Kun kestävälle rahoitukselle ja sijoitustoiminnalle kehitetään määritelmät, auttaa hanke myös suomalaisia energia-alan yrityksiä. Yritykset selviävät vähän helpommin energia-alan murroksesta, mutta esitys on osin kiistanalainen. Se sisältää myös vaaranpaikkoja.

— Meillä on enintään 30 vuotta aikaa ratkaista ilmasto-ongelmat. Energia-alalla tämä on todella lyhyt aika, toteaa Kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Ilmaston kannalta vääriin investointeihin ei siis ole varaa, muuten häviämme ilmastonmuutostaistelun. Samaan aikaan arviolta 30 biljoonaa euroa on kiinni hiiliriskin sisältävissä investoinneissa.

— Meillä ei ole tällä hetkellä vertailevaa tietoa sijoitusten ympäristövaikutuksista. Siksi on kannattavampaa sijoittaa öljy-yhtiöihin kuin esimerkiksi innovatiiviseen metsätalouteen, talous- ja raha-asioiden valiokunnassa vaikuttava Pietikäinen huomauttaa.

Europarlamentaarikon mukaan rahavirrat ja niiden mukana finanssimaailman lainsäädäntö ovat kuin verenkierto. Ne pitävät koko systeemin elossa.

— Ympäristölainsäädäntö ei riitä, jos rahoitusmaailman kannustimet kulkevat toiseen suuntaan.

Vähähiilinen teknologia ja kestävä infrastruktuuri tarvitsevat Euroopan komission ja YK:n maltillisimmankin arvion mukaan kymmenien triljoonien investoinnit vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa edes kolmeen asteeseen. Rahaa tarvittaisiin joka vuosi 180 miljardia euroa nykyistä enemmän, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saavutettaisiin. Tällaisia summia ei oteta julkisista varoista.

Kymmenen kohdan ohjelma
Tilanteeseen etsitään nyt EU-tasolla ratkaisua. Komissio julkisti viime keväänä kestävän rahoituksen kymmenen kohdan toimenpideohjelman. Sen tarkoituksena on vauhdittaa yksityisen sektorin rahoituksen suuntaamista kestäviin kohteisiin. Ohjelmaa seurasi useampi lainsäädäntöhanke ja lisää on luvassa lähivuosina. Toimilla Eurooppa on tarkoitus nostaa kestävän rahoituksen globaaliksi johtajaksi, pienentää EU:n ympäristöjalanjälkeä sekä lujittaa talouden kestävyyttä ja kilpailukykyä.

Komission paketti sisältää kolme lakiesitystä. Luokittelua eli taksonomiaa käsittelevä asetus määrittää millaisia ovat ympäristön kannalta kestävät taloudelliset toimet. Lisäksi asetus antaa toimintokohtaiset kriteerit, joita voidaan käyttää ympäristövaikutusten arvioinnissa.

Sijoitustuotteiden tarjoamista koskeva esitys puolestaan määrittelee, kuinka sijoitustuotteiden myyjien on huomioitava myyntiprosessissa asiakkaiden toiveet kestävyysvaikutuksista. Komissio haluaa myös luoda kaksi uuttaa viitearvokategoriaa niin sanotuille alhaisten hiilidioksidipäästöjen sekä ilmastovaikutuksiltaan positiivisten sijoitusten indekseille.

Esityksistä ylivoimaisesti painavin koskee kestävän rahoituksen taksonomiaa.

— Luokittelussa on kyse ympäristökestävyyden kirjanpidosta ja näiden tietojen kertomisesta. Nyt luodaan markkinoille yhteiset pelisäännöt. Tämä on tehokas keino ohjata investointeja pois ilmaston kannalta vääristä kohteista, kuvailee Pietikäinen.

Pietikäinen on EPP-ryhmän pääneuvottelija Euroopan parlamentin kestävää rahoitusta koskevan mietinnön laadinnassa.

