Energia-ala käyttää vuosittain teollisuustoimialoista eniten rahaa investointeihin Suomessa. Vuotuisesta vajaan kahden miljardin euron potista hieman yli puolet käytetään sähköä ja kaukolämpöä tuottavien laitosten rakentamiseen. Pöyryn tuore investointiselvitys analysoi minkälaisiin voimalaitoksiin ja lämpökeskuksiin energiayhtiöt ovat investoineet tai suunnitelleet investoinvansa vuosien 2000—2015 aikana.

Pöyryn selvityksen mukaan energian tuotannon rakenne muuttuu rajusti. Sähkön tuotannossa investoidaan uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan. Kaukolämmön tuotannossa taas puupolttoaineet syrjäyttävät kivihiiltä, maakaasua ja öljyä.

Investointipäätöksiä ohjaavat Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan trendit, kansallinen tukipolitiikka, päästökauppa sekä sähkömarkkinoiden kilpailutilanne. Sähkön tuotannossa rakenteellisesti suuri muutos on heikosti säädettävän sähköntuotantokapasiteetin moninkertaistuminen — käytännössä tämä tarkoittaa tuulivoimaa ja ydinvoimaa.

Vuonna 2000 heikosti säädettävän sähköntuotantokapasiteetin määrä Suomessa oli noin 2200 megawattia. Vuoden 2015 lopussa sitä oli jo lähes 4000 megawattia. Samassa ajassa sähköntuotannon kokonaiskapasiteetti ei kasvanut lainkaan, vaan säilyi 16 000 megawatin tuntumassa. Kun Olkiluodon rakenteilla oleva ydinreaktori valmistuu, ylittää heikosti säädettävän kapasiteetin määrä jo 6000 megawatin rajan.

Katso kuinka kaukolämmöntuotannon asiantuntija Katja Kurki-Suonio kertoo, miten energiantuotannon investointirakenteen muuttuminen vaikuttaa Suomessa.

Investoinnit yhteistuotantoon hiipuvat

Toinen merkittävä rakenteellinen muutos on sähkön ja lämmön yhteistuotantokapasiteetin supistuminen. Suurissa kaupungeissa yhteistuotantolaitoksilla tuotetaan kaukolämpöä kiinteistöjen ja asuntojen lämmitystä varten — sähkö taas myydään pohjoismaisilla markkinoilla. Myös teollisuus omistaa yhteistuotantolaitoksia.

Vuonna 2000 kaupunkien sähkön ja lämmön yhteistuotantokapasiteetti oli 4080 megawattia. Energiayhtiöiden into investoida yhteistuotantoon on kuitenkin hiipunut tasaisesti viimeisten 15 vuoden aikana. Jos kaikki investointipäätökset toteutuvat, saavuttaa yhteistuotannon kapasiteetti lähivuosien aikana 4700 megawatin rajan. Teollisuuden omistama yhteistuotantokapasiteetti on viidentoista vuoden aikana noussut vajaasti 2700 megawatista reiluun 3100 megawattiin.

Viimeisten viidentoista vuoden aikana on kaupunkeihin rakennettu 38 kappaletta uusia sähköä ja lämpöä tuottavia yhteistuotantolaitoksia. Teollisuus on samana aikana rakentanut 29 uutta laitosta. Uusilla laitoksilla on lähes yksinomaan korvattu vanhoja laitoksia, mikä selittää kapasiteetin vaatimattoman kasvun.

Monesti uudet yhteistuotantolaitokset käyttävät polttoaineena puuta ja biomassaa. Toisaalta samalla on investoitu monipolttoainelaitoksiin, jolloin puun lisäksi laitoksissa voidaan polttaa turvetta tai kivihiiltä. Monipolttoainelaitos mukautuu energiapolitiikan tempoilevaan rytmiin, raaka-aineiden hintamuutoksiin ja päästöoikeuksien hintakehitykseen. Aivan uutta Suomessa ovat yhdyskuntajätettä polttavat yhteistuotantolaitokset. Niiden määrä on kasvanut.

Lauhdelaitosten katoaminen ongelmallista

Pelkästään sähköä tuottavien lauhdevoimalaitosten määrä on romahtanut viimeisten 15 vuoden aikana. Vuonna 2000 lauhdevoimalaitosten yhteenlaskettu kapasiteetti oli 3040 megawattia, mutta enää 950 megawattia viime vuoden lopussa. Säätövoiman tuottamiseen kykenevää lauhdesähkökapasiteettia on siis poistunut markkinoilta yli 2000 megawattia.

Erityisesti tuulivoima tarvitsee tuekseen säätövoimaa. Säätövoimalla korvataan tuulivoimalaitosten tuotantovajetta silloin, kun ei tuule. Säätövoiman tarve kasvaa samassa suhteessa, kun uusia tuulivoimalaitoksia rakennetaan. Pöyryn selvityksen mukaan vuosien 2000—2015 aikana uusia tuulivoimalaitoksia rakennettiin määrällisesti eniten — 131 kappaletta.

Lauhdevoimalaitosten katoaminen markkinoilta vähentää rajusti säätövoimakapasiteettia. Suomessa säätövoimakapasiteetti on tällä hetkellä lähes yksinomaan vesivoiman varassa. Vesivoimakapasiteetti on kasvanut viimeisten viidentoista vuoden aikana kuitenkin vain 300 megawatilla — uusia vesivoimalaitoksia ei saa rakentaa, kapasiteetin lisäys on tapahtunut vanhojen laitosten tehonkorotusten avulla. Tällä hetkellä Suomi tuottaa vesisähköä 3250 megawatin teholla.

Kaukolämmöstä puolet puulla

Suomessa käytetään normaalivuonna noin 37 terawattituntia kaukolämpöä. Tästä jopa puolet voidaan tuottaa puulla, kun kaikki uudet investoinnit valmistuvat. Samalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan vähentää. Selvityksen mukaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettaisiin ihannetapauksessa kaukolämpöä enää 13 terawattituntia, josta kivihiilellä vain noin kolme terawattituntia. Tehtyjen investointien perusteella puupohjaisten polttoaineiden tekninen käyttöpotentiaali nousee merkittävästi, Pöyryn selvitys toteaa.

Monet kaukolämpölaitokset ovat monipolttoainelaitoksia, joiden polttoaineiden käyttöä ohjaavat hinta ja saatavuus. Samalla periaatteella voidaan erilaisiin polttoaineisiin perustuvien lämpökeskusten ajojärjestystä vaihdella.

Energiantuotannon investoinnit ja investointipäätökset 2000—2015 –raportin voi ladata omalle koneelle täältä.

Kuva: Scanstockphoto