Suomi haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Hallitus on kirjannut tavoitteet keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan. Se on saanut nimen ”Kohti ilmastoviisasta arkea”. Suunnitelmassa asetetaan päästövähennys tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille sektoreille: liikenteelle, lämmitykselle, maataloudelle ja jätehuollolle.

Suomen hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että vuonna 2045 Suomen hiilinielut sitoisivat ilmasta yhtä paljon hiilidioksidia kuin mitä kansakunta sinne toimillaan päästelee. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että kaikkia suomalaisia ilmastopäästöjä vähennetään vuoteen 2050 mennessä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Tämä on kirjattu Suomen ilmastolakiin pitkän aikavälin tavoitteeksi.

Energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kuitenkin muistuttaa, että ilmastopolitiikassa tarvitaan välitavoitteita. Siksi hallitus laati keskipitkän aikavälin ilmastopoliittisen suunnitelman, jonka tavoitevuosi on 2030. Onnistuessaan nämä toimet auttavat saavuttamaan vuosien 2045 ja 2050 tavoitteet.

”Kohti ilmastoviisasta arkea” -suunnitelma asettaa nyt päästövähennystavoitteet päästökaupan ulkopuoliselle sektorille. Tiilikaisen mukaan suunnitelma auttaa myös saavuttamaan Pariisin ilmasopimuksen ja Euroopan unionin Suomelle asettamat päästövähennysvelvoitteet.

EU-komission asettaman velvoitteen mukaan Suomen on vähennettävä päästökaupan ulkopuolisen taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 päästöihin verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 taakanjakosektorilta saisi päästä ilmaan vain 20,6 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä. Tällä hetkellä taakanjakosektori päästelee vuosittain ilmaan noin 30 miljoonaa tonnia.

Liikenteessä suurin potentiaali

Liikenteen osalta ”Kohti ilmastoviisasta arkea” -suunnitelma ei tuo juuri mitään uutta. Tavoitteet ja keinot ovat lähes samat kuin jokin aika sitten julkaistussa parlamentaarisen liikennetyöryhmän raportissa.

Suunnitelman mukaan liikenteen päästöjen vähentämisessä on suurin potentiaali. Hallituksen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 päästöihin verrattuna. Tavoite ei ole ihan helppo, koska Suomen teillä liikkuu noin 2,6 miljoonaa polttomoottoriautoa ja vuosi 2030 on melko lähellä. Vuoteen 2030 mennessä tieliikenteen päästöjen pitäisi vähentyä noin kolmella miljoonalla hiilidioksiditonnilla. Tämän jälkeen pakoputkista tupruisi ilmaan noin seitsemän miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain.

Tiilikaisen mielestä paras ja nopein keino puuttua tieliikenteen päästöihin on lisätä biopolttoaineiden osuutta liikennepolttonesteissä. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä polttoaineilla tuottaisi noin 1,5 miljoonan tonnin päästövähenemän.

Valtion vuoden 2018 talousarvioon on jo varattu kolmen miljoonaan euron määräraha sähköisen liikenteen ja biokaasun liikennekäytön edistämistä varten. Lisäksi hallitus tukee 1,5 miljoonalla eurolla asuinrakennuksiin liittyvän sähköautojen latausinfrastruktuurin rakentamista. Liikennevälineiden energiatehokkuuden parantamisen arvioidaan tuottavan 0,6 miljoonan tonnin päästövähenemän.

Sähköisen liikenteen edistäminen on toiseksi tehokkain tapa vähentää liikenteen päästöjä. Hallitus tukee jo ensi vuonna täyssähköautojen hankintaa ja vanhojen polttomoottoriautojen muuntamista kaasukäyttöisiksi. Näitä varten ensi vuoden budjettiin on varattu kuusi miljoonaa euro. Romutuspalkkioihin taas hallitus käyttää ensi vuonna kahdeksan miljoonaa euroa.

Joukkoliikennejärjestelmien kehittämistä varten hallitus käyttää selvästi vähemmän rahaa. Tieliikenteen päästöjen vähentämisessä pääpaino on selvästi yksityisautoilun päästöjen hillitseminen.

— Hallituksen päättämät taloudelliset ohjauskeinot ovat sysäys, joka käynnistää muutoksen. Tämän jälkeen markkinat hoitavat lopun, Tiilikainen toteaa.

Lämmitys jää yhä päästökaupan ulkopuolelle

Kiinteistökohtaisen lämmityksen jättäminen yhä päästökaupan ulkopuolelle harmittaa energiateollisuutta, vaikka muutoin hallituksen linjaamat tavoitteet hiilineutraaliudesta maistuvatkin energia-alan toimijoille. Tosin kiinteistökohtaisen lämmityksen siirtäminen päästökaupan piiriin edellyttäisi EU-tason päätöksiä. Tässä mielessä asia ei kuuluu kansalliseen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan. Eurooppalaisissa pöydissä Suomi voisi kuitenkin olla aktiivisempia.

