Kaivostyläinen palauttaa välineensä yövuoron jälkeen Knurowin kaivoksessa marraskuussa 2018.

Hiilellä tuotetaan suurin osa Puolan sähköstä ja hiiliala työllistää maassa noin 100 000 henkeä. Hiilen puolustaminen on saattanut Puolan hallituksen kovaan kiistaan komission kanssa, joka yrittää Vihreällä diilillään tehdä Euroopasta ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä. Puola on ainoa jäsenmaa, joka on ilmoittanut, ettei kykene saavuttamaan tätä tavoitetta.

Puolan hiiliteollisuudelta on kuitenkin häviämässä maa jalkojen alta. Maan hiilikaivokset eivät pysty kilpailemaan halvemman tuontihiilen kanssa, ennätyslämmin sää pienentää hiilen tarve-ennusteita ja kasvava uusiutuva sähkö ajaa hiilen käyttöä väistämättä alaspäin.

Tämä kaikki on uhka Puolan hallitsevalle kansalliselle laki- ja oikeuspuolueelle (PiS), joka on tehnyt hiilestä ja hiilikaivostyöläisistä tärkeän osan taloudellista ja poliittista ohjelmaansa.

Puolan kivihiili liian kallista

Perjantaina 31. tammikuuta vihaiset kaivostyöntekijät tukkivat tien rautatievaunuilta, jotka olivat viemässä venäläistä hiiltä voimalaitokselle Puolan kaivostoiminnan sydänalueilla, Ylä- Sleesian Łaziska Górnessa. Työläiset vaativat hallitusta lopettamaan halvemman venäläishiilen tuonnin.

- Olemme ehkä vain kahden viikon päässä siitä, että voimme käynnistää voimalaitoksen, totesi Sierpień 80 ammattiliiton tiedottaja Patryk Kosela. Łaziskan voimalaitos on aivan liki hiilikaivosta, jonka omistaja ei voi myydä hiiltään laitokselle, koska sen omistaja hankkii mieluummin venäläistä tuontihiiltä, Kosela jatkoi.

Hiilikaivostyöläisten vaatimukset ovat hankalia Puolan hallituksen toteutettaviksi. Voimalaitos tuottaa 1 155 megawatin teholla noin 4,2 prosenttia sähköä kansallisesta tarpeesta. Laitosta operoi valtio-omisteinen Tauron -yhtiö, joka on listattu Varsovan pörssiin. Hallituksen on hankala vaatia, että Puolan lain ja maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen perusteella yhtiön pitäisi ostaa enemmän kallista puolalaista hiiltä.

Ilman auttavaa kättä puolalaisen hiilen on toivotonta kilpailla. Maan kivihiilikaivokset ovat syviä ja toiminnallisesti kalliita, jolloin niiden tuottama hiilitonni maksaa noin 63-72 euroa. Länsi-Euroopassa tai Venäjällä vastaava kivihiilimäärän kaivuukustannus on vain noin 54 euroa.

Tuloksena on, että Puola on ’hukkumassa’ tuontihiileen. Ja samaan aikaan paljon kotimaista hiiltä päätyy vuorenkokoisiksi ’kaatopaikoiksi’.

Vuonna 2018 Puolaan tuotiin ennätykselliset 19,3 miljoonaa tonnia kivihiiltä, ja viime vuoden 11 ensimmäisen kuukauden aikana tuonti kipusi 14,9 miljoonaan tonniin. Vuoden 2019 tuonti johti siihen, että omaa myymätöntä kivihiilituotantoa oli varastoitava 4,5 miljoonan tonnin edestä, mikä oli tuplasti enemmän kuin marraskuussa 2018, arvioi energiaportaali Wysokienapiecie.pl.

Valtio-omisteiset hiilisähköyhtiöt vaikeuksissa

- Myymätön hiili ei yksinkertaisesti ole voinut olla vaikuttamatta yhtiön taloudelliseen tilanteeseen, toteaa Przemyslaw Skupin, joka johtaa Sierpień 80 ammattiliittoa EU:n suurimmassa kaivosyhtiössä Polska Grupa Górniczassa (PGG). Yritys työllistää yli 40 000 ihmistä.

Toisen valtio-omisteisen hiiliyhtiön PGG & Węglokoks Krajin on tarkoitus julkistaa taloudellinen tuloksensa nyt helmikuussa, mutta merkit senkään kohdalla eivät näytä hyviltä. Puolalaiset sanomalehdet raportoivat, että PGG ei ole saavuttanut taloudellisia tavoitteitaan. Maan hallitus kuitenkin kiistää väitteen, eikä itse yhtiö suostu kommentoimaan asiaa.

