EU:n tuore teollisuusstrategia piirtää kuvaa eurooppalaisen teollisuuden selviämiskeinoista vähäpäästöisessä maailmassa. Teollisuuden on pakko muuttua, mutta samalla sen olisi säilytettävä kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla. Muutos tarkoittaa ennen kaikkea irtautumista sellaisista tuotantomenetelmistä, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä.

Eurooppalaisen teollisuuden puhdistautuminen tuo pitkällä aikavälillä kilpailuetuja. Viimeistään silloin, kun globaaleilla markkinoilla arvostetaan vähillä päästöillä valmistettuja tuotteita ja palveluita. Samalla päästöjen vähentämiseen kykeneville tekniikoille ja laitteille syntyy maailmanlaajuiset markkinat. Taustalla vaikuttaa Euroopan unionin itselleen asettamat päästövähennystavoitteet. Niiden mukaan EU:n pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2050.

Maailmanlaajuisilla markkinoilla kaikki eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla. Vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen koskee kaikkia kansakuntia, ovat kansakunnat valinneet hyvin erilaisia torjunta-aineita. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjen vähentämiseen tähtäävä elinkeinopolitikka ja ilmastopolitiikka voivat aiheuttaa joissakin maissa lisäkuluja yrityksille — joissakin eivät.

Euroopassa hyvään iskuun viritetty energiatoimiala voi kuitenkin helpottaa eurooppalaisen teollisuuden asemaa tuottamalla niiden tarvitsemaa puhdasta energiaa ja energiapalveluita markkinaehtoisesti ja kilpailukykyisillä hinnoilla. Tähän pyrkii myös uusi EU:n teollisuusstrategia.

— Teollisuusstrategia haastaa Euroopan maiden eri teollisuussektorit etsimään yhdessä ratkaisuita rakentaa kilpailukykyistä taloutta, jolloin samalla aidosti vähennetään päästöjä, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

— Suomessa eri teollisuuden alat rakentavat jo nyt yhdessä vähähiilisyystiekarttoja.

Sähkö on ratkaisu

Teollisuuden ja teollisuusprosessien sähköistyminen on yksi ratkaisu. Päästöttömästi tuotettu sähkö korvaa tehokkaasti fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samalla hiilidioksidipäästöt vähenevät ja tuontiriippuvuus fossiilisista polttoaineista heikkenee. Vesivoima, tuulivoima, ydinvoima, aurinkovoima ja bioenergia ovat ratkaisun avaimet.

Pelkkä päästötön sähkö ei vielä riitä. Taustavoimiksi tarvitaan terveellä tavalla toimivat sähkömarkkinat. Tämä tukee päästöttömän sähkön tuottamista markkinaehtoisin keinoin. Kun toiminta on tehokasta, näkyy tämä myös päästöttömän sähkön hinnassa ja on osaltaan vahvistamassa puhtaaseen tuotantoon perustuvan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

— Eurooppalaisten sähköntuottajien pitäisi kyetä arvioimaan, kuinka paljon teollisuus ja kansalaiset käyttävät sähköä esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Leskelä huomauttaa.

Siksi tarvitaan yhteinen ja selkeä eurooppalainen näkymä. Uusia päästötöntä sähköä tuottavia voimalaitoksia syntyy riittävä määrä vain silloin, kun voimayhtiöt uskaltavat investoida niihin.

— Tässä tarvitaan yhteispeliä eri toimialojen kesken, Leskelä muistuttaa.

Kohti kunnianhimoista kauppapolitiikkaa

Maailmankaupan suuret toimijat Kiina ja USA haastavat tulevaisuudessakin Euroopan unionin kauppapolitiikan. Näin arvioi Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK). Eurooppalaisia yrityksiä kohtaa eriarvoinen kilpailu esimerkiksi kolmansissa maissa, joissa kiinalaiset vientiyritykset kilpailevat kotimaasta saamiensa valtiontukien voimalla. Samalla keskushallinto kontrolloi kiinalaisia kotimarkkinoita.

Siksi eurooppalaisten yritysten on kyettävä uudistumaan. Kilpailijamaita ei kuitenkaan kannata kopioida, vaan on luotettava eurooppalaisiin vahvuuksiin: toimiviin sisämarkkinoihin, kilpailuun, tutkimukseen ja innovaatioihin.

