Suomessa hakattiin viime vuonna noin 65 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta. Tästä yhdeksän miljoonaa kuutiota käytettiin energian tuotantoon metsähakkeena ja polttopuuna. Puun kysynnän ennustetaan lähivuosina kasvavan. Puun käyttö lisääntyy sekä metsä- että energiateollisuudessa.

Hallitus tavoittelee puun energiakäytön lisäämistä ja hiilivoimasta luopumista. Metsäteollisuus puolestaan investoi uusiin suurtehtaisiin Äänekoskelle ja todennäköisesti myös Kuopioon.

Eri teollisuudenaloilla on erilainen näkemys siitä, riittääkö puuta kaikille. Metsäteollisuutta huolettaa kuitupuun riittävyys. Energiateollisuus katsoo, että puuta riittää niin metsäteollisuuden kuin energiantuotannonkin tarpeisiin ja huolehtia kestävän kehityksen mukaisesta metsätaloudesta.

Luonnonsuojelijat taas korostavat luonnon monimuotoisuuden ja yhtenäisten metsäalueiden säilyttämistä. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että puuta pitäisi käyttää ensisijaisesti korkean jalostusasteen tuotteisiin ja vasta viimeisenä vaihtoehtona energiaksi.

Poliitikoilla ja etujärjestöillä on erilaisia näkemyksiä siitä, minkälainen puu on energiakäyttöön sopivaa. Pienen raaka-ainemäärän käytöllä puulle pitäisi saada mahdollisimman korkea arvo.

Luonnonsuojeluliiton mielestä energiakäyttöön sopivat parhaiten hakkuutähteet ja läpimitaltaan pienet harvennuspuut.

— Kantojen ja järeän puuaineksen polttaminen on ilmaston kannaltakin huono vaihtoehto, sanoo Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.

— Hidaskiertoisen metsäbiomassan käytön lisääminen aiheuttaa hiilivelkaa. Metsä- ja energiapolitiikan on perustuttava ennen kaikkea tutkimukseen. Metsäenergian käytön vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä metsien ravinne- ja hiilitaseeseen on oltava tiedossa.

Kohti biotalousyhteiskuntaa

Metsäteollisuuden mukaan kotimainen kuitupuumittainen puu on tulossa täyskäyttöön. Jo päätetyt investoinnit lisäävät kuitupuun käyttöä yli kuusi miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Samanaikaiset suunnitelmat lisätä puun energiakäyttöä lisäävät merkittävästi puun tarvetta.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että kestävä hakkuiden taso on noin 81 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta vuodessa. Metsäteollisuuden arvio on varovaisempi: hakkuumahdollisuudet ja puun saatavuus ovat kaksi eri asiaa.

Kaikki talousmetsissä varttuva ja kestävästi korjattavissa oleva puu ei ole teollisuuden puunhankinnan tavoitettavissa. Monet rajoitteet kuten puukaupan tilanne, metsänomistuksen rakenne ja teollisuuslaitosten ja metsävarojen sijainti suhteessa toisiinsa rajaavat hankittavissa olevaa puumäärää.

— Metsävaramme ovat lisääntyneet 30 vuoden aikana yli puoli miljardia kuutiometriä, eli puupääomaa Suomessa riittää, sanoo professori Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta.

— Tarpeen vaatiessa voisimme hakata yli kestävän hakkuumäärän useita vuosikymmeniä. Kansainväliset sitoumukset ja monet muut rajoitteet aiheuttavat kuitenkin sen, että tämä ei ole realistista. Alueellisesti ja rajatun ajan voi olla järkevää hakata jopa yli nettokasvun, mikäli puuston ikärakenne sitä edellyttää.

Metsäteollisuus haluaisi puuta markkinoille nykyistä tehokkaammin. Metsien lannoitus olisi nopea keino lisätä puun kasvua. Toisaalta metsien omistusrakenne on hajanainen, eikä ammattimaista puuntuotantoa ole helppo lisätä. Monet pienet metsätilat ovat jääneet oman onnensa nojaan.

Puunmyyntiä on mahdollista lisätä monella tavalla. Metsävaratietoja voi hyödyntää nykyistä tehokkaammin, sähköisiä palveluja voidaan kehittää ja verotusta uudistaa niin, että se lisää metsien aktiivista käyttöä. Myös kaavoituksen pitäisi tukea metsien talouskäyttöä nykyistä paremmin.

Lyhyellä aikavälillä puun riittävyys ei rajoita sen käyttöä energiantuotannossa. Kyse on pikemmin raaka-aineen hinnasta.

Teollisuuden sivutuotteita lukuun ottamatta metsäenergia on vielä toistaiseksi edellyttänyt taloudellista tukea ollakseen kilpailukykyinen polttoaine. Esimerkiksi kivihiilen korvaaminen puulla rannikon laitoksilla ei ole taloudellisesti kannattavaa ilman voimakkaita tukitoimenpiteitä puupolttoaineille.

