EU-alueen yhteisen tukkumarkkinamallin luominen käynnistyi kymmenisen vuotta sitten. Oleellinen kysymys jo tuolloin oli niukan rajajohtokapasiteetin jakaminen ja siirtorajoitusten hallinta. EU-myllyt jauhavat kuitenkin hitaasti.

— Sähkömarkkinoiden kehittäminen ei ole vielä päättynyt, toteaa sähkömarkkinajohtaja Asta Sihvonen-Punkka.

Energiaan perustuvia markkinoita haastaa nyt uusiutuvan energian mukanaan tuoma, sään mukaan vaihteleva tuotanto. Kun samaan aikaan markkinoilta on poistunut perinteistä, säädettävää tuotantokapasiteettia, on markkinoiden joustavuus vähentynyt sen tarpeen samanaikaisesti kasvaessa.

— Joustavuutta voi hakea esimerkiksi kehittämällä tasehallintaa ja lisäämällä kysyntäjoustoa. Myös sähkötehon riittävyys on turvattava, Sihvonen-Punkka toteaa.

— Siellä pitää vaikuttaa, missä asioista päätetään. Lähitulevaisuudessa päätöksiä ei enää tehdä entiseen tapaan ja yksiselitteisesti EU-tasolla. Alueellisen yhteistyön painoarvo kasvaa.

Tähän mennessä eurooppalainen sähkömarkkinakehitys on edennyt pääpiirteissään pohjoismaisen mallin mukaisesti. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat kuitenkin ottaneet käyttöön omia kansallisia, uusiutuvan energian tukijärjestelmiä täyttääkseen EU:n uusiutuvalle energialle asettamat tavoitteet.

— Vahva viesti on pyrkiä koko EU-alueella yhteispohjoismaisiin ratkaisuihin. Tällöin tarvitaan myös selkeää poliittista sitoutumista alueellisiin tavoitteisiin. Pitää luoda foorumi, jossa tämä tapahtuu, Sihvonen-Punkka painottaa.

Sähkömarkkinanäkökulma hukassa

Sihvonen-Punkan mielestä energiapoliittisesta keskustelusta on päässyt unohtumaan sähkömarkkinanäkökulma. Hän peräänkuuluttaa markkinaehtoisia ratkaisuja sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi.

— Markkinaehtoiseen energiantuotantoon ei haluta investoida niin kauan kun uusiutuva energia saa jättimäisiä, sähkön markkinahinnan romahduttavia tukia. Erityisesti tämä on ongelma Saksassa, Tanskassa ja kasvavassa määrin myös Ruotsissa, mutta vaikutukset ulottuvat meillekin yhteismarkkinoiden kautta. Kansalliset tukijärjestelmät saavat aikaan jopa negatiivisia sähkönhintoja. Energiamarkkinoilla ei ole enää aitoja toimintaedellytyksiä, Sihvonen-Punkka harmittelee.

Sihvonen-Punkan mielestä uusia teknologiota voi siirtymäkaudella tukea. Lääkkeeksi hän suosittelee investointitukia. Ne vääristäisivät sähkömarkkinoiden toimintaa selvästi tuotantotukia vähemmän.

— Vain markkinaehtoiset ratkaisut varmistavat tehokkuuden ja toimitusvarmuuden. Tämä edellyttää, että hyväksytään vahvat ja läpinäkyvät, niukkuustekijöiden markkina-arvon paljastavat hintasignaalit.

Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla koetut hintapiikit kuuluvat Sihvonen-Punkan mielestä markkinaehtoiseen toimintaan. Ei ole tavatonta, että jonain hetkenä sähkö saattaa maksaa 20 euron sijasta 100 euroa megawattitunnilta, kuten tammikuun pakkasilla tapahtui joinakin tunteina. Säätösähkömarkkinoiden ennätyshinta 3 000 euroa megawattitunnilta saavutettiin 22.1. aamun käyttötunnilla.

— Korkeat hinnat viestittävät markkinoiden niukkuustilanteesta. Ne ohjaavat sekä sähköntuotantoa ja tarjontaa että myös kulutusta.

Haastattelu on kokonaisuudessaan luettavissa painetusta Energiauutiset-lehdestä 2/2016.

teksti: Tuula Sipola, kuva: Pekka Hannula