”Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla” –tutkimus on poikkeuksellisen selväsanainen analyysi EU:n energiapolitiikasta ja ennen kaikkea sähkömarkkinoiden ongelmista. Tuoreen tutkimuksen ovat laatineet Satu Viljanen ja Kalevi Kyläheiko Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Eurooppalaisessa energiapolitiikassa ilmastomuutosta vastustetaan päästökaupalla ja uusiutuvan energian tukijärjestelmillä. Alun perin kavereiksi suunnitellut päästökauppa ja uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö ovat kuitenkin ajautuneet törmäyskurssille. Räjähdysmäisesti lisääntynyt uusituvalla energialla tuotettu sähkö on jyrännyt päästökaupan maanrakoon. Hiilidioksidipäästöjen vähentämistä varten rakennettu päästökauppajärjestelmä ja uusiutuvan energian tukijärjestelmä eivät kykenekään toimimaan yhdessä — ne kilpailevat rajusti keskenään ja potkivat toisiaan nilkkaan.

Kisailun ikävänä sivuvaikutuksena runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan kivihiilen polttamisesta on tullut selvästi edullisempaa kuin esimerkiksi vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan maakaasun polttamisesta. Samalla uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti. Tässä tapauksessa tarjonnan lisääminen ei kuitenkaan laske tuotteen hintaa, vaan nostaa sitä — uusiutuvaan energiaan perustuvan sähkön tarjonnan kasvuhan perustuu runsaskätisiin tukijärjestelmiin, jolloin viulut maksaa sähkön käyttäjä kalliimpana sähkönä. Tuetun uusiutuvaan energiaan perustuvan sähkön tarjonnan kasvu on myös tehnyt perinteisillä tavoilla valmistetun sähkön tuottamisesta kannattamatonta. Kuvion lopputuloksena eurooppalaiset maksavat myös sähköstään aikaisempaa enemmän, mikä heikentää kuluttajien ostovoimaa ja yritysten kilpailukykyä.

”Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla” -tutkimukseen on koottu seitsemän toimenpide-ehdotusta, joilla sähkömarkkinoiden ongelmia voitaisiin korjata. Ehdotusten tavoitteena on päästöjen vähentäminen mahdollisimman tehokkaasti.

Päästökauppa kuntoon

Päästökaupan virittäminen toimintakuntoiseksi on toimenpide-ehdotusten kärjessä. Tutkijoiden mielestä päästökaupan hintaohjaus on paras kannuste vähentää sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä. Jos päästökaupan ohjausvaikutus ei parhaimmillaankaan vähentäisi hiilen käyttöä riittävästi, olisi kohdennettu ja koordinoidusti toteutettu hiilivero seuraavaksi paras keino päästä hiilestä eroon.

Tutkijat muistuttavat, että päästökauppa on teknologianeutraali menetelmä — se ei ota kantaa siihen, millä tavalla päästöjä vähennetään — kunhan niitä vähennetään. Päästökaupan periaate on yksinkertainen: määritellään hiilidioksidipäästöille enimmäismäärä, jonka jälkeen päästöjä aiheuttavat toimijat velvoitetaan ostamaan omia päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia.

Päästökauppa on myös kustannustehokas menetelmä. Tutkijoiden mielestä EU:n päästökauppajärjestelmää ei alkujaan kuitenkaan toteutettu parhaalla mahdollisella tavalla. Osa suurista hiilidioksidipäästöjen tuottajista jätettiin päästökaupan ulkopuolelle ja päästökiintiöt asetettiin turhan löysästi — lobbareiden kuiskuttelua kuunneltiin liian herkillä korvilla.

— Kansallisia sähköntuotannon omavaraisuustavoitteita EU:n päästökauppa ei kuitenkaan ratkaise, tutkijat huomauttavat.

Investointeja sähköverkkoihin lisättävä

Sähkö on parasta tuottaa aina siellä, missä se on edullisinta. Sähköverkkojen taas on kyettävä vastaamaan tähän periaatteeseen — sähkö on voitava siirtää verkkoja pitkin edullisimmilta tuotantoalueilta käyttäjille esteettömästi koko Euroopassa. Hyvin toimiva sähköverkko poistaa sähkön alueelliset hintaerot, mutta samalla verkko kykenee vastaanottamaan vaikeasti ennakoivissa olevien tuuli- ja aurinkovoimalaitosten tuotannon. Jos sähköverkoissa on rajoitteita, pakottaa verkon ruuhkautuminen sähköntuottajat poikkeamaan optimaalisesta markkinoiden määräämästä voimalaitosten ajojärjestyksestä. Samalla järjestelmän tehokkuus kärsii.

