Tekopökkelö on noin 2–4 metrin korkeudelta katkaistu kuollut tai vioittunut puu. Tekopökkelöiden tekemistä kokeillaan uudessa pilottihankkeessa.

Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen on uhattuna, kun metsien käyttö kasvaa. Metsät siistiytyvät ja lahopuut katoavat. Samalla voivat kadota lahopuista riippuvaiset eliöt. Metsänomistajia edustava MTK ja energiayhtiöitä edustava Energiateollisuus ry. ovat yhdessä ryhtyneet pohtimaan, miten sähkölinjojen raivauksessa ja ilmajohtoverkkoihin rajoittuvien vierimetsien hoidossa voitaisiin ottaa huomioon metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen. Hankkeessa on mukana myös jakeluverkkoyhtiöitä ja kantaverkoista vastaava Fingrid. Pilottihankkeen avulla etsitään uusia luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä metsänhoidollisia keinoja. Samalla osapuolten kesken luodaan uusi toimintamalli.

Uusia toimia tarvitaan

Suomessa puun vuotuista käyttöä on tarkoitus lisätä 15 miljoonalla kuutiolla. Näin on Juha Sipilän hallitus linjannut tavoitteitaan. Metsäteollisuus käyttää puusta leijonan osan, mutta hyvänä kakkosena kipittää energiateollisuus, joka kehittää voimalaitosten kattiloissa sähköä ja lämpöä metsäteollisuuden sivutuotteista.

Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat jo ehtineet arvioida puun käytön lisäämisen ekologisia vaikutuksia. Niiden mukaan metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan uusia toimia. Metsiin pitäisi jättää nykyistä enemmän lahopuuta ja eläviä säästöpuita, joiden suojissa eliöt voivat oleilla. Metsäalueiden kulotuskin on hyvä keino vaikuttaa monimuotoisuuden säilymiseen.

Energia-alan yrityksistä suomalaisiin metsiin jättävät jälkensä sähkönjakelusta vastaavat verkkoyhtiöt. Suomalaisissa metsissä risteilee yhä noin 70 000 kilometriä ilmajohtoverkkoa, joihin rajautuvia metsäalueita — vierimetsiä — jakeluverkkoyhtiöt ovat velvollisia hoitamaan. Metsään rakennettu ilmajohtoverkko vahingoittuu herkästi, kun vierimetsäalueelta kaatuu puita johdoille myrskyn puhaltamina tai lumitaakan painamina. Vahinkoja ennakoidaan kaatamalla vierimetsistä riukumaisiksi kasvaneita tai vahingoittuneita puita.

Tekopökkelöistä ratkaisu?

Vierimetsästä kaadetut riskipuut kuljetetaan yleensä pois metsästä. Metsään syntyisi kuitenkin helposti lahopuuta, jos osa pois siivotuista riskipuista jätettäisiin metsään. Riskipuista voitaisiin myös muotoilla tekopökkelöitä — pystykeloja, joihin pökkelöissä viihtyvät eliöt voisivat pesiytyä. Suomalaisissa metsissä on laskettu olevan 5000 lajia, jotka ovat riippuvaisia lahopuusta.

Tekopökkelö on 2–4 metrin korkeudelta katkaistu puu, jonka latvaosa jätetään myös maahan. Maahan jätetyt latvukset tuottavat maalahopuuta.

— Metsä Groupilla on hyviä kokemuksia tekopökkelöiden jättämisestä leimikoihin. Metsä Groupin tapauksessa pökkelöitä on jätetty kaksi pökkelöä hehtaaria kohti. Yli 70 prosenttia metsänomistajista on hyväksynyt menettelytavan, kertoo MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä.

Jylhän mielestä tekopökkelöt tuovat hyötyjä kaikille. Sähköverkkoyhtiöt pääsevät eroon riskipuista, metsänomistaja heikkolaatuisesta puusta ja metsäluonto saa kaipaamaansa lahopuuta.

— Tekopökkelöt muodostetaan arvottomista tai vähäarvoisista puista ja niiden muotoileminen on edullista. Toiminnassa ei kenellekään synny taloudellisia menetyksiä. Lisäksi maanomista päättää, haluaako hän metsiinsä tekopökkelöitä vai ei.

Vierimetsien hontelot lehtipuut ja siipeensä saaneet havupuut ovat sähkönjakelun kannalta kaikkein pahimpia, mutta samalla erinomaista ainesta tekopökkelöiksi.

Toimintamalli kehitteillä

Kesällä alkavassa pilottihankkeessa kokeillaan uusia toimintamalleja muutaman verkkoyhtiön alueella. Jylhä kertoo, että kevään aikana maanomistajille tiedotetaan asiasta.

Jakeluverkkoyhtiön tehtävänä on sopia vierimetsissä touhuavan urakoitsijan kanssa menettelytavoista. Tekopökkelöitä tehdään ennen kaikkea sähkölinjoihin rajoittuvissa vierimetsissä. Niitä voidaan jättää myös linjojen reunoille. Pökkelöitä ei kuitenkaan jätetä johtoaukealle tai pylväsmuuntamoiden viereen. Tekopökkelöitä tehdään metsätilaa kohti kaksi kappaletta, ellei maanomistajan kanssa ole muunlaisesta määrästä sovittu.

Parhaita tekopökkelöalueita ovat jo ennestään hyvät lahopuuesiintymät, luonnonsuojelualueiden lähialueet ja metsälakikohteet. Tekopökkelöksi suositellaan valittavaksi rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 senttimetrin vahvuinen vioittunut tai kuollut puut. Hyviä puulajeja ovat lehtipuut — erityisesti haapa, raita tai tervaleppä.

Metsänomistajat ja jakeluverkkoyhtiöt sopivat vuonna 2011 vierimetsänhoidon periaatteista. Metsäluonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen päivittää kuusi vuotta sitten sovitut käytännöt. Pilottihankkeista saatujen kokemusteen perusteella ohjeistusta tarkennetaan.

Myöhemmin tutkitaan myös pilottihankkeissa syntyneen lahopuun vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuden säilymiseen.

Kuvat Metsä Group