Euroopan maiden välisen sähkökauppaselvityksen on tuottanut energia-analyyseihin keskittynyt EnAppSys-yhtiö. Sen mukaan Ranskalla oli sähkön nettovientiä tammikuun 1. päivästä marraskuun 30. päivään 39,4 terawattituntia (TWh). Tästä määrästä Italiaan meni 13,3 TWh ja Saksaan 11 TWh.

Ranskan sähkönviennin suuren volyymin mahdollistaa maan laaja ydinvoiman tuotanto. Ydinvoimalla tuotettavan sähkön marginaalikustannukset ovat alhaisia, mikä tekee siitä houkuttelevan koko Euroopan kattavalla sähkömarkkinalla.

Sen ohella, että Saksa toi Ranskasta toiseksi eniten sähköä, oli se myös Euroopan toiseksi suurin sähkönviejä lasketun 11 kuukauden aikana. Saksan vienti ylsi 25,4 TWh:iin. Suurin osa sen viennistä - 8,6 TWh - suuntautui Puolaan, joka pyrkii vähentämään voimakasta riippuvuuttaan hiilellä tuotetusta sähköstä ja hankkimaan puhtaammin tuotettua sähköä rajojensa ulkopuolelta.

Kysyntään suhteutettuna Ruotsi on ykkösviejä

Mikäli Ranskan ja Saksan absoluuttiset vientimäärät suhteutetaan maiden omiin sähkön kysyntätarpeisiin, eivät nämä maat ylläkään enää kärkeen, vaan selvä ykkönen on Ruotsi 31,1, prosentin vientiosuudella. Toisena tulee Slovenia 21,4 prosentin osuudella, joskin sen nettovienti on ollut vain 2,6 TWh, kun se Ruotsilla on ollut 22,2 TWh.

Ranskan vientiosuus suhteutettuna sähkön kysyntään on 9,3 prosenttia ja Saksan vastaava 5,7 prosenttia. Tässä vertailussa näiden EU-mahtimaiden edelle menevät myös Belgia (15,0%), Tshekki (14,0%) ja Bulgaria (11,4%).

Ruotsin sähkön vientivahvuus perustuu paitsi ydin- ja vesivoimaan myös tuulivoimaan. Suurin osa Ruotsin sähkönviennistä on perinteisesti suuntautunut Suomeen. Ensi vuonna viennin määrä Suomeen kuitenkin alkaa pudota, kun kaupallisen sähköntuotannon Olkiluoto III:n ydinvoimalaitoksessa on määrä käynnistyä.

Italia ja Britannia suurimmat tuojat

Suurin sähköntuoja Euroopan maista on jo pitkään ollut Italia ja niin se on sitä tässäkin selvityksessä. Tammikuun alusta marraskuun loppuun Italia toi sähköä muista maista 36,6 TWh. Suurin osa Italian tuonnista (17,6 TWh) tuli Sveitsistä, joka pyrkii kasvattamaan omaa uusiutuvan sähkön tuotantoa, mutta joka luottaa yhä ydinvoimaan pääasiallisena sähkönlähteenään.

Sveitsin kohdalla on tosin huomattava, että selvityksen aikaperiodin kuluessa maa vei ja toi suunnilleen saman määrän sähköä (> 5 TWh). Sveitsiä onkin pidetty sähkön kauttakulkumaana, kun se tuo sähköä huomattavan määrän Ranskasta ja vie sitä huomattavan määrän Italiaan.

Euroopan toiseksi suurin sähkön nettotuoja on ollut Britannia 19,7 TWh:n määrällä. Britannian osalta merkittävää on, että vuoteen 2004 asti se oli merkittävä sähkönviejä yli 25 vuoden ajan. Hiilisähkön raju alasajo ja merkittävä panostus tuulivoimaan ovat pakottaneet britit myös tuomaan sähköä.

Sähkön kysyntään suhteutettuna suurin nettotuoja Euroopan maista on ollut Liettua (75,3%). Myös Tanskassa tuonnin osuus kysynnästä on ollut korkea (56%). Sääriippuvaiseen tuulivoimaan satsannut maa joutuu ajoittain tuomaan huomattavasti sähköä Saksasta.

Yhteyksillä edistetään myös ilmastotavoitteita

EnAppSys korostaa, että EU:n energia- ja ilmastopoliittiset toimet ovat lisänneet rajat ylittävän sähkökaupan merkitystä Euroopassa viime vuosina. Päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi Eurooppa-neuvosto on pyytänyt jäsenmaita varmistamaan, että rajayhteydet käsittävät vähintään 10 prosenttia niiden sähköntuotantokapasiteetista vuoteen 2020 mennessä.

EnAppSys BV:n johtaja Jean-Paul Harreman sanoo, että ilman epäilyksen häivääkään rajayhteyksien merkitys kasvaa entistä tärkeämmäksi Euroopan sähkömarkkinoilla. Yhteyksiä hyödyntämällä maa, joka tuottaa sähköä yli oman tarpeen, voi myydä ylijäämän naapurimaihin. Samaan aikaan myös ostajamaissa hyödytään, kun ostokustannukset ovat alhaisempia kuin tilanteessa, jossa sähkö hankittaisiin oman maan tuotantomarkkinalta.

- Kaiken kaikkiaan rajayhteyksien käyttäminen voi jopa tehostaan Euroopan sähkömarkkinoita, Harreman toteaa. Kasvavasta tehokkuudesta saadaan myös muuta hyötyä, kun rajayhteydet parantavat toimitusvarmuutta. Kun lisäkapasiteettia on tarjolla naapurimaasta, sähkökatkojen riskikin vähenee.

Harremanin mukaan yhteydet ovat avainasemassa myös siinä, kun luodaan uusiutuvan energian varaan rakentuvaa sähköjärjestelmää Eurooppaan. Kun uusiutuvat tuottavat ylijäämäsähköä jonkun maan markkinalle, voidaan siirtää toiseen maahan, mikä vähentää uusien voimalaitosten tarvetta. Lisäksi rajayhteyksillä voidaan toimia vastavuoroisesti ja saada siten sopivaa joustoa sähkön loppukäyttäjähintoihin.

Lähde: Power Engineering International

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Scanstockphoto