Idean voimien kokoamisesta neuvotteluihin venäläisen Gazpromin kanssa ja sitä kautta edullisempien kaasusopimusten saamisesta esitti viime vuonna silloinen Puolan pääministeri Donald Tusk, joka on tätä nykyä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja.

Vieraillessaan Varsovassa helmikuun alussa Šefčovič totesi monien Länsi-Euroopan maiden vastustavan ajatusta toimia yhtenä EU-kaasunostajana, koska se olisi vastoin kilpailua ja rikkoisi vapaan markkinatalouden sääntöjä.

Keskisen ja itäisen Euroopan maissa näkemykset ovat sen sijaan erilaisia. Nämä maat saattaisivat tehdä yhteistyötä vapaaehtoispohjalta tilanteessa, jossa markkinoilla vallitsisi häiriöitä tai jopa kriisi.

Mutta minkä tahansa neuvottelun, jossa kysyntäpuolen voimia yhdistetään, tulee Šefčovičin mukaan olla sopusoinnussa EU-lainsäädännön ja Maailman Kauppajärjestön WTO:n sitoumusten kanssa.

Venäjän haastamisen tiellä on esteitä

Puola, joka käyttää noin 16 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa, maksaa Gazpromille Euroopan korkeimpia hintoja. Maan suurin kaasun jakelija PGNiG aloitti keskustelut Gazpromin kanssa viime marraskuussa tavoitteenaan saada alennusta hintoihinsa.

Tulevan Energiaunionin pitäisi olla portti paremmille energiayhteyksille ja lieventää siten tuontiriippuvuutta. Mutta projekti on juuttunut esteisiin, joita on kasautunut tarvittavien infrastruktuuri-investointien tielle.

Joulukuussa komission julkaisemassa varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen investointiohjelmassa tunnistettiin sääntelyyn, rahoitukseen ja politiikkaan liittyviä esteitä hankkeessa, jolla voitaisiin vastata Venäjän tapaan käyttää kaasua poliittisena aseena.

EU-puheenjohtajamaa Latvia järjestää 6. helmikuuta konferenssin virittääkseen keskustelua Energiaunionista, josta komission on määrä esittää visionsa 25. helmikuuta.

Kuva: Saeima/Flickr