Jokaisen Euroopan unionin jäsenmaan on laadittava 30 vuoden päähän ulottuva suunnitelma hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ja hiilinielujen kehittymisestä EU-komissiolle. Vähäpäästöisyysstrategiaksi kutsuttu paperinivaska sisältää kaikki kansalliset toimet, joilla toteutetaan kansainvälisten ilmastositoumusten ja Euroopan unionin asettamia tavoitteita.

Suomessa vähäpäästöisyysstrategian tausta-aineistoiksi on tuotettu joukko skenaarioselvityksiä PITKO-hankkeessa. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman hankkeen tuotoksia käytetään myöhemmin virallisempien selvitysten pohjana.

PITKO-selvitys syynää neljän erilaisen skenaarion avulla, mikä olisi Suomelle sopiva kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite vuodelle 2050. Samalla arvioidaan toimialakohtaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen pitäisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 85–90 prosenttia vuoden 1990 päästöihin verrattuna seuraavien 30 vuoden aikana.

VTT:n tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen kertoo, että työ on jo murtanut muutamia vanhoja myyttejä.

— Energian käyttö ja ilmastopäästöt eivät enää seuraile kansantalouden kasvua.

Tavoitteet saavutetaan

PITKO-selvityksen mukaan Suomi voi saavuttaa hiilineutraalin olotilan vuoden 2040 tienoilla tai jopa 2030 luvun alussa, mikäli kehitys jatkuu suotuisana. Samansuuntaiseen tulokseen on päätynyt myös Energiateollisuus ry sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästökehitystä arvioidessaan.

Ensisijaisesti nopeaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen olisi kuitenkin panostettava kaikilla päästösektoreilla. Vaikeinta päästöjen vähentäminen on maataloudessa, teollisuudessa ja liikenteessä — tässä järjestyksessä. Energiateollisuudessa sen sijaan 80 prosenttia sähköntuotannosta on jo nyt päästötöntä ja kaukolämmön tuotannosta noin puolet. Toimiala itse arvelee hiilineutraaliuden toteutuvan vuoteen 2040 mennessä.

Pelkkä päästöjen vähentäminen ei vielä riitä. Hiilidioksidia pitäisi saada imettyä myös ilmakehästä. Tähän tarvitaan hiilinieluja — erityisesti metsiä, joiden kasvu sitoo ilmakehästä hiilidioksidia.

PITKO-skenaarioissa Suomi jatkaa bioenergian käyttöä. Tärkeimmäksi uudeksi teknologiaksi nousee hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, eli CCS. Tämä vahvistaisi myös bioenergian asemaa. Jos CCS-laitteistoja rakennetaan biomassoja käyttävien voimalaitosten yhteyteen, voidaan niillä ottaa talteen biopolttolaitosten hiilidioksidipäästöt. Tällöin syntyy "negatiivisia päästöjä", kun ilmastopolitiikan mukaan laskennallisesti päästöttömien laitosten hiilidioksidipäästöt otetaan talteen. Negatiivinen päästö voidaan myydä päästöoikeusmarkkinoille tai se voidaan käyttää hyväksi kompensoimaan esimerkiksi maatalouden päästöjä. Toistaiseksi kansainvälinen ilmastopolitiikka tai lainsäädäntö eivät kuitenkaan tunnista negatiivisia päästöjä.

Näkemys CCS:n tarpeellisuudesta tai käyttökelpoisuudesta jakaa mielipiteitä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä Suomi ei ylipäätään tarvitse hiilidioksidin talteenottoa tavoitteiden saavuttamiseksi, osan mielestä CCS on vasta toiveteknologian asteella.

Skenaariotarkasteluun on nostettu myös uusia elementtejä — esimerkiksi kiertotalouden mahdollisuudet ja ihmisten käyttäytymisessä mahdollisesti tapahtuvien muutosten vaikutukset ilmastopolitiikan toteuttamiselle. Kansakunnan aiheuttamiin päästöihin vaikuttaa melkoisesti se, miten ihmiset kuluttavat tai liikkuvat tai minkälaista ruokaa he syövät. Sähköistyykö liikenne odotetulla tavalla vai oletettua hitaammin — ja muuttuvatko ravintotottumukset lihan syömisestä vähemmän päästöjä aiheuttaviin kasvisruokiin. Epävarmuuksia on vielä paljon.

Puuperäiset polttoaineet kärjessä

Kaikissa PITKO-skenaarioissa fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee dramaattisesti jo vuoteen 2030 mennessä. Samalla uusiutuvan energian kokonaismäärä nousisi 60–70 prosenttia vuoden 2010 tasosta. Vuonna 2050 lisäys saattaisi olla jopa 130 prosenttia.

Puuperäiset polttoaineet ovat kaikissa skenaarioissa tärkein uusiutuvan energian lähde. Suurin kasvu tapahtuu kuitenkin tuuli- ja aurinkoenergian käytössä. Lisäksi toteutuisi massiivinen lämpöpumppujen rynnistys, kun kaukolämmön tuotanto perustuu tulevaisuudessa yhä enemmän suurten lämpöpumppujen käyttöön ja yhä useampaan kiinteistöön asennetaan maalämpöpumppu.

Skenaarioiden välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, miten kotimaisen puuraaka-aineen käytön oletetaan kehittyvän. Tämä vaikuttaa myös energiasektorin mahdollisuuksiin hyödyntää puuraaka-ainetta sähkön ja lämmön tuotannossa, koska puuenergian perustuu pitkälti metsä- ja puunjalostusteollisuuden sivuvirtojen käyttöön.

