Ensin on tarve — tarve käyttää energiaa sen eri muodoissa. Mitä kaikkea esimerkiksi sähköllä halutaan tehdä? Liikkuvatko autot ja lentokoneet sähkön voimalla? Ohjaako sähkö useimpia teollisuusprosesseja? Tuotetaanko sähköllä myös kaukolämpöä? Vastaus on yhä useammin kyllä ja energia-alan tiekartta osoittaa sen, miten temppu tehdään. Tuore tiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimaa tiekarttahanketta.

— Oleellista olisi todellakin tietää se, minkälaiseksi kansakunnan energiankäyttö muodostuu tulevaisuudessa. Tämän jälkeen voidaan kehittää keinot, joiden avulla energia-alan yritykset vastaavat tarpeisiin: minkälaisia voimalaitoksia rakennetaan ja millaiseksi energiajärjestelmä olisi viritettävä, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Jukka Makkonen.

Kokonaisuus on energia-alan kannalta se olennainen juttu — oman toimialan kokonaiskuvan kirkastaminen, mutta myös koko kansakunnan kattavan kuvan hahmottaminen. Maisema näyttää terävämmältä, kun tiekartta asettaa palikat paikoilleen ja osoittaa, miten osaset keskustelevat keskenään.

Mitä energia-alan tiekartta tällä hetkellä paljastaa?

— Ainakin sen, että tulevaisuudessa kansakunnan toiminta sähköistyy ja että teollisuus käyttää sähköä prosesseissaan huomattavasti nykyistä enemmän, Makkonen kertoo.

Tähän on ainakin pari hyvää syytä. Yli 80 prosenttia suomalaisesta sähköntuotannosta on jo nyt päästötöntä ja muutaman vuoden kuluessa 90 prosentin raja ylittyy. Samalla kilpailu sähkömarkkinoilla kiristyy.

— Päästötön sähkö on kustannustehokkain tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Siksi eri teollisuustoimialat ovat kiinnostuneita lisäämään sähkönkäyttöään, Makkonen analysoi.

Sähkö dominoi

Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä on Suomen hallituksen tavoite ja samaa tavoittelee energia-alan tiekartta.

— Uusien laitosten ja energiainfrastruktuurin rakentaminen Suomessa on kuitenkin melko hidasta. Tähän vaikuttavat lupaprosessit, mutta myös valtava pääoman tarve ja laitosten pitkä käyttöikä. Esimerkiksi kantaverkkoon tehtävät investoinnit ovat poikkeuksetta lähes kymmenen vuoden urakka, Makkonen huomauttaa.

Katseet ja odotukset kohdistuvat kuitenkin energiatoimialaan. Etenkin voimakas sähköistyminen aiheuttaa odotuksia. Yhtälö on haastava: investoinnit pitäisi osata ajoittaa oikein, mutta samalla niitä varten olisi saatava runsaasti tietoa kaukaa tulevaisuudesta.

— Tässä asetelmassa toimialojen ja yritysten välinen tiivis vuoropuhelu auttaa, Makkonen pohtii.

— Päättäjät taas voivat auttaa hyvillä päätöksillään sähköistymisen kustannusten alentamisessa. Tähän on olemassa muitakin keinoja kuin sähköntuotantotukien kehittely.

Vaikka sähkö dominoi tulevaisuuden energia-Suomessa, on tiekartta sähköä laajempi kertomus. Kaukolämmitys ja kaasut ovat myös osa kokonaisuutta. Sitä paitsi tulevaisuudessa kaikki eri energiamuodot ovat nykyistä tiiviimmin toistensa kyljessä.

Kasvu suurinta teollisuudessa

Makkonen arvioi, että teollisuudessa sähköistyminen on radikaalia. Maataloudessa ja palvelusektorilla kehitys on maltillisempaa. Nykyisin teollisuus käyttää suomalaisesta sähköstä noin puolet.

— Tiekarttatyön tausta-aineistojen perusteella suomalaisen teollisuuden sähkönkäyttö voi jopa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan kotitalouksien ja palvelusektorin sähkönkäyttö kasvaisi vain hitusen. Pitkään vallinneet jakolinjat siis muuttuvat.

Energiaksi muutettuna Suomi käyttäisi sähköä 135 terawattituntia vuonna 2050 — vajaat 50 terawattituntia enemmän kuin nykyisin. Energia-alan tiekartta ei kuitenkaan yritä ennustaa sähkön käytön kehittymistä. Ainoastaan teollisuus itse voi ennustaa oman sähkönkäyttönsä.

— Päätösvalta uudessa ajassa on aina energiaa käyttävillä asiakkailla, Makkonen huomauttaa.

Eniten sähkönkäyttö näyttää kasvavan kemianteollisuudessa ja toiseksi eniten metalliteollisuudessa. Sen sijaan metsäteollisuudessa sähkönkäyttö ei kasvaisi juuri lainkaan.

— Päättäjät voivat auttaa hyvillä päätöksillään sähköistymisen kustannusten alentamisessa. Tähän on olemassa muitakin keinoja kuin sähköntuotantotukien kehittely, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Jukka Makkonen.

Puhdas energiajärjestelmä

— Tulevaisuuden energiajärjestelmä perustuu Suomessa puhtaaseen energiaan, toimitusvarmoihin verkkoihin ja toimiviin energiamarkkinoihin. Sähkö-, lämpö- ja kaasuverkot sekä joustavat energiamarkkinat ovat kaiken perusta, Makkonen visioi.