Kunnianhimoista eurooppalainen kauppapolitiikka on silloin, kun kilpailun esteitä raivataan ja samalla avataan uusia markkina-alueita. EK:n mielestä Euroopan ulkopuolella unionin olisi oltava aktiivinen Maailman kauppajärjestö WTO:ssa — erityisesti verkkokaupan ja digitaalisen kaupan sääntöjä koskevissa uudistuksissa.

Euroopan unionin sisäisellä kauppapolitiikalla taas pitäisi vahvistaa yritysten kilpailukykyä. EK:n mielestä esimerkiksi valtiontukien ja kilpailusääntöjen politisointi tai löysääminen ei ole oikea tie.

KAINALOSSA 1

Vihreä diili poiki teollisuusstrategian

Euroopan unionin tuore teollisuusstrategia on Green Deal -ohjelman seurausta. Komission kunnianhimoinen vihreän talouden paketti on poikinut ja poikii vielä tämän vuoden aikana ison kasan muitakin strategialuonteisia papereita.

Teollisuusstrategia on vastaus vihreän talouden kasvun ja digitaalisen muutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Tavoitteena on mm. eurooppalaisen energiaintensiivisen teollisuuden modernisointi ja vetäminen irti vanhanaikaisesta hiilitaloudesta. Tämän taustalla vaikuttavat EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet.

Teollisuusstrategia on kiertotalousstrategian veli. Kiertotalouden keskiöön on jo ehditty leipoa sellaiset toimialat kuten tekstiiliteollisuus, rakentaminen, elektroniikka ja muoviteollisuus. Tämänkaltaisten resurssi-intensiivisten alojen ympärille rakennetaan markkinat vähähiilisille kiertotalouden tuotteille. Samalla kaikenlaisten teollisuustuotteiden ympäristövaikutuksille, korjattavuudelle ja kierrätettävyydelle asetetut vaatimukset korostuvat.

EU:n ilmastotavoitteiden toteuttaminen näkyy ja tuntuu jo nyt kaikessa taloudellisessa toiminnassa. Pelkästään vuodeksi 2030 asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamisen on laskettu edellyttävän 260 miljardin euron vuotuisia lisäinvestointeja EU:n alueella. Ilmastotoimien osuus kaikkien EU:n käynnistämien ohjelmien rahoituksessa on tällä hetkellä vähintään 25 prosenttia, mutta Euroopan investointipankin tavoitteena olisi kaksinkertaistaa ilmastorahoituksen osuus vuoteen 2025 mennessä.

KAINALOSSA 2

Hengästyttävää strategiatehtailua

Tämä vuosi ja ensi vuosi ovat todellisia strategiatehtailun vuosia. Green Deal -ohjelman jälkimainingeissa moni paperi on uusittava ja moni periaate on mietittävä puhtaalta pöydältä. Suurin osa uusista strategioista vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti myös energiatoimialaan.

EU:n uusi ilmastolaki ja biodiversiteettistrategia on jo ehditty julkistaa tämän vuoden alussa. Teollisuusstrategia ilmestyi tänään ja huomenna julkaistaan EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelma.

Kesäkuussa julkistetaan sektori-integraatiostrategia, EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteet, merituulivoimastrategia, Energiaköyhyyttä koskeva ohjeistus, Kestävä älyliikenne -strategia ja Metsästrategia.

Syksyllä päivänvalon näkevät Kestävän rahoituksen strategia, Vihreä budjetointi, Akkustrategia ja Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia.

Ensi vuoden aikana julkistetaan toistakymmentä paperia, joista esimerkkeinä hiilitulleja koskeva esitys, suurten teollisuuslaitosten päästöohjauksen arviointi ja vaihtoehtoisten polttoaineiden direktiivin arviointi.

Maankäyttöä ja metsien käyttöä ohjaava LULUCF-paperi päivitetään myös ensi vuonna. Tällä on merkitystä erityisesti Suomelle, koska LULUCF määrittää sen, miten paljon metsiä voi hakata ja kuinka paljon metsiä on jätettävä hiilinieluiksi. Samansukuisia ovat taakanjakosektorin päästöjä koskevien määräysten arviointi ja päästökaupan mahdollinen laajentaminen. Päästökaupan laajentaminen liikennesektorille ja kiinteistöjen lämmitykseen ovat olleet tärkeitä tavoitteita energiatoimialalle.

Lisäksi ensi vuonna päivitetään energiaverodirektiivi — samoin uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ohjaavat direktiivit. Valtiontukien suuntaviivoja koskevien direktiivien päivitys vaikuttaa myös energiatoimialaan.

teksti Petri Sallinen / kuvat Scanstockphoto