— Suomalaiset olisivat viimeisten 15 vuoden aikana maksaneet sähköstä huomattavasti enemmän, mikäli Suomi ei olisi integroitunut pohjoismaisille sähkömarkkinoille, toteaa Fortum Oyj:n analyytikko Tuomas Harju.

Markkina-analyytikko Tuomas Harju kehottaa vertailemaan omavaraisen sähköjärjestelmän kustannuksia yhteispohjoismaiseen sähkömarkkinamalliin. Pitkän aikavälin markkina-analyyseja tekevä Harju löytääkin historiasta vankat perusteet ajatuksilleen.

— Jos fossiilisilla polttoaineilla tuotettu lauhdesähkö olisi määrittänyt Suomen sähkön hinnan tällä vuosisadalla, olisi sähköstä maksettu 16 euroa enemmän megawattitunnilta. Koska sähkön hinta on pohjoismaisilla markkinoilla pääosin muodostunut vesivoimalla tuotetun sähkön mukaan, on Suomen sähkölasku ollut viimeisen 15 vuoden aikana yli 20 miljardia euroa pienempi.

Harjun mielestä siirtokapasiteetin kasvattaminen pohjoismaiden välillä onkin Suomen kansantalouden kannalta erittäin merkittävä asia.

Fortumissa on rakennettu mallinnus siitä, miten Suomen nykyinen sähkön tuotantojärjestelmä toimisi ilman pohjoismaisia sähkömarkkinoita ja ilman siirtoyhteyksiä naapurimaihin. Tulokset osoittavat hätkähdyttävän selkeästi yksinomaan kansallisista lähtökohdista rakennetun sähköjärjestelmän kalleuden.

— Omavaraisuuden liiallinen korostaminen vähentää joustavuutta ja heikentää edellytyksiä sopeutua uusiin tilanteisiin. Kokonaisuuden optimointi sen sijaan parantaa sähköjärjestelmän tehokkuutta ja varmuutta, Harju toteaa.

Suomalaisten energiamarkkinoiden muutoksia kuvaava mallinnus viestii myös polttoainekustannuksissa tapahtuneen kehityksen merkityksestä. Esimerkiksi Harju nostaa maakaasun.

— Maakaasu oli kilpailukykyinen polttoaine energiantuotannossa vielä 2000-luvun alussa, mutta nyt kivihiilen käyttö on maakaasua kannattavampaa. Samalla maakaasun käytön verotus on edistänyt tätä muutosta.

Ajoittain poukkoileva energiapolitiikka ja selkeiden energiapoliittisten tavoitteiden puuttuminen osaltaan vaikeuttavat Harjun mielestä sähköjärjestelmän pitkäjänteistä kehittämistä.

Monen tekijän summa

Sähkömarkkinoiden kehityksen ennakoiminen on entistä vaikeampaa ja moniulotteisempaa.

— Sähkön valtavasta ylitarjonnasta johtuva sähkönhinnan lasku on vienyt markkinat murrosvaiheeseen, jota uusiutuvan energian tuet ja päästökauppajärjestelmän hampaattomuus syventävät. Uusiutuvan energian ja tuotannoltaan vaihtelevan sähköntuotantokapasiteetin nopea kasvu pakottavat kehittämään sähköjärjestelmästä entistä joustavamman. Tämä ei kuitenkaan enää onnistu pelkästään kansallisilla päätöksillä, Harju muistuttaa.

Harjun mielestä tuulivoiman ja bioenergian tukeminen ei ole enää uuden teknologian starttirahoitusta, vaan vanhan vakiintuneen teknologian tekohengitystä. Tämä ei voi jatkua loputtomiin. Markkinoiden tervehtymisen edellytyksenä on tarjonnan ja kysynnän tasapaino, johon Harjun visiossa on vielä pitkä matka.

— Tukijärjestelmien purkamisella voitaisiin luoda pohjaa kysyntävetoisille investoinneille, joista kilpailukykyisimpien joukossa Pohjoismaissa on tällä hetkellä maatuulivoima. Tällä hetkellä investointeja ei kuitenkaan tehdä käytännössä muuhun kuin tuettuun sähköntuotantoon. Kun tätä harjoitetaan riittävän kauan, johtaa kehitys täysin reguloitujen sähkömarkkinoiden syntymiseen.

