Ensimmäisen arvion esitti Rosatomin apulaispääjohtaja Kiril Komarov. Toisen takana oli taas brittiläinen Agneta Rising, maailman ydinvoimajärjestön WNA:n pääsihteeri.

Nykyisin ydinvoimalla katetaan noin 17 prosenttia maailman sähköntarpeesta. Yhdysvalloissa osuus on 20 prosenttia ja Euroopassa 28 prosenttia. Ydinvoimaloita on maailmassa yhteensä 435.

Komarovin mukaan 1000 uuden ydinvoimalaitoksen tavoitteeseen vuosisadan puoliväliin mennessä päästäisiin sellaisella rakentamistahdilla, että vuosittain nousisi 30-40 uutta voimalaa. Tähän määrään pääseminen tarkoittaisi kuitenkin, että uusia ydinvoimamaita olisi saatava mukaan ”talkoisiin”.

Rosatom haluaisi tietysti osansa tästä rakentamisbuumista ja siinä mielessä Komarov muisti luonnollisesti mainostaa oman yhtiönsä neljännen sukupolven laitosta, jonka Rosatom saanee maailmassa ensimmäisenä kaupalliseen tuotantoon.

Komarovin mielestä ydinvoima on päästövähennystalkoissa asetettava samalla viivalle kuin ns. vihreä energia. Se on luotettavaa perusvoimaa, jota voidaan luonnehtia hyvin ennustettavaksi energiaksi, Komarov sanoi. Tällä hän tarkoitti tietysti uraanin tasaisena pysyvää hintaa.

Rising muistutti, että ydinvoima on tärkeä myös siinä mielessä, että sillä estetään monia ennenaikaisia kuolemia, joita fossiilisten polttoaineiden päästöt aiheuttavat.

Pohjoismainen ydinvoima kestää vertailun

Ydinvoima ei ole ainoastaan isojen valtioiden asia, vaan sitä on rakennettu myös pienissä maissa, Rising jatkoi ja otti esimerkiksi Ruotsin, jossa aikoinaan tehtiin hyvin tehokas ja suunnitelmallinen rakennusohjelma. Sillä saatiin aikaiseksi 10 hyvin ja luotettavasti toimivaa ydinvoimalaitosta.

Lauri Virkkunen ydinvoimapaneelissa

Rising olisi tietysti voinut mainita myös Suomen, mutta onneksemme paneelissa oli myös kotimaista edustusta, PVO:n toimitusjohtaja Lauri Virkkunen, myös WEC Finlandin puheenjohtaja.

Diplomaattisesti Virkkunen aloitti kuitenkin pohjoismaisesta markkina-alueesta, jonka sähköntuotannon hän totesi olevan yli 90-prosenttisesti päästötöntä.

Varsinaiseen teemaan päästessään Virkkunen mainitsi ydinvoimaan kohdistuvan tiukan suomalaisen viranomaisvalvonnan ja sen myötä vahvan turvallisuuskulttuurin.

Luonnollisesti ydinvoimajätteen loppusijoitus oli hänen listallaan nimenomaan se, jonka luulisi antavan uskoa ydinvoiman tulevaisuuteen. Posivan loppusijoituksen tietotaidosta voi tulla jopa vientituote.

Myös ydinvoima-asenteet olivat Virkkusen listalla. Suomalaiset kun ovat suhtautuneet ydinvoimaan vuosikymmenten saatossa varsin pragmaattisesti. Asetelma puolet kannattaa puolet vastustaa on ajoittaisista vaihteluista huolimatta säilynyt vallitsevana trendinä.

Liika regulaatio kallistaa ydinvoimarakentamista

Paneelia vetänyt FTI Consultingin toimitusjohtaja Gareth Wynn heitti lopuksi panelisteille kysymyksen, eikö ydinvoima kaikesta hyvästä huolimatta ole kallis ja teknologisesti monimutkainen tapa rakentaa sähköntuotantoa.

Useimmat panelistit kiertelivät ja kaartelivat kysymystä ja Virkkunenkin tyytyi toteamaan, että ydinvoimadialogia on käytävä väsymättä suuren yleisön kanssa.

Agneta Rising kiteytti asian kuitenkin selväsanaisesti niin, että ydinvoimarakentamisen kalleus johtuu paljolti siitä, että alan regulointi on mennyt jo liiallisuuksiin. Turvallisuus on ja pitää olla ykkösasia, mutta kohtuus kaikessa, oli hänen viestinsä.

Kuva: Scanstockphoto