— Tällä hetkellä suurin osa eurooppalaisista rakennuksista lämmitetään talokohtaisilla järjestelmillä, jotka perustuvat fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Jopa 75 prosenttia Euroopan rakennuksista lämpiää fossiilisilla polttoaineilla. Jos lämmityssektori siirrettäisiin EU:n päästökaupan piiriin, hyötyisi tästä koko Eurooppa, Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä toteaa.

Kiinteistökohtaiset lämmitysjärjestelmät ovat Euroopan unionissa toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen lähde heti liikenteen jälkeen. Kun liikenne aiheuttaa unionin alueella 34 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, niin kiinteistökohtaisen lämmityksen osuus on 24 prosenttia. Tällä hetkellä fossiilisia polttoaineita käyttävien kiinteistökohtaisten lämmitysjärjestelmien päästöjä ohjataan EU:ssa kansallisilla päätöksillä — tai ei lainkaan.

Suomessa suurin osa kiinteistöistä lämpenee kaukolämmöllä, sähköllä tai lämpöpumpuilla. Koska sähkö ja kaukolämpö tuotetaan voimalaitoksissa, ovat ne jo luonnostaan päästökaupan piirissä. Siksi ”Kohti ilmastoviisasta arkea” -kaltainen suunnitelma voi ohjata enää kiinteistöjen lämmityksessä käytetyn öljyn päästöjä. Suunnitelma velvoittaa öljyalaa nostamaan biokomponentin osuuden kymmeneen prosenttiin kiinteistöjen lämmitykseen käytettävässä öljyssä vuoteen 2030 mennessä. Kun sekoitevelvoite laajennetaan käsittämään teollisuuden öljynkäyttö, niin tällä arvioidaan saavutettavan noin 0,3 miljoonan tonnin päästövähennys vuonna 2030.

Tiilikainen huomauttaa, että valtio luopuu öljylämmityksestä kaikissa omistamissaan kiinteistöissä vuoteen 2025 mennessä. Hallitus kannustaa kaikkia julkisia toimijoita tekemään samansuuntaisia ratkaisuja.

Liikenteen ja lämmityksen lisäksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma sisältää päästövähennystoimia maataloussektorille, jossa kannustetaan metsittämään eloperäisiä alueita ja viljelyskäytöstä kadonneita maita. Työkoneiden hiilidioksidipäästöille asetetaan rajat ja kokeilutoiminnalla edistetään hiilen sitoutumista maahan edistäviä viljelysmenetelmiä.

TAUSTAA

Jätteenpoltto — päästökauppaan vai ei?

Jätteenpolton asema on tällä hetkellä hyvin samankaltainen kuin fossiilisia polttoaineita käyttävien kiinteistökohtaisten lämmitysjärjestelmien asema. Kumpikaan ei ole päästökaupan piirissä. Jätteenpoltto voidaan kuitenkin siirtää päästökaupan piirin kansallisella päätöksellä, jos niin tahdotaan. Ruotsissa näin on jo tehty. Suomessa hallitus linjasi energia- ja ilmastopoliittisessa strategiassaan, että asiaa on syytä selvittää ennen asian ratkaisemista suuntaan tai toiseen.

Jätteenhuollon siirtäminen päästökaupan piiriin edellyttäisi jätteenpolton statuksen muuttamista. Tämä tarkoittaa sitä, että ei poltettaisikaan enää jätteitä vaan tuotettaisiin energiaa jätteistä polttamalla. ”Kohti ilmastoviisasta arkea” -linjauksessa todetaan, että jätteenpolton päästöjen siirtäminen päästökaupan piiriin vähentäisi taakanjakosektorin päästöjä vuosittain noin 0,6 miljoonalla tonnilla vuosien 2021—2030 välisenä aikana. Jätehuollon päästöjä syntyy myös kaatopaikoilla, kompostoinnista, mädätyksestä ja jätevesien käsittelystä.

Energiatoimiala ei ole kuitenkaan innostunut jätteenpolttamisen siirtämisestä päästökaupan piiriin. Todellisuudessa jätteiden polttaminen päästökaupan alaisuudessa ei vähentäisi päästöjä — tältä osin jätteenpolttamisen siirto päästökaupan osaksi on silmänlumetta.

Energiatoimiala muistuttaa, että päästökaupan tavoitteena on päästöjen vähentäminen ja polttoainevalintojen ohjaaminen pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ohjausvaikutus on väärä, jos jätteenpoltossa siirryttäisiin kohti uusiutuvan energian käyttöä eli poltettaisiin aikaisempaa enemmän biohajoavaa jätettä. Biohajoava jäte sopii paremmin kierrätykseen.

Monet kierrätykseen kelpaamattomat jakeet taas koostuvat fossiilista raaka-aineita, jotka voidaan luontevasti polttaa jätteenpolttolaitoksissa. Tällaisen jakeen hyödyntäminen energiantuotannossa olisi perusteltua. Silloin toteutuisi myös jätelain periaate.

Kuvan Scanstockphoto