkkuja, mikäli samalla haluamme torjua ilmastomuutosta.

Linnasen mielestä muutos ei voi tapahtua ilman pakkoa tai voimakasta poliittista ohjausta.

Energiantuotanto ja liikenne keskiössä

— Suomen harjoittama ilmastopolitiikka perustuu siihen, että maapallon ilmaston lämpeneminen rajoitetaan enintään kahden asteen nousuun, muistuttaa Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja professori Markku Ollikainen.

Ollikaisen mielestä tekemisessä tarvitaan enemmän kunnianhimoa. Näillä näkymin kansakuntien valitsemat käytännön toimet eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua edes kahteen asteeseen — 1,5 asteesta puhumattakaan.

— Turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi lopettaa kokonaan suomalaisessa energiantuotannossa jo vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen päästöt taas pitäisi saada leikattua viimeistään vuonna 2045.

Metsien hiilinielunvaikutuksia Ollikainen vahvistaisi muuttamalla puukäyttötapoja.

— Kaadetaan puut vähän nykyistä vanhempina ja vähän suurempina. Tällä tavalla teollisuus saisi enemmän puuta ja kansakunta enemmän hiilinielua. Oikeilla kannustimilla on suuri vaikutus.

Ollikainen lisäisi myös pakkokeinojen käyttöä. Pakkokeinoiksi hän nostaa hiiliverot, joilla rangaistaisiin nykyistä reippaammin hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia. Metsänomistajille taas olisi syytä kehittää tukijärjestelmä, joka kannustaisi kehittämään metsien hiilinieluominaisuuksia.

Asunto-, ympäristö- ja energiaministeri Kimmo Tiilikainen sanoo, että hiiliverojen käyttö on mahdollista, jos muut keinot eivät tehoa.

— Verojen käyttö voidaan myös välttää, mikäli hiilidioksidin päästämisestä ilmakehään tehdään toimijoille muilla keinoilla mahdollisimman kallista.

Tiilikainen viittaa tällä Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän vahvistamiseen. Ollikaisen mielestä taas päästökauppa on ollut tähän asti pelkästään surkea esitys.

— Päästökaupan heikkouksia on toki yritetty korjata, mutta korjaukset on monesti mitätöity muilla päätöksillä. Euroopan unioni on ollut ilmastopoliittisessa päätöksenteossaan epäjohdonmukainen.

Ollikainen kiristäisi entisestään päästöoikeuksien jakamista, jotta niukkuus nostaisi päästöoikeuksien hintaa kunnolla.

"IPCC kannustaa rohkeuteen"

— Suomalainen energiatoimiala on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

— Toimialan vision tavoitteena on hiilineutraali energiantuotanto vuoteen 2050 mennessä.

Leskelän mielestä on hyvä, että hallitusten välineen ilmastopaneeli IPCC kannustaa päättäjiä tekemään rohkeaa ilmastopolitiikkaa.

— IPCC:n tutkijoiden viesti päättäjille on selvä. Polku päästöjen vähentämiseksi vuosisadan puolivälissä on päätettävä nyt. Haasteena on kuitenkin se, että poliittiset sitoumukset eivät aina kansainvälisesti vastaa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. Suomen on oltava aktiivisesti tukemassa ja viemässä eteenpäin vahvaa ilmastopolitiikkaa EU:ssa.

FAKTA

Ilmastotieteen huippuosaajia

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on vuonna 1988 perustettu ilmastotieteen asiantuntijoista koostuva ryhmä. Ryhmä tuottaa tutkimukseen perustuvaa tietoa ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista. IPCC:n asiantuntemusta käytetään poliittisen päätöksenteon apuna.

IPCC:n perustajia ovat Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n Ympäristöohjelma (UNEP). IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia ja seurantaa, vaan se kokoaa ja muokkaa ilmastonmuutoksesta tehtyä tieteellistä aineistoa. IPCC sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007 yhdessä Yhdysvaltain entisen varapresidentti Al Goren kanssa.

KAINALOSSA

Turve tikun nokkaan?

Kaikki hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat energiantuotannon raaka-aineet ovat joutumassa päättäjien erikoistarkkailuun Suomessa. Kivihiilen energiakäytön kieltävä laki on jo hyväksytty. Seuraavaksi poliittiseen syyniin saattaa joutua turpeen energiakäyttö. Sen polttaminen nimittäin aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili. Tosin poliittisesti turve ei ole yhtä helppo asia kuin kivihiili. Maakaasu on saanut olla rauhassa, mutta se käyttämisestä on verotuksella tehty niin kallista, että moni energiayhtiö on hankkiutumassa siitä eroon vauhdilla.

Turpeen asema on Suomessa kaksijakoinen. Ilmastopolitiikan kannalta sen käyttö tuottaa päästöjä, mutta huoltovarmuuden ja polttotekniikan kannalta sillä on merkitystä. Monet käytössä olevat vanhemmat voimalaitos- ja lämpölaitoskattilat on suunniteltu siten, että niissä poltettaisiin puuta ja turvetta yhdessä. Tällä tavalla kattiloista saadaan irti paras mahdollinen hyöty. Turpeen käyttö vähentää myös kattilapintojen puhdistamisen tarvetta. Polttoainepaletissa turve on kotimainen polttoaine, jolla on myös aluetaloudellista merkitystä.

Päästökauppa ohjaa turpeen käyttöä, kuten se ohjaa myös kivihiilen ja maakaasun käyttöä. Mitä kalliimmaksi päästöoikeuksien hinta nousee, sitä kalliimpaa on turpeen käyttö energiantuotannossa ja sitä kalliimpaa on turpeella tuotettu energiaa. Ajatuksena on, että päästökauppa ohjaa markkinaehtoisesti toimijat valitsemaan vähäpäästöisiä tai päästöttömiä tuotantomuotoja. Saattaa olla, että lopulta turve katoaa energiamarkkinoilta markkinaehtoisesti — ilman muita poliittisia toimia. IPCC:n huolta aiheuttava raportti tosin saattaa innostaa päättäjiä pohtimaan myös uusia veroja tai peräti turpeen energiakäytön kieltävää lainsäädäntöä.

Energiatoimialan visiossa suomalainen energiantuotanto on hiilineutraalia vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkön ja lämmön tuotanto eivät tuolloin enää aiheuttaisi hiilidioksidipäästöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös turpeen katoamista energiaraaka-aineiden paletista — tavalla tai toisella.

Turpeen ja puun yhteiskäyttöön perustuvat kattilalaitokset eivät ole ikuisia. Ne vanhenevat ja lopulta ne korvataan uutta tekniikkaa hyödyntävillä kattiloilla, jotka kykenevät polttamaan tarvittaessa pelkkää puuta ilman turpeen apua. Oleellista muutoksessa on kuitenkin se, jääkö vanhan laitoksen investoinnista jotain maksamatta vai tapahtuvatko investoinnit uuteen tekniikkaan tavanomaisten korvauusinvestointien kautta. Tämä arvioidaan tapahtuvan luontaista reittiä viimeistään 2030-luvulla.

Viime vuonna 14 prosenttia kaukolämmöstä tuotettiin turpeella. Kivihiilen osuus oli 23 prosenttia ja maakaasun 10 prosenttia. Sähkön tuotannossa turpeen osuus oli vain neljä prosenttia vuonna 2017.

teksti Petri Sallinen
kuva Scanstockphoto