Lähes 130 maan energiapolitiikan onnistumisen vertailussa Suomen sijoitusta voi pitää hyvänä, mutta edellä on kolme Pohjoismaata, Ruotsi (2.), Norja (3.) ja Tanska (6.). Listan ykkönen on Sveitsi.

Vertailukriteereistä Suomi kohensi asemiaan energian toimitusvarmuuden osalta hieman, mutta ympäristövaikutusten osalta tuli takapakkia sen verran enemmän, että kokonaissijoituskin putosi pykälän. Kolmannen vertailukriteerin, energian saatavuuden ja hinnan osalta Suomen sijoitus säilyi ennallaan.

Viime vuoden tapaan WECin arviointia kommentoi professori Sanna Syri, jonka mielestä hyvää rankkauksessa on se, että käytössä olevat indikaattorit ovat selkeitä. Niillä saadaan hyvinkin suuria eroja maiden välille.

Professori Sanna Syri

Syri teki myös silmiin pistävän johtopäätöksen kärkikymmenikön maiden osalta. Niitä yhdistää vesi- ja/tai ydinvoimavaltaisuus.

Selvän poikkeuksen tästä tekee vain Tanska, jonka hyvää sijoitusta selittää tietysti huomattava panostus tuulivoimaan. Mutta myös se, että Tanska on EU:n ainoa energiaomavarainen jäsenmaa.

Lämmityksen poissaolo heikentää Suomen sijoitusta

Kuten viime vuonna, nytkin Syri esitti toivomuksen, että yhdeksi indikaattoriksi pitäisi saada lämmitys, joka suosisi Suomea energiatehokkaan yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon vuoksi.

Syyksi lämmityksen poissaololle arvioinnista WEC sanoo sen, että raakadatan saaminen lämmityksestä ei monissa maissa onnistu – tai sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

– Mikäli lämmitys olisi arvioinnissa mukana, pääasiassa kaasulla lämmittävät Keski-Euroopan maat joutuisivat vertailussa huonompaan valoon, arvioi Syri, joka heitti lisäksi kysymyksen: Mitataanko hiiltä ja kaasua samalla tavalla?

Lämmityksen poissaolon lisäksi Suomen indeksejä heikentävät Syrin mukaan korkea energiaintensiteettimme ja liikenne, jonka päästöt pohjoisessa ja harvaanasutussa maassa ovat korkeat.

Pääkuva: Scanstockphoto