Italialaistohtori Carlo Stagnaron analyysin "POWER CUT? How the EU Is Pulling the Plug on Electricity Markets" on julkaissut liberaali ajatushautomo Institute of Economic Affairs (IEA).

Suomessakin nelinkertaisesti yli päästöoikeuden hinnan

Stagnaron mukaan Ruotsin panostukset uusiutuvaan energiaan – käytännössä tuulivoimaan ovat äärimmäisen tehottomia, kun kustannus yhdestä päästövähennystonnista on 200–kertainen verrattuna nykyiseen päästöoikeushintaan, joka on hieman alle 6 euroa.

Ruotsiakin korkeammat kustannukset päästövähennyksistä koituvat Euroopan ykkösydinvoimamaan eli Ranskan kontolle. Se maksaa päästövähennystonnista 1400 euroa. EU:n keskimääräinen kustannus on vajaat 400 euroa.

Stagnaro ei selvityksessään ole tutkinut kaikkien EU-maiden päästövähennyskustannuksia, mutta 17 jäsenmaan otos on selvästi suuntaa-antava. Esimerkiksi Tanska puuttuu, mutta Ruotsin ohella Suomi ja Viro ovat mukana.

Viron kustannus on Suomen jälkeen toiseksi alhaisin, mutta yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomen kustannus. Suomen 27 euron tonnihinta kuulostaa äkkiseltään halvalta, mutta kun sitä vertaa nykyiseen päästöoikeushintaan, on se siihen verrattuna yli nelinkertainen.

Päästövähennyskustannus eri EU-maissa

Kuva: IEA (* EU:n keskiarvo vain ko. maiden mukaan)

Poliitikoilla heikko ymmärrys ilmastopolitiikan keinoista

Stagnaron keskeisimpiä johtopäätöksiä analyysistaan on, että EU:n poliitikot eivät ole ymmärtäneet keinoja, joita on käytetty unionin ilmastopolitiikassa. Perustavanlaatuinen virhe on esimerkiksi ollut se, että päästökaupan rinnalla on tuettu massiivisesti uusiutuvan energian tuotantoa.

Tuloksena on ollut merkittävästi lisää uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä, mikä on vähentänyt fossiilisten polttoaineiden tarvetta ja sitä myötä päästöoikeuksien kysyntää. Ja koska tilanne on pysynyt jo useamman vuoden ennallaan, päästöoikeuden hinta on romahtanut ja päästökaupan toivottu vaikutus menettänyt merkityksensä.

Ranska ja Ruotsi tuovat markkinoille paljon kallista uusiutuvaa sähköä, joka syrjäyttää muuta päästötöntä sähköä. Se on suurta tuhlausta, sanoo Stagnaro, jonka mukaan paljon tehokkaampaa olisi ottaa käyttöön vaikkapa hiilidioksidivero päästökaupan tilalle.

U-käännös EU:n energiapolitiikassa 10 vuotta sitten

Noin kymmenen vuotta sitten EU:n energiapolitiikan kehityskaaressa tapahtui Stagnaron mukaan U-käännös, jolloin 80-luvulta alkanut markkinoiden vapauttaminen pysähtyi.

U-käännöksen seurauksena käynnistyi politiikka, jolla ilmastosyihin vedoten tuotiin markkinoille huomattava määrä tukikeinoja pönkittämään uusiutuvan energian sähköntuotantoa. Lisäksi uusiutuva sähkö sai etuoikeuksia verkossa ja sen tuottajat suojaa niiltä kustannuksilta, joita aiheutuu uusiutuvan sähkön aiheuttamista epätasapainotilanteista verkossa.

Kaiken tämän tuloksena markkinoiden kilpailtu osuus on entisestään pienentynyt ja kapasiteettimekanismeja on alettu ottaa käyttöön – missä vielä yksi markkinoita sekoittava toimenpide.

”Hiilidioksidivero olisi päästökauppaakin tehokkaampi”

Carlo Stagnaron johtopäätös on, että EU:n päästökauppa voisi toimia mainiosti, mikäli sitä ei häirittäisi muulla politiikalla. Se saisi hallitulla hinnoittelujärjestelmällään toimijat investoimaan.

– Mutta vieläkin tehokkaampi voisi olla toinen menetelmä, nimittäin hiilidioksidivero, Stagnaro toteaa.

Ongelma on vain se, että hiilidioksidiveron edellytykset on tavallaan rikottu, kun yksittäiset jäsenmaat ovat omavaltaisesti suunnanneet tukia uusiutuvalle energialle. Stagnaron mukaan toiminta on ollut mielivaltaista, kun markkinoille on tuotu valtavat määrät uusiutuvilla tuotettua sähköä, ilman että sitä on millään tavoin koplattu hiilidioksidipäästöihin.

Tukijärjestelmät ovat luoneet myös muita haittoja. Kansan luottamus markkinoihin hiipuu, intressiryhmät näkevät että tukijärjestelmät luodaan heidän edukseen ja tukia pedataan opportunistisesti.

– Nyt ajetussa energiapolitiikassa on perusteellinen valuvika - ”tietousongelma”: On luultu että valvontaviranomaiset ovat tienneet sen, mitä eivät itse asiassa ole tienneet eivätkä ole voineet tietää. Vain markkinat voivat antaa rehellisen vastauksen, Stagnaro jatkaa ja sanoo terveisinään kaikille ympäristöpoliitikoille, että ottaisivat tosissaan tietousongelman.

Lähde: Second Opinion

Kuva: Scanstockphoto