— Suomalaisen hajautetun energiajärjestelmän vahvuutena on monipuolisuus. Tämä takaa energian saatavuuden myös epävarmoina aikoina. Näiltä osin kehitys jatkuu nykyisessä muodossaan.

Panostukset puhtaaseen tuotantoon ovat näkyneet jo pitkään. Tyypillistä muutokselle on kuitenkin se, että energia-ala tekee työtä entistä enemmän yhdessä muiden teollisuustoimialojen kanssa.

— Esimerkiksi kiertotalous perustuu lähes yksinomaan toimialojen rajat ylittävälle yhteistyölle, josta kaikki osapuolet saavat hyötyjä. Maa- ja metsätalouden sivuvirrat käytetään energian tuottamiseen, samoin teollisuuden jätteet ja hukkalämmöt.

Makkosen mielestä puhdas energia ja toimitusvarma energiajärjestelmä ovat tulevaisuudessa myös suomalaisen kilpailukyvyn tärkeä perusta. Energia-alan vastuullisuus taas on sitä, että ala huolehtii yhteiskunnan toimintakyvystä hiilineutraaliuteen johtavalla tiellä.

— Tämä ei toteudu ilman kehitystä tukevia poliittisia päätöksiä. Siksi tarvitaan ennakoitavaa energia- ja ilmastopolitiikkaa sekä kannustavaa veropolitiikkaa. Esimerkiksi sähköveron laskeminen ja erillisen energiaverotiekartan laatiminen auttaisivat investointipäätösten tekemisessä.

— Panostukset innovaatioihin ja tuotekehitykseen taas pitävät huolen siitä, että suomalainen energiaosaaminen säilyy laaja-alaisena. Vain harvalla yrityksellä on kykyä yksin kantaa muutoksen edellyttämät taloudelliset ja tekniset riskit. Ladun avaamisessa pitää auttaa.

Euroopan unionin Makkonen taas odottaa vahvistavan entisestään päästökaupan asemaa.

— Päästökauppaan perustuva ohjaus varmistaa sen, että yritykset eivät jämähdä paikoilleen. Samalla unionin olisi syytä asettaa pikaisesti selkeät päästövähennystavoitteet vuosille 2040 ja 2050.

KAINALOSSA 1

Mitä kaukolämmitykselle tapahtuu?

Kaukolämmitys kohtaa historiansa suurimman mullistuksen. Sen on kyettävä vähentämään hiilidioksidipäästöjään reippaasti ja melko nopeasti. Tällä hetkellä puolet suomalaisesta kaukolämmöstä tuotetaan päästöttömästi — toisen puolikkaan päästöt pitäisi saada leikattua seuraavien viidentoista vuoden aikana. Kaukolämmitys on kuitenkin edelleen tehokas tapa vähentää lämmityksen ilmastopäästöjä.

Etelä-Suomessa kaukolämmön tuotannon haasteena on maakaasu, joka on päästöjä aiheuttava fossiilinen polttoaine. Keskisessä Suomessa taas turpeen polttaminen pitäisi korvata päästöttömillä tuotantomuodoilla. Alan yleisenä näkemyksenä on, että polttoon perustumattomat teknologiat yleistyvät kaukolämmön tuotannossa. Näitä ovat mm. geoterminen lämpö, päästöttömän sähkön käyttö ja teollisuuden hukkalämpöjen hyödyntäminen.

— Kaikkia päästöjä aiheuttavia polttoaineita ei voi korvata lisäämällä puupolttoaineiden käyttöä. Tämä johtaisi niukkuuteen ja erittäin kovaan kilpailuun puupolttoaineista, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Jukka Makkonen.

— Polttamiseen perustumattomat uudet lämmöntuotantotavat ovat siinä mielessä hyviä keinoja, että kaiken muun hyvän lisäksi niiden käyttö vähentää puupolttoaineisiin kohdistuvia kysyntäpaineita.

Makkonen arvioi, että 2030-luvun alussa fossiiliset polttoaineet ja turve painuvat marginaaliin — niiden käyttö vähenee olemattomaksi ja lopulta ne jäävät toimitusvarmuuspolttoaineiksi. Tähän ohjaa erityisesti päästökauppa.

KAINALOSSA 2 

Koordinoitua tulevaisuustyötä

Suomessa teollisuuden tiekarttatyöstä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Ministeriö koostaa eri teollisuustoimialojen kartat yhteen ja huolehtii valtionhallinnon välisestä yhteistyöstä. Samalla ministeriö pitää huolen siitä, että hallinnon näkökulmat ja ilmastotavoitteet eivät unohdu tiekarttatyöstä.

Tiekarttoja käytetään hallituksen tulevan energia- ja ilmastopoliittisen strategian pohjamateriaalina. Valtionhallinnolle tiekartat taas tarjoilevat arvioita eri toimialojen kehityksestä. Tämän perusteella voidaan seurata esimerkiksi sitä, mitä Suomen hiilidioksidipäästöille tapahtuu.

Tiekartoista saa myös vinkkejä tulevista investointitarpeista tai siitä, miten valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitusta olisi syytä kohdentaa. Lisäksi tiekartat palvelevat vientiteollisuuden tarpeita.

Tiekartat eivät ole kuitenkaan sitovia toimintasuunnitelma tai varmoja ennusteita tulevasta kehityksestä. Ne kuitenkin auttavat hahmottamaan tulevaisuutta.

 teksti Petri Sallinen / kuvat Scanstockphoto ja Olli Häkämies