Milloin sähköverkkoihin ja siirtoyhteyksiin on investoitu riittävästi? Tähän ei tutkijoilla ole yksiselitteistä vastausta — yli-investoinnitkaan sähköverkkoihin eivät ole hyväksi. Yksi sähköverkojen kapasiteettia mittaava suure on siirtoyhteyksien ruuhkautumisen kesto. Esimerkiksi jos joku tietty siirtoyhteys on ruuhkautunut yli 30 prosenttia ajasta eikä kyseessä ole ohimenevä ilmiö, on tämä markkinoiden kannalta jo ongelma, raportissa todetaan. Ongelma voidaan poistaa esimerkiksi rakentamalla alueelle järeämpi johto, joka kykenee välittämään aikaisempaa suuremman määrän sähköä.

Vuonna 2014 Suomen ja Ruotsin väliset siirtoyhteydet olivat ruuhkautuneina noin 40 prosenttia ajasta, jos ruuhkautumisen mittarina käytetään maiden välistä sähkön hintaeroa. Kun viereisten markkina-alueiden hintaero on enemmän kuin kaksi euroa megawattitunnilta, on siirtoyhteys määritelmän mukaan ruuhkautunut.

— Jos sähköverkon siirtokapasiteetti ei kykene vastaamaan sähkömarkkinoiden kaupalliseen tarpeeseen, pirstaloituvat markkinat pienemmiksi hinta-alueiksi, tutkijat muistuttavat.

Joustoa kaikille toimintamuodoille

Tutkijoiden mielestä kaikkia sähköntuotantomuotoja on jatkossa voitava käyttää joustavasti. Jos tämä ei syystä tai toisesta onnistu, on tuotantolaitosten omistajien osallistuttava sähköjärjestelmän joustavuuden lisäämisestä aiheutuvien kulujen kattamiseen.

Markkinahäiriöitä aiheuttavista kansallisista sähköntuotannon tukijärjestelmistä on luovuttava — tämä koskee sekä uusiutuvaa energiaa että perinteisiä tuotantomuotoja. Tukijärjestelmiä voitaisiin käyttää lähinnä uusien teknologioiden ja innovaatioiden markkinoille pääsyä helpottamaan. Silloinkin tukien olisi parasta olla kestoltaan lyhytaikaisia. Investointeja arvioitaessa olisi nykyistä enemmän painotettava päästöihin liittyviä kustannus-hyöty-näkökulmia.

Tutkijat muistuttavat, että ilmastotavoitteiden kannalta kohdennetuilla teknologiatuilla ei ole tähän mennessä ollut laajasti tarkasteltuna toivotunlaista vaikutusta — päästöt ovat saattaneet jopa kasvaa tukijärjestelmistä huolimatta. Tähän asti harjoitettu tukipolitiikka ei myöskään ole luonut toivotulla tavalla uusia vihreän toimialan työpaikkoja. Esimerkiksi runsaasti uusiutuvan energian tukia käyttäneessä Saksassa tukien nettovaikutus kansantalouteen syntyneisiin työpaikkoihin on arvioitu nollaksi.

Sähköntuotantomuodot tarkempaan kustannusvertailuun

Eri sähkötuotantomuotojen kustannuksien ja hyötyjen vertailua varten tarvittaisiin nykyistä monipuolisempi analysointimenetelmä. Tutkijoiden mielestä sellaisen avulla voitaisiin kattavasti tunnistaa säätökykyisen ja joustavan sähköntuotannon arvo — nykyiset laskentamenetelmät eivät ota huomioon riittävästi eri tuotantomuotoihin liittyviä relevantteja kustannuksia.

— Tämä vääristää hankkeiden kannattavuusarviointeja ja sitä kautta myös yleistä energiapoliittista keskustelua eri vaihtoehtojen kannattavuudesta, raportissa todetaan.

— Voimalaitosten kannattavuusarvioinnissa käytössä oleva laskentapa ei ota huomioon esimerkiksi sitä, että erityyppiset voimalaitokset tuottavat sähköä hyvin erilaisella käyttöasteella. Siksi moderniin teknologiaan perustuvat tuuli- ja aurinkovoimalaitokset näyttävät laskemissa nykyisin erittäin kilpailukykyisiltä.

Energiaunionista ratkaisu?

Raportin perusteella energiaunioni on yhtä kuin tehokkaasti toimivat yleiseurooppalaiset energiamarkkinat. Tutkijoiden mielestä tämän edellytyksenä on tehokas energiatoimien ja energiapolitiikan koordinointi. Tällä varmistettaisiin ”sähköntuotantoon ja jakeluun käytettävien resurssien kohdentuminen sinne, missä se on kokonaistaloudellisesti tehokkainta”.

Tutkimuksen voi ladata täältä.

Kuva: Scanstockphoto