– Me olemme nyt liian tuontiriippuvaisia osana pohjoismaista ja eurooppalaista sähkömarkkinaa. Suomesta puuttuu 2500- 3000 MW sähköä talvikaudella, Syri sanoo.

 –Jos hinta nousee tai tulee toimitushäiriöitä, meillä ei ole pitkiä pakkaskausia varten tuonnille vaihtoehtoja oman luotettavan kapasiteetin muodossa. Ajoittain myös kuivat vuodet Pohjoismaissa vähentävät kohtuuhintaan saatavissa olevaa tuontia.

Näköpiirissä oleva paheneva sähkön kapasiteettipula on Syrin mukaan seurausta sekä lauhdetuotannon että kaupunkien CHP – yhteistuotannon vanhenemisesta ja poistuvasta käytöstä.

– Vaikka nyt kysyntä on varsin vakio, ero kapasiteetin ja tarpeen välillä kasvaa. Jos talouden taantuma jatkuu, kysyntä pysyy vakiona. Vaikka energiaintensiivinen teollisuus Suomesta vähenisi edelleen, kotitalouksien varustelutaso kasvaa ja sähkön käyttö lisääntyy sen kautta.

Olkiluoto 3 valmistumisen Syri uskoo helpottavan kapasiteettitilannetta lyhyesti ja tilapäisesti.

– Sen käyttöön ottoon asti voi tulla mahdollisesti hankalia tilanteita, jos talvisin on pitkiä pakkasjaksoja. Kapasiteettipulan täyttämisen kannalta isojen voimaloiden suhteen ollaan jo nyt myöhässä, ja nyt pitäisi katsoa 2020-lukua ja siitä eteenpäin.

– Investointiympäristö uusiin hankkeisiin on tosi vaikea, huomauttaa Syri. Siihen vaikuttaa sähkömarkkinoiden tilanne, alhainen sähkön hinta ja lämmityksen verokohtelu. Lauhdetuotannon tulevaisuus on kiinni myös siitä, miten puuta, turvetta, kivihiiltä ja kaasua kohdellaan verotuksellisesti kaukolämmön tuotannossa.

Vireillä olevat ydinvoimahankkeet eivät poista kapasiteettipulaa

Valmistuttuaan sekä Olkiluoto 3 että Fennovoiman laitokset tulevat korvaamaan käytöstä poistuvaa kapasiteettia. Syri muistuttaa, että 2030-luvulla ydinvoiman määrä palaa samaan kuin mitä sen määrä on nyt. Ydinvoimakeskustelu ei lopu Fennovoiman laitokseen.

– Koko sähköä ja lämpöä tuottava energiajärjestelmä tulisi saada joustavammaksi, jota voidaan edistää digitaalisella seurannalla ja ohjauksella.

Syri ei usko yhdyskuntien CHP- tuotannon kasvavan, sillä sähkön markkinahinta on alhainen ja kaukolämmön verotusta on kiristetty.

– Kaukolämmön kysyntä ei tule kasvamaan, koska uudet rakennukset ovat entistä energiatehokkaampia. Optimistisen skenaarion mukaan CHP-tuotanto tulee säilymään nykytasolla, koska teollisuuden on hoidettava joka tapauksessa oma tarpeensa omalla CHP-tuotannolla.

Suomessa maksettavaan sähkön hintaan ja säätövoiman saatavuuteen vaikuttavat myös eurooppalainen markkinakehitys ja rakenteilla olevat sähköverkkoyhteydet Norjasta Keski-Eurooppaan.

– Tämä tarkoittaa sähkön viennin lisäämistä näihin maihin paremmalla hinnalla kuin mitä esimerkiksi Suomi pohjoismaisesta sähköstä nyt maksaa. Jos sähkön hinta Iso-Britanniassa on 60 euroa ja päivän hinta meillä 20 euroa, on helppo arvata minne norjalaisten vientikiinnostus kohdistuu tulevaisuudessa.

Energian ja sähkön omavaraisuutta vahvistettava

Energian ja sähkön tuontiriippuvuutta on pyrittävä Syrin mielestä vähentämään panostamalla omavaraisuuden vahvistamiseen. Koska liikenteen päästöt ovat merkittävä osa kansallisia hiilidioksidipäästöjä, sähköautojen, hybridiratkaisujen, maakaasun, biokaasun ja polttokennojen hyödyntämiseen tulee panostaa.

– Varsinkin kun liikenteen käyttöön tulevan öljyn tuonnin arvo on miljardiluokkaa vuosittain.

Syri muistuttaa että kansalliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ovat päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla kuten liikenteessä, asumisessa ja maataloudessa.

– Vaihtoehtoiset teknologiat liikenteen käytössä ovat kalliita, ja autojen määrä kasvaa. Tarvitaan uusia teknologioita, muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen, raskaan liikenteen siirtyminen kumipyöriltä raiteille ja päästöttömien liikennevaihtoehtojen kuten sähköautoilun tukemista.

– Tulevaisuuden kannalta on tunnistettava, mihin EU:n energia- ja ilmastopolitiikka kehittyy ja miten sähkön hinta kehittyy pohjoismaisilla markkinoilla.

Uusiutuvien pärjättävä markkinaehtoisesti

Syri uskoo uusiutuvien tukipolitiikan ajautuvan tiensä päähän. Uusiutuvien on hänestä oimittava markkinoiden ehdoilla. Kun biomassojen käyttö energiatuotannossa alkaa olla jo lähellä markkinaehtoisuutta, tuulivoimatuotanto ei ole lähellekään kilpailukykyistä.

Tuulivoimaa on nyt tuotannossa noin 600 MW, kun hallituksen uusi tavoite on 2000 MW vuonna 2020.

– Tavoite syntyy nykytariffilla ja tuella, mutta tuskin muuten. Ongelmaksi eräissä Euroopan maissa on tullut se, että ensin uusiutuvaa rakennetaan valtion tuella ja siihen investoidaan siihen asti kunnes tuet loppuvat.

Syri huomauttaa, että tuulisähkön tarjonnan vaihtelu kasvaa tuulisolosuhteiden ja säävaihtelujen myötä. Pohjoismaissa sähkön ylitarjonta näkyy tuulivoiman piikkeinä, kun esimerkiksi koko Ruotsin 5000 MW: n tuulivoimatuotanto on käytettävissä markkinoilla muutaman päivän jaksoissa.

Koska akkuteknologian ja varastoinnin kehittäminen on kallista, tarvitaan vesivoimaa säätövoimana vielä kauan. Keski-Euroopan alppimaissa rakennetaan pumppuvoimalaitoksia, joihin vesi pumpataan halvan sähkön aikana ja käytetään sähkönä kalliin hinnan aikana. Pumppulaitokset voivat tulla kyseeseen Syrin mielestä Suomessakin, jos muun varastointiteknologian kehitystyössä ei edetä.

Puun ja turpeen yhteiskäyttöä Syri pitää perusteltuna, koska se on tehokasta CHP-tuotannossa.

– Sen sijaan puuta ei tule yksin käyttää sähkön tuotantoon. Hiililauhde pitäisi saada pois käytöstä ja se onnistuisi parhaiten päästöoikeuksien hinnan ohjaavuuden kautta.

Teksti: Artikkelipalvelu Markku Laukkanen

Kuva: Sanna Syri