IPCC:n raportin mukaan ilmaston lämpeneminen pitäisi pystyä rajoittamaan korkeintaan 1,5 Celsius-asteeseen, mikä tarkoittaa globaalien hiilidioksidipäästöjen nollaamista vuoteen 2050 mennessä. Vaikka uusiutuvaa energiaa rakennettaisiin siihen mennessä ympäri maailmaa hiet otsassa, ei se yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan päästötöntä ydinvoimaa.

Tätähän Saksan kunnianhimoisen energiakäännöksen kannattajat eivät tietenkään halunneet kuulla, mutta paineet myös toisenlaiseen politiikkaan ovat alkaneet kasvaa. Liittokansleri Angela Merkel onkin joutunut ristipaineeseen ympäristöjärjestöjen ja teollisuuden välille.

Japanin Fukushimassa maaliskuussa 2011 tapahtuneen ydinvoimaonnettomuuden vanavedessä Saksa kiirehti ilmoittamaan sulkevansa maan kaikki ydinvoimalat vuoteen 2022 mennessä. Siihen on enää muutama vuosi aikaa, mutta uusiutuvan energian merkittävästä kasvusta huolimatta Saksa joutuu yhä tuottamaan kolmanneksen sähköstään kivi- ja ruskohiilellä.

Saksan kunnianhimo päästövähennyksissä laskee

Saksa on jo joutunut luopumaan vuoden 2020 päästövähennystavoitteestaan, joka aikanaan asetettiin 40 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Nyt toteutuva vähennys näyttää asettuvan 32 prosentin tasolle.

Hiilen polttaminen sähköksi on nostattanut hiilivastaisia mielenosoituksia, joista yksi nähtiin Saksan Lontoon suurlähetystössä IPCC:n raportin julkistamispäivänä. Tuhannet ihmiset ovat protestoineet myös Kölnin ja Aachenin välillä olevan hiilikaivoksen laajentamista.

Mutta Merkeliä ovat painostaneet myös ammattiliitot ja vaikutusvaltaiset teollisuusalat. Muun muassa autoteollisuus on kiirehtinyt Saksa ajamaan aiempaa tiukempaa linjaa EU:n ilmastoneuvotteluissa. Tämä on näkynyt jo Merkelinkin kannanotoissa, kun hän asettui vastustamaan komission ehdotusta nostaa unionin vuoden 2030 kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitetta 40 prosentista 45 prosenttiin.

Saksa liittyi myös ryhmään muita Keski-Euroopan maita, jotka ajoivat vähemmän kunnianhimoisia leikkauksia (30%) vuoden 2030 jälkeen valmistettavien autojen hiilidioksidipäästöille. Suomi oli kunnianhimoisemmassa (40%) ryhmässä. EU:n ympäristöministereiden kompromissisovussa päädyttiin lopulta 35 prosenttiin.

Ydinvoimalobby tervehti uutista tyydytyksellä

Saksan vihreä kunnianhimo joutui törmäämään YK:n tieteellisen foorumin ilmastoselvityksen kiistattomaan näyttöön.

IPPC:n raportissa määriteltiin 85 erilaista polkua 1,5 asteen lämpenemistavoitteelle vuoteen 2050 mennessä, ja useimmista poluista kävi ilmi, että ydinvoiman lisääminen on osa tavoitteeseen pääsyä. Mediaaniarvio osoittaa, että vuosien 2020 ja 2050 välillä ydinvoiman osuus globaalista energiantarpeesta voisi nousta jopa yli puoleen.

- IPCC:n raportti korostaa ydinvoiman hyväksi havaittuja ominaisuuksia kasvihuonekaasujen vähentäjänä, maailman ydinvoimajärjestön (WNA) johtaja Agneta Rising sanoi.

IPCC:n tutkijat varoittivat kuitenkin liian hätäisistä johtopäätöksistä. Itävaltalainen Joeri Rogelj, yksi raportin kirjoittajista totesi ydinvoimalla oleva osansa, mutta hän lisäsi, että ydinvoimaa ei otettu edellytyksenä arviolle siitä, miten päästään korkeintaan 1,5 asteen lämpenemistavoitteeseen.

Raportin laatijat myös varoittivat siitä, että ydinvoiman nopea nosto pramille kohtaa varmasti vahvaa vastarintaa ja että reaktorin keskimääräinen rakennusaika kestää 10 - 19 vuotta. Huoli onnettomuusriskeistä on lisäksi ydinvoiman yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden iso ongelma.

Saksassa ei ollut havaittavissa, että raportin ”ydinvoimakoukkuun” olisi tartuttu millään tavoin. Maan ympäristöministeri Svenja Schulze kertasi vain kansakunnan nykyistä politiikkaa toteamalla, että emme voi hukata yhtään enempää aikaa ilmaston suojelussa ja että muutamat seuraavat vuodet ovat ratkaisevia.

Saksan ydinvoimapäätöksellä harvoja seuraajia

Muut EU-maat eivät juurikaan ole seuranneet Saksan ydinvoimadogmia – päinvastoin se on varsin laajalti kyseenalaistettu. Belgiassa, jossa ydinvoima tuottaa puolet maan sähköstä, hallitus on tosin sitoutunut lopettamaan ydinsähkön tuotannon vuoteen 2025 mennessä.

Mutta kuluvana syksynä Belgia joutunee kohtamaan riskit, joita nopea irtautuminen ydinvoimasta aiheuttanee. Maan seitsemää ydinvoimalaa operoiva Electrabel aikoo näet panna huolto- ja puhdistusseisokkiin kaikkiaan kuusi voimalaitosta, mikä merkinnee sähkökatkoja.

Espanjan uusi sosialistivetoinen hallitus harkitsee maan ydinvoimaloiden sulkemista, kun ne tulevat elinkaarensa lopulle. Energia- ja ympäristöministeri Teresa Ribera punnitsee kuitenkin päämäärää sitä vastaan, mitä se merkitsee energian hinnoille, toimitusvarmuudelle ja Espanjan ilmastotavoitteille.

- Olen osa vastuullista hallitusta, joka on vahvasti sitoutunut Pariisin sopimuksen mukaiseen energiamuutokseen, Ribera totesi POLITICOlle kesällä.

Ruotsi kumosi ydinvoimaluopumista koskevan sitoumuksensa vuonna 2010, ja ydinvoima tuottaa yhä vähintään kolmanneksen maan sähköstä. Britannia rakentaa uutta ydinvoimaa, kuten myös Suomi ja Ranska. Itä-Euroopassa ydinvoimamyönteisyys on vieläkin vahvempaa. Bulgaria, Tshekki, Unkari, Puola ja Romania suunnittelevat rakentavansa uusia reaktoreita.

Puola saa sähköstään noin 80 prosenttia hiilellä, minkä maan hallituskin tunnustaa mahdottomaksi ajan mittaan EU-politiikan ja kohoavien päästökustannusten vuoksi. Vuoteen 2050 mennessä hiilen osuus putoaa 50 prosenttiin, ja loppuosa sähköstä tuotetaan uusiutuvilla sekä — kuten hallitus toivoo — Puolan ensimmäisellä ydinvoimalaitoksella.

- Atomienergia tarkoittaa nollapäästöistä sähköntuotantoa, Puolan energiaministeri Krzysztof Tchórzewski sanoi lehtihaastattelussa aiemmin tänä vuonna. Siksi Puolalla on oltava atomi.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Getty Images