Maankäyttö ja ihmisten toiminta aiheuttavat vesistöille ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Suomessa vesistökuormitusta aiheuttavat mm. maatalous, metsätalous, yhdyskunnat, teollisuus ja turvetuotanto. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tuore selvitys asettaa ensimmäisen kerran vesistökuormitusta aiheuttavat tekijät järjestykseen. Samalla paljastuvat tärkeimmät vesistökuormituksen aiheuttajat.

Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä vesistökuormitusta aiheuttavista tekijöistä ominaiskuormituslukuja. Niiden avulla voidaan selvittää esimerkiksi maankäyttömuotojen alueellisia kuormitusosuuksia. Eri maankäyttömuodot kuormittavat vesistöjä kuitenkin eri tavalla eri aikoina. Siksi tutkimukseen kootut kuormitusluvut on luonteeltaan keskimääräisiä lukuja — tämä parantaa vesistökuormitusta aiheuttavien tekijöiden vertailtavuutta.

— Selvitykseen kerätyn aineiston tarkkuus riittää valtakunnalliseen kuormituslähteiden vertailuun ja kokonaistarkasteluun. Kuormituksen alueelliset erot voivat olla kuitenkin suuria ja rajatummassa alueellisessa tarkastelussa lopputulos voi jäädä epäselväksi, raportissa todetaan.

Mikä kuormittaa vesistöjä?

Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä on listattu, miten kiintoaine, fosfori, typpi ja eloperäisen aineksen sisältämä hiili (TOC) kuormittavat vesistöjä. Kiintoaineen osalta ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maatalous. Sen on laskettu kuormittavan vesistöjä 1 340 miljoonaa kiloa vuosittain. Rakennetulta maa-alueelta sade- ja sulamisvesistä muodostuvat hulevedet ovat toiseksi suurin kiintoainekuormittaja (205 miljoona kg/v) — kolmanneksi suurin kuormittaja on luonnonhuuhtouma (155 miljoonaa kg/v). Metsätalouden osuus tästä on noin puolet. Kaikista vähäisintä on kuitenkin turvetuotannon vesistöille aiheuttama kiintoainekuormitus — 3,4 miljoonaa kiloa vuosittain.

Sama asetelma toistuu fosforin osalta. Suurin vesistökuormittaja on maatalous (2,4 miljoonaa kg/v), toiseksi suurin kuormittaja on luonnonhuuhtouma (1,5 miljoonaa kg/v) ja kolmanneksi nousee haja-asutusalueiden valumat (0,4 miljoonaa kg/v). Turvetuotanto on listan viimeinen 0,02 miljoonan kilon osuudella vuosittain — listan toiseksi viimeisenä majailevan turkistarhauksen osuus on yli kaksi kertaa turveteollisuutta suurempi fosforipäästöjen osalta.

Suurin vesistöjen typpikuormitusta aiheuttava tekijä on luonnonhuuhtouma, toiseksi suurin maatalous ja kolmanneksi suurin yhdyskuntien jätevedet. Turveteollisuuden osuus on pienin.

Hiiltä sisältävää eloperäistä ainesta vesistöihin tuottaa eniten luonnonhuuhtouma, toiseksi eniten maatalous ja kolmanneksi eniten teollisuus. Turvetuotannon osuus on tässäkin vähäisin.

Näin eri tekijät kuormittavat vesistöjä. Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitus eri päästölähteistä.

Kuormituksessa on eroja

Vesistökuormitusta syntyy monella eri tavalla. Esimerkiksi maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus on hajakuormitusta, mutta teollisuuden ja turvetuotannon päästöt ovat pistekuormitusta. Hajakuormituksen päästölähdettä ei voi paikallistaa tarkasti, mutta pistekuormituksen päästölähteen voi.

Vesistöjen kuormittumisessa on myös suuria alueellisia eroja. Kuormituksen voimakkuus ja laajuus riippuvat alueen maankäytön laajuudesta, toiminnan voimaperäisyydestä ja valuma-alueen luontaisista ominaisuuksista.

Erilaiset maan käyttöön liittyvät toiminnot kuormittavat vesistöjä eri tavalla toiminnan elinkaaren aikana. Esimerkiksi metsätaloustoimet aiheuttavat syklimäistä kuormitusta, jonka jälkeen kuormitus voi palata luonnontilaiselle tasolle — kaikissa metsissä ihmisen kädenjälki ei edes näy jatkuvasti. Turvetuotannossa taas vesistökuormitukseen vaikuttaa alueen luonnollinen veden kierto ja vuodenajat — turvetuotannolle on tyypillistä, että vesistökuormitusta muodostuu koko tuotantoalalta. Maatalouden aiheuttamaa kuormitusta ohjaa vuoden mittainen tuotantosykli, mikä vaihtelee peltokohtaisesti. Pelloilla tehtävät toimet toistuvat kuitenkin vuosittain ja ne ovat selvästi esimerkiksi metsätalouden toimia voimakkaampia

Vesistökuormitusta aiheuttavan metsätalousmaan osuus Suomen maapinta-alasta on noin 86 prosenttia, maatalousmaan osuus 7,4 prosenttia, rakennetun maan osuus 3,1 prosenttia ja turvetuotantoalan osuus 0,19 prosenttia.

”Valuma-alueen eri lähteistä tulevan vesistökuormituksen arviointi ja vähentämismahdollisuudet” –selvityksen voi kokonaisuudessaan ladata täältä.

Kuva: Scanstockphoto