Vuoden 2015 vaaleissa PiSin avainlupaus oli hiilialan pelastaminen. PGG synnytettiin vuonna 2016 Puolan hiilisektorin uudelleenjärjestelyissä, jonka yhteydessä nähtiin massiiviset tukisiirrot valtio-omisteisilta sähkölaitoksilta tuotantoyhtiöille. PGG pääsi jaloilleen parissa vuodessa, mutta toiveet sen johtamisesta koko hiilialan talouden pysyvään paranemiseen saatiin heittää romukoppaan. Yhtiön tuottavuus on laskenut pari prosenttia samaan aikaan, kun sen työntekijöiden palkat ovat nousseet 13 prosenttia.

Pääomapohjan kasvattaminen ja voimakas talouskasvu vuosina 2016 - 2018 loivat yhtiölle tilaisuuden ryhtyä uudelleenjärjestelyihin seuraavaa taantumaa silmällä pitäen. Mutta tässä operaatiossa yhtiö ei ainakaan toistaiseksi ole onnistunut.

Uusiutuvat ja kaasu lisäävät tuskaa

Säätilastot osoittavat, että Puolassa viime joulukuu oli yksi mittaushistorian lämpimimpiä, mikä vähensi selvästi hiilen tarvetta. Myös äskettäin päättynyt tammikuu oli epätavallisen lämmin.

Katkonaisesta käynnistyksestään huolimatta uusiutuva energia on Puolassakin jo kohtalaisessa vedossa. Maatuulivoiman tuottama sähkö lisääntyi viime vuonna 19 prosenttia, ja aurinkosähkö jopa kaksinkertaistui. Myös halventunut maakaasu syrjäyttää hiiltä; kaasulla tuotettu sähkö kasvoi viime vuonna 26 prosenttia.

Maatuulivoiman osuus Puolan sähköntuonnosta on kasvussa.

Kaiken tämän tuloksena hiilisähkö menee alamäkeä – ruskohiilellä tuotetun sähkön määrä pieneni 15,5 prosenttia vuonna 2019 ja kivihiilellä tuotetun sähkön määrä puolestaan 5 prosenttia. Puolan sähköpaletissa hiilen osuus putosi viime vuonna historiansa alhaisimpaan osuuteen — 74 prosenttiin.

Hiiliteollisuus on joutunut Puolassa kohtaamaan myös julkisen takaiskun, kun yhä useammat ihmiset ovat huolestuneet hiilikaivostoiminnan ja hiilisähkön tuotannon aiheuttamasta saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta. Lounas-Puolassa sijaitsevassa Imielinin kaupungissa osa asukkaista nousi perjantaina 31. tammikuuta vastustamaan paikallisen hiilikaivoksen laajentamisaikeita ja sai vastaansa vihaiset mainarit.

Miljoonan tonnin hiilivarastostako ratkaisu?

Mutta maan hallitus varoo suututtamasta kaivostyöläisiä, joiden ääniä tarvitaan tulevana toukokuuna, kun PiS-puolueen tukema presidentti Andrzej Duda käy tiukkaa vaalitaistoa uudelleen valintansa eteen.

Hiilialan tukemisen jatkoksi hallitus päätti viime kuussa luoda keskitetyn hiilivaraston, jonne toimitetaan parhaillaan kaivoksista louhittavaa hiiltä 1 miljoonan tonnin verran. Valtion omistuksista vastaava apulaisministeri Adam Gawęda sanoi tämän varmistavan normaalin toiminnan ja tuotannon jatkumisen kaikissa kaivoksissa.

Noin 300 kilometriä Varsovasta länteen sijaitsevan Ostrów Wielkopolskin varastoon on tähän mennessä rahdattu 300 000 tonnia hiiltä. Idean järkevyys herättää kuitenkin epäilyjä jopa hiiliasiantuntijoissa.

- Varasto ei yksinkertaisesti ratkaise ongelmaa, sanoo alan uudistumista 1990-luvun jälkipuoliskolla auttanut hiiliasiantuntija Jerzy Markowski. Mikäli lisää kuljetus- ja varastointikustannukset, hallitus päätyy miljoonaan tonniin myymätöntä hiiltä, Markowski päättelee.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuvat: Getty Images