— Olemme suuren muutoksen äärellä. Kestävässä rahoituksessa on kyse finanssimarkkinoiden suurimmasta uudistuksesta sitten kaksinkertaisen kirjanpidon käyttöönoton, uskoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Tekemättä jättäminen maksaa enemmän
Vastuullinen sijoittaminen on yleistynyt viime vuosina vauhdilla. Morgan Stanley Instituten maailmanlaajuisen kyselyn perusteella 84 prosenttia varainhoitajista joko suunnittelee sijoittavansa tai sijoittaa jo ympäristön kannalta vastuullisesti toimiviin kohteisiin. Myös taloudellinen ja sosiaalinen vastuullisuus vaikuttavat päätöksiin.

Samalla kestävästä sijoittamisesta alkaa olla jo pidemmän aikavälin luotettavaa tietoa. Tilastojen mukaan sijoittaja odottaa vastuullisiin kohteisiin tehdyistä investoinneilta samaa rahallista tuottoa kuin "normaaleissa" sijoituskohteissa — usein jopa parempaa. Pääomamarkkinoilla onkin tällä hetkellä kolme sijoitusryhmää: normaalit, ei-kaupalliset ja kestävät investoinnit, joiden tuotto-odotukset ovat hyvät. Kestävillä ja vastuullisilla investoinneilla voi siis sekä tehdä hyvää että tienata hyvin.

— Vähintään yhtä suuri muutosajuri sijoittajien keskuudessa on ilmastonmuutos, toteaa Nordean vastuullisen sijoittamisen johtaja Aila Aho.
Viimeistään YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n toinen raportti herätti myös finanssimaailman tajuamaan asian vakavuuden. Finanssiala on ymmärtänyt, että ilmastonmuutoksen torjunta kaikin käytettävissä olevin keinoin on myös taloudellisesti järkevin vaihtoehto — tekemättä jättäminen maksaisi enemmän.

Tällä hetkellä ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavatkin jo rahoitusalan vakautta. Esimerkiksi tulvat, eroosio ja kuivuus aiheuttavat selviä taloudellisia tappioita. Pelkästään äärimmäisistä sääolosuhteista aiheutuvien katastrofien taloudelliset vahingot ovat nousseet 86 prosenttia vuosien 2007—2016 aikana. Jos ilmaston lämpenemiseen reagoidaan liian myöhään, monet tämänhetkisistä investoinneista osoittautuvat myös turhiksi.

Eroon villistä lännestä
Sijoittajat arvioivat yritysten ympäristövaikutuksia ja -riskejä jo nyt. Kestävän rahoituksen nousua sijoitustoiminnan uudeksi normiksi hidastaa kuitenkin yhteisten sääntöjen ja standardien puute. Tähän asti kukin toimija on voinut pitkälti päättää itse, miten kestävyyttä mitataan ja miten siitä raportoidaan. Yhteisiä velvoitteita ei ole. Asiantuntijatkin painottavat usein eri asioita kestävän rahoituksen määritelmissä.

— Tilanne on vähän kuin villissä lännessä. Etenkään pienillä sijoittajilla ja kuluttajilla ei ole resursseja varmistaa väitteiden luotettavuutta, toteaa Aho.

Ennen kaikkea nykyinen kirjavien määritelmien ja kriteerien viidakko tekee kestävyyden arvioinnista tehotonta ja nostaa kustannuksia. Valmisteilla olevan luokitteluasetuksen pitäisi kuitenkin ratkaista tämän ongelma.

— Monet muut sektorit ovat jo saaneet omat kestävyyskriteerinsä, nyt on rahoitussektorin aika saada omansa, kiittelee Nordean vastuullisen rahoittamisen johtaja.

Energiateollisuus ry:n johtaja Jari Kostaman mukaan kestävän rahoituksen vauhdittamisesta on hyötyä myös suomalaisille energia-alan yrityksille. Asetusesityksen yksityiskohdissa on kuitenkin vielä paljon vaaran paikkoja. Kostaman mukaan yksi niistä koskee kestävyyden määrittelyä.

— Miten päätetään, mikä on kestävää ja mikä ei ole?

Perustana Pariisin ilmastosopimus 
Aho kollegoineen etsii juuri nyt vastausta esimerkiksi rahoituksen kestävyyden määrittelyyn. Komissio perusti toimintaohjelman julkistuksen yhteydessä Sustainable finance -asiantuntijatyöryhmän, jonka tehtävänä on selkeyttää teknisiä kriteereitä ja toimintatapoja kestävän rahoituksen osalta. Nordean Aho on yksi 40 henkisen ryhmän jäsenistä.