PITKO-skenaarioissa runkopuuta hakattaisiin metsistä enimmillään 82 miljoonaa kuutiota vuodessa vuoden 2030 paikkeilla. Vuonna 2050 vuotuinen hakkuukertymä nousisi 86 miljoonaan kuutioon. Samalla puuta tuotaisiin Suomeen noin 14 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Tulevaisuuden Suomessa metsäraaka-aine kiinnostaa yhä enemmän myös muita kuin perinteistä puunjalostusteollisuutta. Apajille voivat ilmaantua muoviteollisuus, tekstiiliteollisuus ja biopolttonesteiden jalostajat. Samalla on syytä pitää mielessä, että metsien käyttö — eli hakkuut — pienentävät hiilinielujen kokoa. Mikäli hiilinielujen kasvu kääntyisi laskuun, hankaloituu hiilineutraalin olotilan tavoittelu.

Pelkästään hakkuut eivät yksin vaikuta hiilinielun muodostumiseen. Puuston kasvu, metsien uudistuminen, metsien ikä ja maaperä vaikuttavat myös. Toisaalta ilmastonmuutos kiihdyttää metsien kasvua ja toisaalta se voi lisätä metsissä mellastavien tuhohyönteisten määrää. Toisaalta nuoret puut sitovat enemmän hiilidioksidia kasvuunsa kuin ikääntyneet vanhukset.

Päästöttömistä sähköntuotantomuodoista ydinvoiman asema korostuu. Jo tiedossa olevien hankkeiden rinnalle voi nousta pienydinvoimaa, mikäli alan kaupallinen läpimurto toteutuu.

Energiajärjestelmä sähköistyy

Skenaarioiden mukaan energiajärjestelmän sähköistyminen voimistuisi vuoden 2030 jälkeen kaikilla sektoreilla. Sähköä käytettäisiin myös polttoaineiden valmistukseen tai polttoaineiden raaka-aineena. Voimakkaasti vaihtelevan sähköntuotannon — tuuli- ja aurinkoenergian — tueksi tarvitaan entistä enemmän sähkön kausivarastoja. Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto (CHP) hiipuu markkinoilta kaikissa skenaarioissa. Vuonna 2050 CHP-laitokset tuottaisivat vuosittain sähköä enää 6-8 terawattituntia, mikäli skenaarioiden maalaama kuva toteutuu. Vertailun vuoksi: viime vuonna CHP-laitosten sähkösaalis oli noin 21 terawattituntia.

PITKO-raportti muistuttaa, että päästövähennystavoite ei toteudu ilman reipasta energian käytön tehostumista. Asumisessa ja palveluissa energian loppukulutuksen pitäisi supistua enemmän kuin 30 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Liikenteessä taas energiaa kuluisi parhaimmillaan peräti 70 prosenttia vähemmän vuoteen 2010 verrattuna. Optimistisin skenaario olettaa sähköautojen osuuden nousevan 90 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Ei suuria taloudellisia uhrauksia

Hintalapun osalta skenaariot ovat optimistisia: vähäpäästöisyystavoite on saavutettavissa ilman suuria kansantaloudellisia uhrauksia. Projektin hinta näyttää jäävän kohtuulliseksi kaikissa skenaariotarkasteluissa, ja päästövähennystalkoista huolimatta taloudellinen hyvinvointi kasvaisi. Missään skenaariossa ei oletettu, että maailmantalous romahtaisi ilmastonmuutoksen vuoksi.

Kaikissa skenaarioissa kansantuote kasvaa yli 120 prosenttia vuoden 2017 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Erojakin skenaarioiden välillä on. Erot johtuvat valittujen teknologioiden ja tuotannon välisistä eroista. Kun energian tuotantoon, käyttöön tai päästöjen vähentämiseen tehdyt investoinnit eivät dominoi kansantaloutta, jäävät skenaarioiden väliset vaikutuserot kuitenkin vähäisiksi. Erilaisten teknologioiden tai päästövähennysrajoitteiden vaikutukset näyttävät siirtyvän avaintoimialoilta muuhun teollisuuteen maltillisesti.

Teknologian kehitys on kuitenkin kaiken ytimessä. Se vauhdittaa mm. kokonaistuottavuuden kasvua. Toisaalta uusi teknologia edellyttää investointeja — sitä enemmän, mitä enemmän uuden teknologian varaan lasketaan. Päästövähennystavoitteiden kiristäminen taas lisäisi välillisten verojen määrää — myös valtion tuloja.

KAINALOSSA

Neljän skenaarion voimalla

PITKO-hanke leipoi neljä erilaista skenaariota. Niistä paistettiin neljä eri tavalla maustettua leipää. Lisäksi Muutos-, Säästö-, Pysähdys- ja Jatkuva kasvu -nimisiä skenaarioita vertailtiin WEM-skenaarioon, joka sisältää jo olemassa olevat linjaukset Suomen ilmastopolitiikasta.

Skenaariot eivät arvioi tapahtumien vaikutuksia ympäristöön tai ihmisiin. Kaikella on kuitenkin vaikutuksensa esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, ilmansaasteisiin tai ihmisten terveyteen ja elinolosuhteisiin. Loppuraportissa todetaan, että sivuvaikutuksia on — jopa lukuisia. Ne ovat myös erilaisia, koska skenaarioissa valitut keinotkin ovat erilaisia.

PIKTO-selvityksen voi ladata kokonaisuudessaan omalle koneelleen täältä.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto