Vaasan yliopiston tutkijatohtori Petri Välisuo on mukana WindSoMe-projektissa, jossa tutkitaan tuulivoimaloiden melutasoa ja häiritsevyyttä. Melumittauksia tehdään useassa eri pisteessä Honkajoella sijaitsevan Kirkkokallion tuulipuiston läheisyydessä.

WindSoMe-hankkeessa tutkitaan tuulivoimalaitoksissa syntyvän melun leviämistä erilaisissa sääolosuhteissa. Vaasan yliopiston, Vaasan ruotsinkielisen ammattikorkeakoulu Novian, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, VTT:n ja teknologiakeskus Merinova Oy:n yhteisessä tutkimuksessa tehdään runsaasti mittauksia, mutta myös haastatellaan tuulivoimalaitosten läheisyydessä asuvia ihmisiä. Tutkimustuloksia käytetään apuna, kun uusia tuulipuistoja ja tuulivoimalaitoksia suunnitellaan.

Kaksivuotinen WindSoME-hanke käynnistyi jo vuonna 2015. Hanke kuuluu innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelmaan. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 700 000 euroa. Sitä rahoittavat Tekes ja EU:n aluekehitysrahasto EAKR.

Tutkimuksen ensimmäinen vuosi kului mittausten suunnitteluun, mittauslaitteiston kehittämiseen ja mittausten järjestelyihin. Kenttämittaustyöt ovat tällä hetkellä päättymässä Satakunnassa sijaitsevassa Honkajoen Kirkkokallion tuulipuistossa. Puiston rakensi aikoinaan pääomasijoitusyhtiö Taaleritehdas, joka on nyttemmin myynyt puiston saksalaiselle energiayhtiölle. Omistusvaihdoksesta huolimatta puiston operoinnista vastaa edelleen Taaleritehdas.

Kirkkokallion tuulipuistossa on yhdeksän 2,45 megawatin tehoista Nordex N117/2400 –turbiinia. Puiston kokonaisteho on reilut 22 megawattia.

Melurajoitusten tehokkuus arvioidaan

— Projektin tavoitteet ovat selkeät, toteaa projektissa mukana oleva Vaasan yliopiston tutkijatohtori Petri Välisuo.

— Nykyisten melurajoitusten laatu ja tehokkuus arvioidaan projektin yhtenä osana. Toisessa vaiheessa taas kehitetään menetelmiä poikkeuksellisen tuulivoimamelun mittaamiseen ja arvioimiseen.

Tutkimustyön yhteydessä kehitetään myös reaaliaikainen kansalaispalautteen keruujärjestelmä ja kentälle asennettava älyteknologiaan perustuva tuulivoimalaitosten melua analysoiva moduuli. Lisäksi laaditaan tilastollinen yhteenveto tuulipuiston melujakaumasta eri vuodenaikoina.

Mittauksia toteutetaan neljällä mittausasemalla. Ne mittaavat jatkuvasti voimalaitosten tuottamia ääniä Kirkkokallion tuulipuiston läheisyydessä. Yksi mittausasemista on sijoitettu yhden tuuliturbiinin välittömään läheisyyteen. Sen avulla mitataan tuulivoimalaitoksen lähtömelutaso.

Kolme muuta mittausasemaa on sijoitettu eri etäisyyksille puistosta. Tutkimuksen alkuvaiheessa yksi mittausasemista sijoitettiin asuinalueelle noin kahden kilometrin päähän tuulipuistosta. Välimatka oli kuitenkin liian pitkä — kahden kilometrin etäisyydellä tuulipuiston ääni kuului hyvin harvoin, vaikka mittauksia tehtiin puolen vuoden ajan.

Mittausdata siirretään noin kymmenen minuutin viiveellä palvelinkoneelle Vaasaan, jossa se on välittömästi tutkijoiden käytettävissä. Marraskuun alkuun mennessä mittausdataa oli kertynyt noin viisi teratavua. Tutkijat odottavat mittausdatan nousevan jopa 10 teratavuun.

Paljon virheellistä tietoa

Petri Välisuon mukaan keskustelu tuulivoimaloiden tuottamasta melusta perustuu liian usein huhupuheisiin ja jopa vääristeltyyn tietoon.

— Suomessa on muutamia internet-sivustoja, jotka välittävät virheellistä tietoa tuulivoimalaitosten meluvaikutuksista. Samaan syyllistyvät monet tiedotusvälineet.

— Osa väittämistä on suoranaista sepittelyä. Esimerkiksi infraäänien vaikutuksia on käytetty tuulivoimaa vastaan, vaikka tuulivoimalaitokset eivät ole merkittävä infraäänilähde.

Tuulivoimalaitosten meluvaikutuksia ei ole juuri tutkittu Suomessa. WindSoMe-hanke on ensimmäinen yliopistotasoinen laajempi tutkimus.

— Juuri ennen projektimme käynnistymistä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa toteutettiin lyhyt mittausprojekti ja siihen liittyvä kyselytutkimus. Mittaustietoa ei ole kovin paljon saatavilla. Tuulivoimalaitosten lähellä asuvien ihmisten kokemastakaan ei ole tutkittua tietoa muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta.

WindSoMe-tutkimuksessa käytetään apuna kännykkäsovellusta. Sen avulla tuulipuiston läheisyydessä asuvat ihmiset voivat antaa palautetta erittäin nopeasti. Sovellus kysyy numeerisella asteikolla havainnoitsijan arvioita koetusta äänen voimakkuudesta ja äänen häiritsevyydestä. Lisäksi sovellus kysyy muutaman laadullisen kysymyksen äänen luonteesta.

Tutkimuksen alussa tuulipuiston lähellä asuville järjestettiin kyselytutkimus. Kyselyyn osallistuneet ihmiset asuvat pääosin noin kahden kilometrin etäisyydellä Kirkkokallion tuulipuistosta tai tätä kauempana. Kahta kilometriä lähempänä on vain muutama talo — lähin niistä sijaitsee noin kilometrin päässä lähimmästä turbiinista.

Välisuon mukaan kyselytutkimukseen saatiin runsaasti vastauksia. Reaaliaikaista melupalautejärjestelmää tuulipuiston vaikutuspiirissä asuvat ihmiset sen sijaan eivät ole käyttäneet juuri lainkaan.

— Halusimme selvittää, miksi reaaliaikaista palautejärjestelmää ei käytetä. Syynä oli se, että asukkaat eivät yleensä kuule melua. Siksi he eivät myöskään pysty antamaan palautetta meluhaitoista.

Aulis Bragge asuu noin kilometrin päässä Kirkkokallion tuulipuistosta. Melua ei Braggen mukaan ole puistosta kuulunut koskaan. Samaa mieltä on myös Soili Kallio.

Kohti parempaa suunnittelua

Tähän asti kerättyä mittaustietoa analysoidaan parhaillaan. Tutkijoiden tarkoituksena on selvittää ihmisten kokemaa suhteessa mitattuun melutasoon. Tältä osin tulokset jäävät Välisuon mukaan vaatimattomiksi, koska alueen asukkaiden palaute melukokemuksista on ainakin toistaiseksi hyvin vähäistä. Välisuon mielestä tämäkin on sinällään merkittävä tutkimustulos.

Kerätyn mittaustiedon perusteella voidaan tutkia myös tuulivoimalaitosten äänen syntymistä ja äänen etenemistä erilaisissa sääolosuhteissa ja eri vuodenaikoina.

— Tutkimus tuottaa siis paljon erilaista tietoa tuulivoimamelun luonteesta. Voimme esimerkiksi selvittää, onko tuulivoimalaitoksen äänessä erityisen häiritseviä elementtejä kuten jokin merkityksellinen syke tai sointi.

Toistaiseksi mittaustiedon analysointi on vielä kesken. Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, että Kirkkokallion tuulipuiston meluhaitat vaivaavat alueella vain muutaman talon asukkaita toisinaan.

— Kahden kilometrin päässä sijaitsevalla asuinalueella tuulivoimalaitoksen melua ei voi havaita korvakuulolla. Alueen asukkaat ovat pitkälti samaa mieltä mittaustietojen kanssa. Kahden kilometrin päässä asuvat ihmiset kuulivat kerran kesällä tuulivoimalaitoksen tuottamia ääniä puutarhassaan.

— Saman vahvisti tuulivoimalaitoksen äänen havaitsemiseen kehitetty algoritmi.

Välisuo arvelee, että WindSoMe-projektin tuloksia voidaan hyödyntää entistä tehokkaampien ja samalla vähemmän häiritsevien tuulipuistojen suunnittelussa.

— Tuloksien avulla myös tuulivoimakeskusteluun osallistuvat ihmiset voivat aikaisempaa paremmin muodostaa mielipiteensä tuulivoiman meluvaikutuksista mitattujen tosiseikkojen pohjalta.

— Turhien valitusten määrä vähenee ja hyvin suunniteltuja tuulipuistoja päästään rakentamaan helpommin. Myös suunnitteluun liittyvät ongelmat voidaan havaita ja korjata nykyistä aikaisemmassa vaiheessa.

Välisuon mielestä parantuneen melutietämyksen avulla tuulipuistoa operoivat yritys voi myös käyttää tuulipuiston ohjausmahdollisuuksia melun vähentämiseen, mikäli kyseinen tuulivoimalaitos tuottaa häiritsevää melua joissain tietyissä sääolosuhteissa.

Yksi Honkajoella sijaitsevan Kirkkokallion tuulipuiston melua mittaavista asemista poikkeaa muista. Kun muissa paikoissa mitataan vain ääntä, pystytään kuvan asemalla mittaamaan myös tuulen ja ilman lämpötilaprofiileja. Asemalla saadaan taustatietoa tuulivoimaloiden äänen syntymisestä ja etenemisestä.

teksti Jari Hakala / kuvat Johannes Tervo