Hallitus asetti takarajan kivihiilen käytölle energiantuotannossa. Vuodesta 2029 alkaen hiili ei enää pala suomalaisissa kattiloissa. Moni pitää päätöstä oikeana, mutta se on tarpeeton. Markkinamekanismit olisivat tuottaneet saman lopputuloksen joka tapauksessa — ehkä hieman hitaammin, mutta asetetun 1,5 asteen lämpenemistavoitteen sallimissa puitteissa.

Paras ohjauskeino olisi kivihiilenkin kohdalla ollut päästökauppa. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään, niiden hinta nousee, ja samalla päästöjä tuottavan polttoaineen käytön kannatus heikkenee. Investointipäätöksiä tekevät energiayhtiön voivat silloin laskea, että jos päästöoikeuksiin palaa seuraavan kymmenen vuoden aikana sata miljoonaa, samalla rahalla saa aika paljon vähäpäästöistä energiaa.

Sama koskee turvetta, joka on polttoaineena kiistatta päästöjen lähde, mutta samalla päästökaupan piirissä, ja siten hinnoiteltavissa markkinoilta pois.
Turpeen osuus energiantuotannossa laskee koko ajan, ja lähestyttäessä 2030-luvun loppua sen merkitys energianlähteenä on jäämässä marginaaliseksi. Mutta ihan vielä sen käyttöä ei kannata kieltääkään. Päästökauppa huolehtii poistumasta paremmin, eli niin, että energiayhtiöiden toimintaympäristö pysyy ennakoitavana.

Tällä hetkellä turvetta käytetään erityisesti sekoitteena, jotta metsätalouden sivutuotteista saadaan energia hyötykäyttöön. Sateisina vuosina sekoitteen merkitys korostuu, sillä kostean hakkeen polttaminen tuottaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin kuivan.

Kivihiilestä luopuminen poistaa myös huoltovarmuuden kannalta tärkeän mahdollisuuden varastoida energiaa. Toistaiseksi on näyttöä siitä, että hiili säilyy 400 miljoonaa vuotta, mutta aikajänne on varmasti pidempikin. Haketta taas voi varastoida vuoden, puolitoista. Siitä ei ole pahan päivän varaksi, ellei paha päivä tule pian.
Turve säilyy suossa pitkään, ja varastossakin 3-4 vuotta. Tällä hetkellä käytössä olevan lämmitysjärjestelmän toimintakyvyn takaamiseksi tuo aika on paljon pidempi kuin metsästä saatavan polttoaineen.

Turvetta tarvitaan vielä lähivuosina myös siksi, että jos energiayhtiö tekee investointipäätöksiä, päätöstä rajoittaa se, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla juuri nyt. Tampereella ja Otaniemessä tehdään kiinnostavia geotermisen energiatuotannon kokeiluita, mutta ne ovat pilotointivaiheessa, eivät tuotannossa.

Kaupasta saa tällä hetkellä vain biokattiloita. Kaikki nyt tehtävät investointipäätöksen, kuten turvetta hyödyntävän kattilan vaihtaminen, kohdistuisivat tällä hetkellä niihin. Kun uusia teknologioita on saatavilla, myös niihin aletaan investoida, toki sillä varauksella, että ne ovat taloudellisesti kannattavia.

Investointeja on tulossa. Energia-ala investoi enemmän kuin mikään muu toimiala Suomessa, noin 2,5 miljardia vuosittain. On vain toivottavaa, että mahdollisimman suuri osuus tästä volyymista kohdistuu tulevaisuuden päästöttömiin tuotantomuotoihin. Niiden aika ei ole aivan vielä, ja siksi turpeelle ei kannata asettaa takarajaa. Se poistuu markkinoilta päästökaupan mekanismien avulla muutenkin.

Jukka Relander
kirjoittaja on Energiauutisten päätoimittaja