EU-komission on tarkoitus julkistaa keskiviikkona uusiutuvaa energiaa koskeva sääntelyesitys osana massiivista kahdeksan aloitteen energiapakettia. Esityksellä luodaan lainsäädännölliset raamit vuosille 2020-2030. Esityksen lopullinen teksti säilyy kysymysmerkkinä viime hetkille saakka. Syynä ovat suomalaisten biomassan kestävyyskriteereitä ja kehittyneitä biopolttoaineita koskevat huolet. 

Avainsanana riskiperusteisuus

Eurooppalaiset ympäristöjärjestöt ovat lyöneet viime vuosina biomassan pintaan likaisen leiman. Biomassaa verrataan eurooppalaisessa keskustelussa jopa fossiilisiin energialähteisiin. Komissio haluaa uusiutuvan energian esityksessään puhdistaa biomassan maineen ja lisätä sen kestävää käyttöä Euroopassa. Siksi komissio ehdottaa sähkön ja lämmön tuotantoon käytettävälle kiinteälle ja kaasumaiselle biomassalle kestävyyskriteereitä. Jäsenmaiden on osoitettava, että biomassan käyttö on kestävää. Kestävyys osoitetaan esimerkiksi kansainvälisesti tunnustetuin sertifikaatein ja voimassa olevalla kansallisella metsien hoitoa ja puun kestävää jalostusta koskevalla lainsäädännöllä. Velvoite koskee vain suuria toimijoita. Komissio haluaa varmistaa, että myös EU-maihin tuotu biomassa täyttää samat kestävyyskriteerit. Suuret tuotantolaitokset velvoitetaan osoittamaan Euroopan ulkopuolelta tuomansa biomassan kestävyys. Biomassan tuonti etenkin Venäjältä, Kanadasta ja USAsta tulee kasvamaan vuoteen 2030 mennessä jopa 20 prosenttiin kokonaiskäytöstä.

Biomassan määritelmä itsessään säilyy samana, samoin periaate sen nollapäästöisyydestä. Komission tarkoituksena on luoda vahvempi synergia kiertotalouden ja biomassan käytön välille. Suomessa runkopuuta ei mene polttoon, koska markkinat toimivat ja puu käytetään jalostusarvon mukaisesti. Kaikissa EU-maissa tilanne ei ole sama. Komissio esittää, että valtiot jaetaan korkean ja vähäisen riskin luokkiin. Suomi tulee kuulumaan vähäriskisten maiden joukkoon. EU-komission mukaan Suomi ei ole ongelmatapaus vaan päinvastoin: Suomella on paljon kestävän metsänhoidon tietotaitoa, josta muut maat voivat ottaa oppia.

Raaka-ainelistasta ei luovuta

Tilanne ei näytä yhtä hyvältä kehittyneiden biopolttoaineiden osalta. Komission mukaan uusiutuvan energian sääntelyesityksessä halutaan paaluttaa biopolttoaineiden osalta toimintatavat, joita ei tarvitse taas parin vuoden kuluttua repiä auki. Biopolttoainemarkkinoista halutaan nykyistä markkinaehtoisemmat, joten esimerkiksi kerrannaisuudet poistuvat.

Kehittyneiden vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden markkinoita sparrataan asettamalla nykyistä tiukempi sekoitusvaatimus polttoaineiden tuottajille. Biopolttoaineiden 10 prosentin tavoitetta liikennepolttoaineista ei sen sijaan jatketa enää vuoden 2020 jälkeen. Perinteisten ruokapohjaisten biopolttoaineiden kuten palmuöljyn käyttöä vähennetään progressiivisesti vuoteen 2030 mennessä.

Suomalaisille valmistajille keskeinen kysymys on komission lista, jossa määritellään, mistä raaka-aineista kehittyneitä biopolttoaineita saa valmistaa. Lista määriteltiin vuosi sitten nestemäisiä biopolttoaineita koskevassa ILUC-direktiivissä.

Todennäköisin vaihtoehto on, että komissio pitää kiinni listamallistaan ja vain laajentaa sitä. Uusi lista tullee sisältämään paljon metsäpohjaisia raaka-aineita, mutta moni kestävä kehittyneiden biopolttoaineiden valmistukseen käytettävä raaka-aine jää yhä listan ulkopuolelle. Listan päivitysprosessia tosin helpotetaan hieman. Tämä merkitsee sitä, että Suomen kansallisen 30 prosentin biopolttoainetavoitteen toteuttaminen tulee entistäkin kalliimmaksi.

Riittääkö komission rohkeus?

Suomi on edelläkävijä biomassan kestävässä hyödyntämisessä ja kehittyneiden biopolttoaineiden tuotannossa. Muut jäsenmaat Italian ja Ranskan johdolla ovat vasta heräämässä asiaan. Siksi Suomi seisoo EU-tasolla yksin huoliensa kanssa. Komissiosta alleviivataan, ettei tarkoituksena ole tuhota suomalaista teollisuutta.  Sekä EU-virkamiehet että poliitikot vakuuttavat suomalaisten edunvalvonnan olleen asiassa ennennäkemättömän aktiivista. Suomalaisten toimijoiden ongelmat ovat komission tiedossa ja komission mukaan huolia on myös kuunneltu. Lopulta kyse onkin siitä, riittääkö komission rohkeus muuttaa poliittisesti räjähdysherkkiä esitystekstejä. Oli lopullinen esitys sisällöltään mitä tahansa, varmaa on, että luvassa on vuosien vääntö EU-koneistossa. Lakiesitysten käsittely alkaa jäsenmaiden neuvostossa virallisesti vasta ensi kesänä, puolen vuoden analysointitauon jälkeen. Europarlamentti sen sijaan syöksyy esitysten kimppuun saman tien.

teksti Heli Satuli
kuva Scanstockphoto