Jos hallitus haluaa visionsa mukaisesti siirtyä biotalouteen, Suomessa on käynnistettävä 1960-luvun malliin tehometsätalouden ohjelma biomassan tuotannon kasvattamiseksi.

— En ehdota syväaurausten, metsäojitusten ja vesakkomyrkkyjen takaisin tuomista, vaan uusimpaan tutkimustietoon perustuvaa, metsäluonnon moninaisuuden huomioonottamaa 2010–luvun versiota tehometsätaloudesta, Asikainen sanoo.

— Sitä voisi kutsua syvämetsätaloudeksi, jossa ymmärretään yhteiskunnan tarpeiden ja luontoarvojen yhteensovittaminen.

Ensimmäinen askel biotalouteen olisi se, että massiiviset metsänhoito- ja harvennusrästit saataisiin hoidettua. Käytännössä kaikki se puu, mikä tulevan 30—40 vuoden aikana korjataan, on jo metsissä kasvamassa. Tämä edellyttäisi radikaaleja metsänhoitoteknologian ja -menetelmien kehitysinnovaatioita ja niiden laajamittaista käyttöönottoa.

Puumarkkinat toimivat hyvin

Valtaosa uusiutuvasta energiasta tuotetaan puuperäisistä biomassoista. Suurin osa puuenergiasta syntyy puunjalostusteollisuuden sivuvirroista kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunkeiton sivutuotteesta eli mustalipeästä.

Metsähakkeen käyttö on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Metsähaketta saadaan edullisimmin kuusikoiden päätehakkuiden hakkutähteistä ja kannoista.

Harvennushakkuiden yhteydessä poistetun puun energiakäyttö on päätehakkuita kalliimpaa. Puuenergiaa tuotetaan myös suoraan metsästä korjattavasta puusta

Erityisesti nuorten metsien hoitoa täytyisi tehostaa. Pienpuu soveltuu erinomaisesti energiantuotantoon.

Puuenergian käyttö lisääntyy ennen kaikkea uusien energialaitosten rakentamisen takia. Eri puolille maata on valmistunut, valmistumassa tai suunnitteilla useita merkittäviä puuenergiaa käyttäviä lämpö- ja voimalaitoksia.

Yksi merkittävistä puun käyttäjistä on Keravan Energia. Yhtiöllä on muutaman vuoden vanha biovoimalaitos, jossa puun saatavuus ei ole ollut tähän asti ongelma.  Tarjoajia on riittävästi ja markkinat toimivat.

— Meillä on useita biopolttoaineiden toimittajia, joiden tuotteiden laatu vastaa sitä mitä haluamme, sanoo Keravan Energian toimitusjohtaja Jussi Lehto.

Suurin riski markkinoiden toimivuudelle on poliittinen epävarmuus. Edellinen hallitus rajasi puuhakkeen käytön tukea sähköntuotannossa.

Energiapuun ostajan näkökulmasta päätös oli harmittava. Energiainvestointien epävarmuus kasvoi. Uusiutuvaan energiaan investoineiden energiayhtiöiden toiminnan kannattavuus heikkeni.

— Suomessa puulla on merkittävä rooli tulevaisuuden energiapalettia kehitettäessä, Lehto sanoo.

— Kaikki tutkimukset tukevat näkemystä siitä, että puun käyttöä voidaan lisätä niin jalostukseen kuin energiakäyttöönkin vielä todella paljon ennen kuin on syytä huolestua puun riittävyydestä.

Metsäteollisuus lobbasi voimakkaasti puuhakkeen tukien rajaamisen puolesta. Tässä metsä- ja energiateollisuuden näkemykset poikkeavat toisistaan. Metsäyhtiöt pelkäävät, että tukien avulla ohjataan jalostuskelpoista puuta energiakäyttöön.

— Vain energiakäyttöön suunnatut tuet on perusteltua kohdistaa hakkuutähteiden, kantojen ja pienpuun energiakäytön lisäämiseksi, sanoo Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo.

— Kansantaloudellisesti tarkastellen toimiva ja biotaloutta kasvattava kokonaisratkaisu löytyy mallista, jossa jalostuskelpoista puuta ei tueta energiakäytössä, mutta jossa kantojen, hakkuutähteiden ja jalostukseen heikosti soveltuvan pienpuun tukirakennetta vahvistetaan nykyisestä.

Metsä- ja energiayhtiöillä on myös yhteisiä intressejä. Puunjalostuksen kasvu edistää samalla uusiutuvan energian käyttöä. Esimerkiksi sellun tuotannossa noin puolet puuaineesta käytetään energian tuotantoon.

Rakenteilla olevat metsäteollisuuden investoinnit kasvattavat uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä.

— Jalostuskelpoinen puu on hieno materiaali ja se ansaitsee reilun markkinakilpailutilanteen jalostajien ja energiantuottajien kesken, Salo toteaa.

Teksti ja kuvat: Juha Europaeus