Seuraavan vuosikymmenen aikana EU:n on lisättävä uusiutuvaa energiaa niin, että vuoteen 2030 mennessä sen osuus on 32 prosenttia kokonaisenergian loppukulutuksesta. Lisäksi liikenteen energiatarpeesta 14 prosenttia pitää tulla uusiutuvista lähteistä.

Unioni on saavuttamassa ensi vuonna uusiutuvan energian 20 prosentin tavoitteensa. Ja vaikka uusiutuvan investoinnit ovat maailmanlaajuisesti olleet viime aikoina laskusuunnassa, puhtaan sähkön osuus EU:ssa saavuttanee 50 prosentin osuuden vuoteen 2030 mennessä.

Mutta Euroopan sähkönsiirtojärjestelmä ei nykymuotissaan pysty käsittelemään niin suurta sähkömäärää. Niinpä järjestelmään liittyvä rakenteellinen ja hallinnollinen muutostyö on tehtävä ja saatettava päätökseen jo lähivuosien aikana, mikäli tavoitteet aiotaan saavuttaa ja hyödyntää täysimittaisesti.

Näitä haasteita silmällä pitäen on perustettu EU-SysFlex -projekti, joka saa rahoitusta unionin tutkimus- ja innovaatio-ohjelmalta Horizon 2020. Projektilla on käytössään 26,5 miljoonaa euroa, joilla on tarkoitus identifioida tulevaisuuden energiajärjestelmän tarpeita. Näiden tunnistamiseksi eri puolille Eurooppaa on pystytetty seitsemän demohanketta.

Eri hankkeiden johtajat tapasivat Brysselissä toukokuun puolivälissä jakaen ajatuksia töidensä edistymisestä ja siitä, mitä on tähän mennessä opittu. Ajankohta oli siinä mielessä merkittävä, että koko EU-SysFlex -projekti lähestyy ajallisesti puoliväliään.

Ensiluokan esimerkki Saksasta

Saksassa kantaverkkojärjestelmä pystyy jo nyt selviytymään noin 40 prosentista verkkoon syötettävästä uusiutuvasta sähköstä ja osuuden ennakoidaan kasvavan vähintään 65 prosenttiin 2020-luvun puoliväliin mennessä.

Mutta Saksan tuulisessa koillisessa sijaitsevalla EU-Sysflex demoalueella on päästy jopa 100-prosenttiseen käsittelyasteeseen, eli kaikki uusiutuva sähkö on voitu siirtää verkkoon. Se merkitsi vuonna 2017 liittotasavallassa 1,4 miljardin euron ennätyskorkeita verkon ruuhkamaksuja, joita veloitetaan verkon ylikuormitustilanteissa ja joilla pyritään estämään verkon rakenteellisia vaurioita.

Saksa ponnistelee yhä sen puolesta, että saisi uusiutuvaa sähköä sinne missä sitä eniten tarvitaan, eli erityisesti teollisuusvaltaiseen Etelä-Saksaan. Infrastruktuurin puute maan kahden puolikkaan välillä mainitaan usein saksalaisten ilmastopyrkimysten suurimmaksi kompastuskiveksi.

EURACTIVelle antamassaan haastattelussa Saksan talousministeri Peter Altmaier myönsi, että voimalinjojen uudistaminen etenee hitaasti, mutta että syyttävän sormi pitää osoittaa hänen edeltäjiinsä. Altmaierin mukaan ongelmat ratkeavat, kunhan niitä koskevat uudet lait saadaan parlamentista ulos. Hän on myös vakuuttunut, että 6 - 7 vuodessa Saksalla on Euroopan paras ja edistyksellisin sähkönsiirtojärjestelmä.

Vaikka voimajohtopylonien ja sähkövarastojen pystyttäminen voikin ratkaista Saksan ongelmat, saattaa kantaverkon ruuhkien hallinta olla kenties tehokkaampikin ratkaisu. Energiajätti RWE:n tytäryhtiö innogy on keskittynyt “koordinoimaan sähkönjakeluun liittyviä joustoja” ja eliminoimaan hankauksia kantaverkkoyhtiöiden (TSO) ja jakeluverkkoyhtiöiden (DSO) välillä.

Tämänhetkisessä hiilettömään ja hajautettuun energiajärjestelmään pyrkivässä suuntauksessa on selvää, että kantaverkko- ja jakeluverkkoyhtiöiden on työskenneltävä yhä enemmän yhdessä, Euroopan komission energia-asiantuntija on todennut EURACTIV:lle.

Siirtoyhteydet avainasemassa

EU-SysFlex- projekti käynnistyi marraskuussa 2017 ja se on tarkoitus saada päätökseen lokakuussa 2021. Hankkeen vetäjiä ovat muun muassa Ranskan ja Irlannin kantaverkko-operaattorit, EDF ja EirGrid. Ne saivat toukokuun alussa tervetulleen uutisen, kun Ranskan ja Irlannin energiavirastot allekirjoittivat sopimuksen merenalaisen sähkönsiirtokaapelin rakentamisesta maiden välille.

Noin 500 kilometrin pituisen kaapelin tehoksi tulee 700 MW ja se pystyy siirtämään sähköä lähes puolen miljoonan kotitalouden tarpeisiin. Celtic-merikaapelista tulee ensimmäinen siirtoyhteys Irlannin ja Ranskan välille ja ainoa yhteys Irlannista EU:hun, kunhan Brexit viimein toteutuu.

Celtic -merikaapelista tulee Irlannin ainoa energiayhteys muuhun EU:hun. (Euroopan komissio)

Yhteyden kustannusarvio on yli 900 miljoonaa euroa, josta osa tulee maksetuksi EU-rahoituksena, koska se kuuluu komission yhteisedun projekteihin (PCI). Hankkeen arvioidaan valmistuvan vuoteen 2026 mennessä. Kantaverkkoyhtiö EirGridin mukaan Irlannin ja Ranskan sähkömarkkinoiden linkittäminen hyödyttää kumpaakin maata ja myös koko Eurooppaa.

Yksi EU-SysFlexin projekteista on käynnissä Virossa, jossa maan kantaverkkoyhtiö keskittyy sähkön rajakaupan hallintaan, tiedonvaihtoon ja viestintään. Hankkeen koordinaattorit pyrkivät tulosten pohjalta tuottamaan tiekartan, jota voisi hyödyntää tulevaisuudessa.

- Meidän on rakennettava näiden projektien ympärille verkosto ja ekosysteemi, josta irrottaa parhaimmat käytännöt, sähköverkkoasiantuntija Mathilde Lallemand sanoi EU-SysFlex- tapaamisessa. 

Teksti: Jukka Kortelainen/ Pääkuva: Shutterstock