Kun presidentti Donald Trump julisti aikomuksensa vetää Yhdysvallat ulos Pariisin sopimuksesta aiemmin tänä vuonna, sopimuksesta kaksi vuotta sitten hikipäissään neuvotelleet ihmiset pidättivät kollektiivisesti henkeään. Voisiko sopimus kestää Yhdysvaltain vetäytymisen? Tulisiko seuraajia?

Kuten nyt tiedämme, seuraajia ei ilmaantunut. Päinvastoin, Kiina kaksinkertaisti sitoumuksensa ja jopa Saudi Arabian ja Venäjän tapaiset hoipertelijat pysyivät tiukkoina. Kun selvisi, että sopimus etenee suunnitellusti jopa ilman Yhdysvaltoja, eri maiden hallitusten edustajat saattoivat matkustaa rauhallisin mielin Bonnin kaksiviikkoiseen kokoukseen pilkkoakseen sopimuksen yksityiskohtiin, joilla edetään toimeenpanoon.

Vaikka sopimukseen uskotaan, paljon epävarmuutta oli ilmassa ennen Bonnin kokousta ja on sen kuluessa. Millaisen roolin Yhdysvallat ottaa, kun se on edelleen sopimuksen allekirjoittaja mutta aikoo irtautua sopimuksesta? Tuleeko Kiinasta EU:n kumppani ilmastotoimissa? Ja kyetäänkö kansainvälisen päästövähennysjärjestelmän säännöistä sopimaan ajoissa?

Politico on kysynyt lukijoiltaan ja eri sidosryhmiltä näkemyksiä Pariisin sopimuksen pitävyydestä ja luottamuksesta sen toteutumiseen käytännössä.

Kaksi kolmasosaa uskoo sopimuksen pitävän

Kysyttäessä saako Yhdysvaltain vetäytyminen sopimuksesta seuraajia, 65 prosenttia vastaajista arveli muiden valtioiden pysyvän sopimuksessa. Vastaajista 16 prosenttia oletti 1-3 maan seuraavan Yhdysvaltoja, kun taas 11 prosentin mielestä lähtijöitä voisi olla jopa kymmenen.

- En itse asiassa usko Yhdysvaltojen tosissaan irtautuvan sopimuksesta, koska amerikkalaisten on odotettava kolme vuotta, ennen kuin he voivat tehdä sen, sanoi yksi vastaaja.

Eräs toinen vastaaja oli sitä mieltä, että joillekin valtioille osallistumisen mielekkyydestä tulee kynnyskysymys, kun ne näkevät, että yksi maailman suurimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista ei tee mitään. Mikäli rikkaat maata eivät tee uhrauksia, eivät köyhätkään maat ole siihen valmiita.

Vastaajista 40 prosenttia arvioi kuitenkin, että amerikkalaiset kaupungit ja osavaltiot voivat kattaa suurimman osan tavoitteesta, josta Barack Obama sopi loppuvuonna 2015, vaikka liittovaltio ei tekisi mitään. 21 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että alueet voisivat kattaa jopa koko sovitun tavoitteen.

- Kaupunki- ja osavaltiotasolla on niin paljon yhteisymmärrystä ilmastonmuutoksesta, että sillä laimennetaan Yhdysvaltain vetäytymisen vaikutukset, eräs vastaaja totesi.

Kiina keulille

Vastauksista kävi ilmi, että Kiinan ennakoidaan ottavan Yhdysvalloilta paikan EU:n pääkumppanina ilmastonmuutostaistelussa. 44 prosenttia vastaajista uskoo Kiinan nousevan maailman ilmastojohtajaksi. Saksan ja Pohjoismaiden arvioitiin samoin numeroin olevan myös ilmastonmuutostaistelun kärjessä.

- Kun kommunisti-Kiinan johto antaa ohjeet, ne varmasti täytetään, sanoi eräs vastaaja, jonka mukaan Kiinasta on tulossa entistä ympäristötietoisempi ja sen myötä monet asiat muuttuvat.

Yhdysvaltojen ei kyselyssä ole nähty olevan ainoa ilmastojohtajuuden hylkäävä valtio, sillä vastaajista vain 6 prosenttia näki Britannian nousevan globaalin ilmastonmuutostaistelun kärkeen.

Vain kaksi viidestä uskoo tavoitteiden saavuttamiseen

Myönteisestä perusvireestä huolimatta kyselytutkimuksen tuloksista huokui myös epäluottamusta. Syyn tähän Politico arvelee johtuvan kenties siitä, että ihmiset uskovat valtioiden pysyvän sopimuksessa, koska he eivät usko sopimuksen sitovan niitä toimiin. Vain 39 prosenttia vastaajista uskoo, että Pariisin sopimuksen tavoitteet saavutetaan.

- Ilmassa on paljon lupaavia merkkejä, mutta vaikka tulisi poliittinen ja/tai teknologinen läpimurto, asetetut tavoitteet ovat liian kovia saavutettaviksi, toteaa yksi vastaaja. Toinen sanoo taas, että on olemassa liikaa epävarmuuksia suurimpien päästäjien, Yhdysvaltain ja Kiinan osalta — eikä mitään aukottomia odotuksia Afrikan kasvu-uralta.

Erään vastaajan mukaan tavoitteet asetettiin niin korkealle, että askelmerkkejä tullaan siirtämään eteenpäin, mutta että pitkällä tähtäimellä tavoitteet ovat saavutettavissa.

- Kyseessä ei ole vain valtioiden ja hallitusten asia, sanoi toinen. Tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa suuresti se, että yksittäisiä kansalaisia on vaikea saada sitoutumaan ilmastonmuutostaisteluun.

Kysyttäessä sitä, mikä estää yksittäisiä ihmisiä sitoutumaan ilmastotoimiin, 44 prosenttia oli sitä mieltä, että ihmiset eivät muuttaa elämäntyyliään. Vain 6 prosentin mielestä ihmiset ovat epätietoisia siitä, miten voivat kantaa kortensa kekoon.

Mitä Bonnista jää käteen?

Kyselyyn vastaajista 41 prosenttia oli sitä mieltä, että Bonnin kokouksen pitäisi keskittyä teknologian kehittymisen edistämistoimiin siten, että ne rohkaisevat energiamuutokseen. Kiireellisin toimi on purkaa esteitä energiamuutokselta, eräs vastaaja tiivisti.

Vastaajista 26 prosenttia kannatti sitä, että jokaiselle maalle asetetaan omat päästötasonsa. 21 prosenttia kannatti globaalia päästökauppaa, kun taas 14 prosenttia halusi hiiliveron teollisuudelle. Vain 2 prosenttia kannatti henkilökohtaista hiiliverotusta.

Bonnin kokouksen loppusuoran ollessa nyt käsillä tuloksia pitäisi alkaa syntyä. Ovatko ne pelkästään teknisiä vai jopa poliittisia? Saa nähdä, mutta Politicon Energy Visions aikoo analysoida tulokset ensi viikolla (47).

Kuva: Scanstockphoto