Toimitusvarmuuden parantaminen ja säävarmojen sähköverkkojen rakentaminen näkyvät sähkön siirtohinnoittelussa. Kun verkkoyhtiöt investoivat aikaisempaa enemmän, nousevat myös siirtohinnat. Energiaviraston tilastojen mukaan vuosittain 5000 kilowattituntia sähköä käyttävän kotitalousasiakkaan sähkön verollinen siirtohinta nousi viime vuonna keskimäärin kuusi prosenttia. 18 000 kilowattituntia vuodessa käyttävän sähkölämmittäjän siirtohinta taas nousi 3,7 prosenttia. Samalla sähköenergian verollinen hinta kummassakin kuluttajaryhmässä laski noin kaksi prosenttia.

Siirron osuus 5000 kilowattituntia käyttävän kotitalousasiakkaan sähkölaskusta on 34 prosenttia. Tästä viisi prosenttia on kantaverkkosiirtojen aiheuttamia kustannuksia ja loput alueellisia siirtokustannuksia. Teollisuusasiakkailla siirron osuus kokonaiskuluista on yli 60 prosenttia.

Eurostatin tilaston mukaan suomalainen kotitalousasiakas maksaa sähkönsiirrosta hieman yli viisi senttiä kilowattitunnilta. Eurooppalaisittain Suomi kuuluu keskikastiin. Korkeimman hinnan sähkön siirrosta maksavat belgialaiset — vähän yli 10 senttiä kilowattitunnilta. Halvinta sähkön siirtäminen on Maltalla ja Bulgariassa, joissa siirtohinta asettuu kahden sentin tuntumaan kilowattitunnilta.

Edullinen kokonaishinta

Sähkön kokonaishinta — sähköenergia, sähkönsiirto ja verot — on Suomessa eurooppalaisittain edullinen. Suomalaisen kotitalouden maksama kokonaishinta on hieman yli 15 senttiä kilowattitunnilta. Tanska on vertailussa Euroopan kallein maa (30 senttiä/kWh) ja Bulgaria on halvin (9 senttiä/kWh). Vanhoista Länsi-Euroopan maista sähkön kokonaishinta on Suomessa halvin.

Sähkön kokonaishinta teollisuudelle on Suomessa hieman alle seitsemän senttiä kilowattitunnilta. Tällä kokonaishinnalla suomalainen teollisuus saa reilusti edullisempaa sähköä kuin suurin osa muissa Euroopan maissa toimivista yrityksistä. Suomea halvempaa teollisuussähkö on vain Turkissa, Montenegrossa, Tsekin tasavallassa, Ruotsissa, Luxemburgissa, Islannissa ja Serbiassa.

Kalleinta teollisuussähkö on Italiassa — yli 14 senttiä kilowattitunnilta. Italia verottaa Euroopan maista rankimmin teollisuussähkön käyttäjiä. Verojen osuus italialaisen teollisuussähkön kokonaishinnasta on yli kolmannes. Vain Saksassa verojen osuus Euroopan maista on yhtä muhkea teollisuussähkössä.

Serbialainen teollisuussähkö on Euroopan halvinta. Serbiassa teollisuuden maksaman sähkön kokonaishinta on hieman yli neljä senttiä kilowattitunnilta.

Kiinteät maksut kasvussa

Kiinteiden maksukomponenttien osuus suomalaisessa siirtohinnoittelussa on kasvussa. Tämä tarkoittaa sitä, että verkkoasiakas maksaa yhä enemmän sähköverkkojen olemassaolosta ja yhä vähemmän siitä, että verkoissa siirretään sähköä. Asetelma korostuu erityisen voimakkaasti vähän sähköä käyttävissä asiakasryhmissä, kuten sähköistetyillä kesämökeillä ja vapaa-ajanasunnoissa.

Energiaviraston mukaan siirtohintojen erot eri alueiden välissä ovat kasvaneet. Erityisesti Itä-Suomen ja Uudenmaan välillä siirtohintojen ero on jo melkoinen. Samanlaista kehitystä tapahtuu haja-asutusalueiden ja kaupunkien välillä. Maaseudulla asiakkaita johtokilometriä kohti on vähän ja toimintaolosuhteet ovat haastavia — monesti haja-asutusalueilla sähköverkkojen saneeraus- ja investointitarpeet ovat suuremmat.

Investoinnit ovat toteutuneet

Suomalaisiin sähköverkkoihin investoidaan keskimäärin 580 miljoonaa euroa vuosittain. Vuosien 2014–2028 välisenä aikana korvausinvestointien arvo nousee yhteensä 8,6 miljardin euroon. Energiaviraston arvion mukaan pelkästään nykyisen toimitusvarmuustason ylläpitäminen edellyttää 6,4 miljardin investointeja — toimitusvarmuuden parantamiseksi tarvitaan vielä reilut kaksi miljardia euroa. Lisäksi ennakoivaan kunnossapitoon kuluu viraston arvion mukaan keskimäärin 50 miljoonaa euroa vuodessa aina vuoteen 2028 asti.

Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi kertoo sähköverkkoinvestointien toteutuneen ennakkosuunnitelmien mukaisesti.

— Vuosien 2014–2019 välisenä aikana sähköverkkoihin on investoitu ja investoidaan vajaat 600 miljoonaa euroa vuosittain. Tehdyt investoinnit ovat yhtiöiden virastolle ilmoittamien kehityssuunnitelmien mukaisia.

Vuosina 2020–2023 investointien arvioidaan kiihtyvän, jolloin verkkoihin investoidaan joka vuosi noin 650 miljoonaa euroa. Vastaavasti investointeja tarvitaan vähemmän urakan viimeisinä vuosina 2024–2028 — noin 500 miljoonaa euroa vuodessa.

Mitä rahalla sitten saadaan? Suomalaisten sähköverkkojen toimitusvarmuus ja säänkestävyys paranevat. Sähkökatkojen määrä vähenee ja verkot kykenevät ottamaan vastaan nikottelematta yhä enemmän esimerkiksi sään mukaan reagoivien voimalaitosten tuottamaa sähköä. Energiaviraston kapulakielen mukaisesti "sähkönkäyttöpaikkojen laatuvaatimukset täyttyvät".

Nurmi huomauttaa, että Suomessa on yhä noin miljoona sähkönkäyttöpaikkaa, joiden laatuvaatimuksia pitää parantaa "merkittävästi". Suomessa on yhteensä vajaat 3,5 miljoonaa sähkönkäyttöpaikkaa, joista hieman yli 2,5 miljoonaa on kaava-alueilla ja loput kaava-alueiden ulkopuolella. Sähkökäyttöpaikkojen laatuvaatimukset täyttyvät, kun sähköverkkoihin suunnitellut investoinnit saadaan toteutettua.

Konkreettisimmin investointien vaikutukset näkyvät sähköverkkojen maakaapelointiasteen kasvuna. Vuonna 2028 pienjänniteverkon maakaapelointiasteen arvioidaan nousevan 65 prosenttiin. Keskijänniteverkosta tuolloin lähes puolet on upotettu maahaan. Lisäksi avojohtoverkkoja siirretään metsistä kaatuilevien puiden ulottumattomiin esimerkiksi maanteiden varsille.