Työryhmän tärkein tavoite on kehittää luokittelu siitä, minkälainen taloudellinen toiminta vaikuttaa positiivisella tavalla ympäristöön — esimerkiksi millä energiantuotantomuodoilla on positiivisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen torjuntaan tai muutokseen sopeutumiseen.

— Kestävällä toiminnalla on oltava positiivisia ilmastovaikutuksia, mutta samalla toiminta ei saa heikentää kiertotaloutta, vesivarojen ja merten kestävää käyttöä, biodiversiteettiä, resurssitehokkuutta ja saasteiden vähentämistä, Aho selventää.

Määrittely tehdään tieteellisin perustein. Luokittelun taustalla taas on Pariisin ilmastosopimus eli hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen.

Aho nostaa esimerkiksi fossiiliset polttoaineet.

— Vaikka energiatehokkuuden parantaminen fossiilisiin polttoaineisiin perustuvissa prosesseissa on hyväksi, ei se tee toiminnasta ilmastopositiivista kestävän rahoituksen näkökulmasta.

Työryhmän raportti valmistuu kesäkuussa. Sen jälkeen komissio päättää, miten työryhmän tulokset otetaan mukaan uuteen kestävää rahoitusta koskevaan lainvalmistelutyöhön.

Työryhmässä Aho vastaa vihreiden joukkovelkakirjojen eli green bondien eurooppalaisten standardien laatimisesta. Maailmanlaajuisilla pääomamarkkinoilla ne ovat nousseet parin viime vuoden aikana megatrendiksi.

Rahallisesti mitattuna vihreiden joukkovelkakirjojen osuus markkinoilla on vielä vaatimaton, mutta joillakin alueilla niiden kasvu on ollut viime vuosina huimaa. Esimerkiksi Ruotsissa jo kymmenes kaikista joukkovelkakirjoista on vihreitä.

Green bondeilla tyypillisesti rahoitettavat hankkeet liittyvät yleensä raide- ja joukkoliikenteeseen, kestävään rakentamiseen tai uusiutuvaan energiaan. Suomessa vihreitä joukkovelkakirjoja on laskenut liikkeelle esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingrid, joka käyttää rahat uusiutuvaan energiaan perustuvien voimalaitosten liittämiseen kantaverkkoon, sähkönsiirron häviöiden pienentämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen.

Vihreää ja ruskeaa taloutta

Brysselissä kestävä rahoitus on jo noussut kuumaksi poliittiseksi puheenaiheeksi. Toistaiseksi lakiesitysten käsittely on kuitenkin vielä kesken sekä Eurooppa-neuvostossa että Europarlamentissa. Suomalaisvirkamiehet vahvistavat, että kestävän rahoituksen luokittelu on erittäin herkkä ja vaikea kokonaisuus. Kaikissa keskeisissä asiakysymyksissä jäsenmaiden näkemyserot ovat suuret. Hanke on yksi suurista kysymyksistä, kun Suomen puheenjohtajuuskausi alkaa heinäkuussa.

— Aihe on täynnä jännitteitä. Uudet jäsenmaat esimerkiksi haluavat tukea "vihreää" kivihiiltä. Toiset taas haluavat, että kestävyyskriteereihin otettaisiin mukaan myös sosiaalisen kestävyyden kriteereitä, Pietikäinen kertoo.

Euroopan elinkeinoelämän mielestä vaatii luokittelusta olisi tehtävä perusteelliset vaikutusarviot. Elinkeinoelämän huolena on, että teollisuuden luokittelu hyviin ja huonoihin kohteisiin tai ympäristön kannalta kestävien sijoitusten määrittely vaikuttavat yritysten markkina-arvoihin ja mahdollisuuksiin hankkia rahoitusta. Energiateollisuuden huolena taas on Kostaman mukaan se, että esimerkiksi poliittisia intohimoja herättävät bioenergia, ydinvoima ja vesivoima määriteltäisiin kestämättömiksi investointikohteiksi.

— Päästöttömyyden pitäisi olla yksi selkeä kriteeri. Ilmastollista kestävyyttä on arvioitava teknologianeutraalisti. Sillä ei pitäisi tehdä politiikkaa.

