— Jos kansainväliset tavoitteet ovat epämääräisiä ja päästökauppa ei toimi, niin vastapainoksi tarvitaan enemmän poliittista ohjausta ja kansallista taloudellista tukea — muuten ilmastopolitiikan tavoitteet jäävät toteutumatta, toteaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

 Hallitus on käynnistämässä vuoteen 2030 tähtäävän energia- ja ilmastostrategian valmistelutyön.

— Sen jälkeen kun uusiutuvan energian käytön tavoitteet ovat selvillä, voidaan täsmentää keinoja, joilla tavoitteet saavutetaan.

Tiilikaisen mukaan hallituksen tarkoituksena on kääntää energian kokonaiskulutus laskevalle uralle vuoteen 2030 mennessä. Tällä tavalla uusiutuvan energian osuutta on helpompi lisätä. Samalla vuodeksi 2020 asetettua tavoitetta aikaistetaan siten, että siinä määritelty tavoite saavutetaan jo tämän vaalikauden aikana.

Hallitus aikoo nostaa uusiutuvan energian käytön 50 prosenttiin ja hivenen sen yli vuoteen 2030 mennessä. Energiaomavaraisuudessa tavoitellaan 55 prosentin omavaraisuusastetta.

— Uusiutuvan energian käyttöä lisätään edullisuusjärjestyksessä. Vaikka tuulivoiman syöttötariffista luovutaan, näyttää tavoiteltu tuulivoimakapasiteetti toteutuvan vuoteen 2020 mennessä.

Tiilikaisen mielestä tuulivoiman tuotannon osalta Suomi on kuitenkin vielä alkutekijöissään.

— Toteutuneita hankkeita on varsin vähän. Haluamme rohkaista myös kotitalouksia käyttämään uusiutuvaa energiaa omissa ratkaisuissaan. Maalämpö, ilmalämpöpumput, aurinkopaneelit ja säädettävyyttä parantava teknologia lisäävät energiatehokkuutta.

Tukien purkaminen tapahtuu hitaasti

Tiilikaisen mielestä päästökauppa on tärkein ilmastopolitiikan ohjauskeino. Se lisää uusiutuvan energian määrää ja parantaa energiatehokkuutta.

— Valitettavasti päästökaupan ohjausvaikutus on jäänyt päästöoikeuksien alhaisen hinnan vuoksi heikoksi. Siksi uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi tarvitaan myös sitovia tavoitteita EU:ssa. Kotimaiset tukitoimet ja verotus vahvistavat tavoitteiden toteutumista, jos muut keinot eivät toimi, Tiilikainen huomauttaa.

Uusia tuulivoimatukiin tai uusiutuvan energian käytön edistämiseen liittyviä leikkauksia tai veroja ei ole enää odotettavissa tämän hallituskauden aikana.

Vaikka parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea oli lähes yksimielisesti valmis luopumaan kaikista uusiutuvan energian tukijärjestelmistä, ei Tiilikainen usko niiden purkamisen tapahtuvan kovin nopeasti.

— Jos päästökauppa toimii huonosti ja samalla meidän on toteutettava tiukkoja kansallisia tavoitteita, niin tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä myös muita keinoja, mahdollisesti myös tukia.

Puun ja turpeen yhteiskäyttö avainasemassa

Ilmastopäästöjen vähentämisen lisäksi uusiutuvan energian käytön lisäämisellä on muitakin tavoitteita: työllisyyden ja energiaomavaraisuuden parantaminen. Siksi Tiilikainen pitää puun ja turpeen yhteiskäyttöä tehokkaana ja välttämättömänä tapana tuottaa energia. Ilman sitä eivät hallituksen tavoitteet toteudu.

— Turpeella on ainakin vuoteen 2030 asti nykyisenkaltainen asema energiantuotannossa. Sen käyttöä puoltavat myös työllisyysvaikutukset. Ennen kuin turpeen asemaan puututaan radikaalisti, on energiantuotannossa päästävä eroon fossiilisesta tuontienergiasta. Turpeen asemaa voidaan tämän jälkeen arvioida uudestaan, mikäli kiristyvät ilmastotavoitteet sitä edellyttävät.

teksti: Markku Laukkanen

kuva: Lehtikuva Oy

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen laajempi haastattelu on julkaistu Energiauutisten painetussa numerossa 6/2015. Kimmo Tiilikainen puhuu energiapolitiikan ajankohtaisista aiheista Energiateollisuus ry:n syysseminaarissa 19.11.2015 Marina Congress Centerissä Helsingissä.