Päästötavoitteesta tinkimistä ei ollut paperissa, jonka pohjalta puolueet ryhtyvät liittokansleri Angela Merkelin johdolla varsinaisiin hallitusneuvotteluihin. Uutisen aitoutta ei ole kuitenkaan syytä kyseenalaistaa, sillä sen julkaisi uutistoimisto Reuters nojautuen lähteisiin puolueiden välisistä keskusteluista.

Puolueet olivat todenneet keskusteluissa 40 prosentin päästövähennystavoitteen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2020 olevan epärealistinen ja sen sijaan tekevänsä suunnitelman, jolla tavoite saavutetaan 2020-luvun alkupuolella. Lisäksi vuoden 2030 tavoitetasoksi määriteltiin 55 prosentin päästövähennys.

Keinot vielä sopimatta

Merkelin johtamissa viime syksyn epäonnistuneissa hallitusneuvotteluissa Vihreät ja Vapaat Demokraatit (FDP) sopivat pitävänsä 2020 -tavoitteen alkuperäisen suunnitelman mukaisena, mutta eivät koskaan päässeet yksimielisyyteen siitä, millä keinoin tavoite saavutetaan. Ennen kaikkea se johti lopulta silloisten hallitusneuvotteluiden kariutumiseen.

Nytkään varsinaisista keinoista saavuttaa päästötavoite 2020-luvun alkupuolella ei ole toistaiseksi keskusteltu mitään. Ne tulevat esille vasta varsinaisissa hallitusneuvotteluissa, jotka alkanevat tuota pikaa ja kestänevät useita viikkoja. Neuvottelujen aloittamiselle SPD asettaa tiukan vaatimuksen – jäsenäänestyksen.

Mielenkiintoiseksi päästötavoitteesta tinkimisen tekee myös se, että Saksan energiateollisuus ilmoitti vuoden alussa kykenevänsä vähentämään hiilidioksidipäästöjä 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Taustalla oli uusiutuvan energian osuuden nouseminen kolmannekseen maan sähköntuotannosta vuonna 2017.

Sähköpula halutaan välttää

Yksin energiateollisuus ei kasvihuonekaasujen vähentämisestä vastaa tietysti Saksassakaan, jossa on merkittävästi myös hiiltä käyttävää prosessiteollisuutta. Energiateollisuus käyttää kuitenkin ylivoimaisesti eniten kivi- ja ruskohiiltä sähköntuotannossaan, josta hiilen osuus on yhä korkeat 37 prosenttia, vaikka viime vuonna maassa suljettiin kuusi hiilivoimalaitosta.

Uusiutuvan energian tuntuvan kasvun rinnalla Saksan energiateollisuuden etujärjestö BDEW varoittikin, että ellei vähäpäästöistä korvaavaa tuotantoa synny riittävästi, kivihiili- ja ruskohiilivoimalaitosten väheneminen johtaa sähköpulaan viimeistään vuonna 2023.

Tämä on ilmeisesti saanut maan johtavat poliitikot varpailleen, ja luultavasti myös tuskainen tietoisuus siitä, että Saksalla on yhä mittavat kivi- ja ruskohiilivarat, joiden louhiminen ja hiilen käytön eri ketjut työllistävät edelleen varsin paljon. Välttämättömyydestä tehtiin siis hyve hallitusneuvottelujen edistämiseksi.

Ydinvoiman alasajolle liian tiukka aikataulu?

Vaikka Angela Merkel ei sitä tietysti ääneen ole sanonutkaan, häntä lienee kaduttanut - ainakin jossain määrin - Fukushiman onnettomuuden jälkeen keväällä 2011 antamansa julistus Saksan ydinvoiman alasajosta vuoteen 2022 mennessä. Ehkä ei niinkään itse alasajo, vaan sen aikataulu.

Jos aikataulua olisi venytetty vaikkapa vain kolmella vuodella, sekin olisi antanut liikkumavaraa hiilen vähentämistalkoissa. Puhumattakaan siitä, jos se olisi venytetty vuoteen 2030. Silloin hiilenkin alasajo olisi voinut sujua todella mallikkaasti.

Fukushiman jälkeen ydinvoimaloiden turvallisuusvaatimuksia on toki tiukennettu ympäri maailman ja ne ovat nostaneet ydinvoiman kustannuksia. Vauraana maana Saksa olisi kyllä niistä selviytynyt löyhemmälläkin alasajoaikataululla. Esimerkkiä tästä näyttää Ruotsi, joka vuoden 1980 neuvoa antavan ydinvoimakansanäänestyksen luopumista kannattaneesta tuloksesta huolimatta näyttää jatkavan ydinsähkön tuotantoa ainakin 2040-luvulle saakka.

Kuva: Scansockphoto