Lisää yhteistyötä

Fortumin pääkonttorin 16. kerroksen neuvotteluhuoneen ikkunasta näkee hyvällä säällä Viron puolelle. Myös Suomenlahden eteläpuolella sijaitseva naapurimaa on mukana pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Uudet siirtoyhteydet Suomesta Baltiaan ovat mahdollistaneet sähkön viennin lisäämiseen Baltian alueelle. Alueellisilla järjestelmillä on puolensa.

— Pohjoismaiden jo varsin pitkälle integroitu sähköjärjestelmä on Fortumin mallinnuksen mukaan kustannustehokkaampi ja toimivampi kuin yksinomaan kansallisista lähtökohdista rakennettu järjestelmä. Kunhan sähköntuotantokapasiteetin allokointia voidaan tehdä koko Euroopan laajuisesti, ovat hyödyt vieläkin suuremmat.

Harju on vakuuttunut yhteismarkkinoiden ja yhteistyön myönteisistä vaikutuksista.     

Suomen sähköntuotantorakenne eroaa muista Pohjoismaista ja siksi erityisesti Suomi hyötyy yhteispohjoismaisista markkinoista.

— Suomalainen sähköntuotantorakenne on tyystin erilainen Ruotsiin verrattuna ja varsinkin Norjaan verrattuna. Ruotsilla ja Norjalla on runsaasti edullista vesivoimaa käytettävissään — Suomessa tuotettu sähkö taas on pääsääntöisesti kalliimpaa kuin verrokkimaissa. Tämä on tärkein syy vahvistaa pohjoismaista integraatiota. Eri tuotantomuotojen yhteispelin parantaminen on erityisen hyödyllistä Suomelle.

— Pohjoismaisen vesivoiman tehokkaampi käyttö myös vähentää myös sähköntuotannon kokonaispäästöjä, Harju alleviivaa.

Lisää siirtokapasiteettia

Sähkönsiirtokapasiteetin kasvattaminen Suomen ja Ruotsin välillä on Harjun mielestä välttämätöntä.

— Tämä on kokonaisuuden kannalta halvempi ratkaisu kuin uuden oman tuotantokapasiteetin rakentaminen Suomeen. Kyse ei ole pelkästään nettotuonnin osuudesta vaan myös tuotannon hajauttamisen parantamisesta tuulivoimatuotannon lisääntyessä.

— Kapasiteetin riittävyyden varmistaminen Pohjoismaiden kesken voi hyvin johtaa siihen, että Suomeen rakennetaan lisää kapasiteettia, mutta investoinnit tehtäisiin todennäköisesti joustavaan kapasiteettiin ja tehokkaasti toimivia pohjoismaisia markkinoita tukemaan, Harju tuumaa.

Tiukkoihin kysyntätilanteisiin on kuitenkin syytä varautua pitkien tuulettomien aikojen ja siirtojohtojen vikaantumisten vuoksi.

— Meidän on syytä pohtia sitä, onko järkevää rakentaa muutaman päivän vuodessa sähköä tuottavia huippuvoimalaitoksia vai ennemmin parantaa kysyntäjouston tehokkuutta, Harju tähdentää.

Kapasiteettiongelma purettavissa

Harjun mukaan suureksi mainittu suomalainen sähköntuotannon kapasiteettivaje voidaan, kun pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kaikki mahdollisuudet käytetään hyväksi.

— Tehokkuuden parantaminen on huomattava voimavara omavaraisuuteen tähtääviin pyrkimyksiin verrattuna. Omavaraisuuden lisäämisen hinta on korkea.

Harjun mallinnuksen perusteella sähkö olisi kansallisia tavoitteita korostavassa Suomessa entistä kalliimpaa verrattuna muihin Pohjoismaihin ja Suomi olisi edelleen riippuvaisempi fossiilisista tuontipolttoaineista.

— Samalla Suomen kilpailukyky heikkenisi merkittävästi.

Lopuksi Harju pohtii energiapolitiikan toteuttamista.

— Alueellisen energiapolitiikan ja ilmastopolitiikan harjoittaminen tulisi nostaa kansallisen energiapolitiikan edelle. Samat tavoitteet voitaisiin usein saavuttaa tehokkaammin yhteistyössä naapurimaiden kanssa.

teksti Markku Niskanen, kuva Olli Häkämies