Energian käytön verotusta koskevassa tutkimuksessaan (Taxing Energy Use 2018) OECD päättelee, että energiaverotuksen tasoissa ei tapahtunut juurikaan vaihtelua vuodesta 2012 vuoteen 2015. Ainoastaan 0,3 prosenttia päästöistä verotetaan sen mukaan, että verotuksen taso vastaa ympäristöön kohdistuvia kustannuksia.

Tutkimus osoittaa, että hiilen verotus on harvinaista ja kovin kaukana keskitasostakin, jos mittariksi otetaan tutkimuksen 42 maata. Näiden maiden hiilidioksidipäästöistä lähes puolet syntyi fossiilisista polttoaineista, ja vain viiden maan kohdalla hiiliverotus ylsi 5 euroon tai sen yli hiilidioksiditonnilta.

- On hämmentävää, että energiaverotuksessa ei ole havaittavissa rakenteellisia muutoksia vuosien 2012 ja 2015 välillä, OECD:n pääsihteeri Angel Gurría sanoo. Hän myöntää, että maat ovat käynnistämässä ”saastuttaja maksaa” -periaatteen täytäntöön panoa, mutta varoittaa etenemisen olevan liian hidasta ja asteittaista.

Gurrían mukaan energian hintojen asettaminen ilmastonmuutoksen ja ilman saastuttamisen kustannusten mukaisesti on välttämätöntä vaikuttavan ja tehokkaan toiminnan kannalta. Sen vuoksi tarvitaan huomattavia parannuksia nopeasti.

Liikenteen verotus toimii – muilla sektoreilla tökkii

Käytetyimmäksi finanssityökaluksi osoittautui odotetusti öljyn verottaminen, jossa keskivero ylitti jopa 50 euroa hiilidioksiditonnilta. Mutta yllättävästi bensaverot olivat dieselveroja suuremmat kaikissa muissa paitsi kahdessa tutkitussa maassa. Useat maat ovat kylläkin tunnistaneet ongelman ja ovat tekemässä sen mukaisia muutoksia.

Hiilidioksidipäästöistä 95 prosenttia syntyy muista toiminnoista kuin tieliikenteestä, mutta 81 prosenttia niistä ei veroteta lainkaan. Lisäksi tieliikenteen verot ovat tiukan öljyverotuksen takia korkeampia ja yleisempiä ja kattavat 97 prosenttia päästökustannuksista. Vuodesta 2012 vuoteen 2015 yli 50 euron/ hiilidioksiditonni -verojen osuus kasvoi 37:stä 47 prosenttiin.

Tuo polttoaineverotuksen 10 prosentin kasvu johtui paljolti Kiinan, Intian ja Meksikon tapaisten nousevien talouksien uudistuksista. Kaikki kolme investoivat tuntuvasti sähköisiin ajoneuvoihin ja suunnittelevat polttomoottorin jälkeistä aikaa.

Hiilen hinnoittelu nousee väistämättä yhdeksi hallitusten keskisimmistä työkaluista päästöjen rajoittamisessa. Kiina käynnisti oman päästömarkkinansa tänä vuonna ja siitä tullee maailman suurin, kunhan se on täysin toiminnassa.

Öljyn- ja kaasuntuottajien kansainvälisen järjestön edustaja Nareg Terzian sanoi EURACTIV:lle, että paras ratkaisu haasteeseen ovat markkinalähtöisesti toimivat järjestelmät, jotka määrittelevät hiilidioksidipäästöjen hinnan kustannustehokkaasti. Poliittisten päättäjien asia on ratkaista, tarkoittaako se hiilen verottamista vai päästökauppaa.

Komissio kieltäytyi kommentoimasta

Euroopan parlamentti siunasi juuri äskettäin EU:n oman päästökauppajärjestelmän uudistukset, joilla pyritään muun muassa saamaan päästöjen hinnat nousuun. Päästöhinnat ovatkin olleet noususuunnassa jo viime marraskuusta lähtien, kun esitys päästökauppajärjestelmän uudistuksista annettiin.

Viime viikolla päästötonnin hinta rikkoi 10 euron rajan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011 marraskuun. Useimmat analyytikot ovat kuitenkin sitä mieltä, että hintataso on vielä liian matala vakuuttaakseen päästöjä aiheuttavat yritykset investoimaan matalahiilisiin tai hiilettömiin ratkaisuihin.

Ja verotus, sehän ei ole EU:n toimivallassa – ainakaan vielä. Niinpä Euroopan komissio ei suostunut kommentoimaan OECD:n raportin päätelmiä.

Lähteet: OECD/ EurActiv

Kuva: Scanstockphoto