Europarlamentti on jo ehtinyt ehdottaa, että luokittelun päälle luodaan myös asteikko, jonka avulla taloudelliset toiminnot arvotettaisiin ”paremmuusjärjestykseen” niiden ilmasto- ja ympäristövaikutusten perusteella. Sellaiset toimenpiteet, joista jää suuri hiilijalanjälki, saisivat huonomman arvosanan kuin ympäristöystävällisemmät toimet.

Kostaman mukaan vaarana on se, että asteikosta tehdään liian tiukka ja että se muodostuu monen ympäristön kannalta hyvän, mutta vaatimattoman hankkeen rahoituksen saamisen esteeksi. Toisaalta eräät europarlamentaarikot haluaisivat kiristää komission ehdotusta laatimalla mustia listoja kestävän rahoituksen kannalta kestämättömistä toimialoista.

Pietikäinen ei kannata toimialakohtaisia mustia listoja. Hän kuitenkin painottaa, että ympäristön kannalta selvät riskikohteet on rajattava kestävän rahoituksen ulkopuolelle. Tällaisia ovat mm. palmuöljy ja kivihiili.

— Sorasiivilä sopii hyvin osoittamaan mittakaavan. Tarkoituksena ei ole tehdä yksityiskohtaisia määritelmiä.

Elinkeinoelämä on myös kritisoinut asiantuntijatyöryhmän kokoonpanoa. Yritysmaailmaa ryhmässä edustavat jäsenet ovat lähes yksinomaan finanssisektorilta — eurooppalaista teollisuutta ei ole juurikaan mukana.

— Jos sääntely vedetään liian tiukaksi, lopputulos voi olla jopa päinvastainen kuin mihin alun perin pyrittiin. Tiukat kriteerit eivät vauhdita hyviä asioita, vaan hidastavat energia-alan siirtymistä kohti vähähiilistä tulevaisuutta, Kostama kitetyttää.

EU:n kestävän rahoituksen toimintaohjelma on myös energiasektorin näkökulmasta merkittävä avaus. — Energiateollisuuden huolena on, että poliittisia intohimoja herättävät bioenergia, ydinvoima ja vesivoima määritellään kestävän rahoituksen kannalta kestämättömiksi, toteaa Energiateollisuus ry:n johtaja Jari Kostama.

Ison muutoksen äärellä

Elinkeinoelämää huolettaa myös velvoitteiden ja byrokratian lisääntyminen. Yrityksen raportointivelvoitteet kasvavat, kun jatkossa on esimerkiksi laskettava, kuinka suuri osa yrityksen investoinneista on kestäviä tai ei-kestäviä. Fortumin kaltaisten isojen konsernien kohdalla ongelmana on myös konsernin sisäisten rahavirtojen jaottelu.

— Rajanvedot ovat usein käytännössä hankalia. Tyypillinen tapaus on voimalaitos, joka muutetaan osittain tai vaiheittain bioenergialla käyväksi. Onko hanke kestävä vai ei, Kostama kysyy.

Aho kuitenkin vakuuttaa, että yhdenmukaiset säännöt päinvastoin helpottavat byrokratiaa. Jatkossa toiminnan voi raportoida yhdellä kertaa julkisesti yhdenmukaisten kriteereiden pohjalta, jolloin työ vähenee. Ahon mukaan pohjoismaalaisille toimijoille kyseessä on ennen kaikkea mahdollisuus, ei uhka.

— Pohjoismaisilla yrityksillä on yleensä positiivista raportoitavaa ja nyt ne voivat erottua edukseen sijoittajien silmissä.

Yhdestä asiasta kaikki ovat yksimielisiä: edessä on suuri muutos. Kestävän rahoituksen periaatteista on tulossa pysyviä. Lakisääteisinä niistä tulee myös osa eurooppalaisia markkinoita ja päätöksentekoa.

— Kyseessä on finanssimarkkinoiden suurin uudistus sitten kaksinkertaisen kirjanpidon käyttöönoton, Pietikäinen uskoo.

teksti Heli Satuli / kuvat Vilja Pursiainen, Euroopan parlamentin kuvapalvelu