— Vastaako suomalainen verojärjestelmä enää muuttuvan maailman tarpeisiin. Tätä olisi syytä pohtia laajasti, toteaa Energiateollisuus ry:n veroasiantuntija Antti Kohopää.

Suomi päästelee yhä vähemmän hiilidioksidia ilmaan. Ilmastopoliittiset tavoitteet toteutuvat, mutta verojärjestelmä natisee. Kun fossiilisia polttoaineita kuluu entistä vähemmän, saattavat valtion verotulot supistua yhdestä kahteen miljardia euroa vuodessa. Tämä on noin neljä prosenttia valtion kaikista verotuloista.

Mistä moiset visiot ovat peräisin? Tämän tietää Energiateollisuus ry:n veroasiantuntija Antti Kohopää.

— Asian voi päätellä Sanna Marinin hallituksen ilmastopoliittisesta ohjelmasta. Sen mukaan Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Tämä tarkoittaa myös sitä, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä on vähennettävä liikenteessä, lämmityksessä ja energiantuotannossa. Samalla koko yhteiskunta pitäisi sähköistää.

Kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttaminen on Kohopään mielestä vain ja ainoastaan hyvä asia. Samaa tavoittelevat energiateollisuus ja koko suomalainen elinkeinoelämä. Moni toimiala on jo asettanut omia ilmastotavoitteitaan, jotka vievät samaan suuntaan kuin hallituksen tavoitteet.

— Nyt toteutamme sitä muutosta, mitä yhteiskunta odottaa meidän toteuttavan. Samalla muutos tuo uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kohopään mielestä muutoksen sivutuotteena syntyvä verotulojen väheneminen on kuitenkin syytä tiedostaa.

— Verojärjestelmää olisi tarkasteltava analyyttisesti. Vastaako se enää muuttuvan maailman tarpeisiin. Nyt olisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun paikka.

Sähköistyminen syö verotuloja

Sähköistyminen lyö läpi koko suomalaisen kansantalouden. Sähkö korvaa kaikkialla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia energiamuotoja. Suomalaiseen sähköntuotantojärjestelmään tehdyt investoinnit tukevat kehitystä — yli 80 prosenttia sähköntuotannosta on jo ilmastoneutraalia.

— Eniten tehtävää olisi liikenteessä. Hallituksen tavoitteena onkin liikenteen päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen sähköistyminen ratkaisee osan ongelmasta, mutta vain osittain, Kohopää toteaa.

Liikenteessä verottajalla on myös eniten menetettävää. Nykyisin liikennepolttonesteiden käytön verotus tuo valtion kassaan noin 2,7 miljardia euroa vuosittain. Tästä leikkaantuu melkoinen viipale, kun liikenteen päästöt puolitetaan.

— Sähkövero paikkaa osan menetyksistä, mikäli sähkön käyttöä verotetaan myös tulevaisuudessa. Sähköauto käyttää energiaa kuitenkin vain neljänneksen polttomoottoriin verrattuna, joten vastaavia kertymiä sähköstä ei ole saatavissa, Kohopää muistuttaa.

Lämmitys pesee kasvonsa

Kiinteistöjen lämmityksessä tapahtuu suuri mullistus, kun fossiiliset polttoaineet kaikkoavat. Muutos vaikuttaa monella rintamalla.

Öljyn käytön omakotitalojen lämmityksessä hallitus haluaa lopettaa kokonaan. Kun 200 000 omakotitalon öljykattilaa kylmenee, katoavat myös lämmityspolttoöljyn käytöstä saatavat verotulot.

Kaukolämmön tuotannossa kivihiilen käyttö loppuu viimeistään vuonna 2029. Tästä eduskunta on jo ehtinyt päättää. Turve on toinen hiilidioksidipäästöjä lämmön tuotannossa aiheuttava polttoaine. Turpeen arvellaan painuvan marginaaliin pelkästään päästökaupan ohjastamana 2030-luvulla.

— Lämmityksestä aiheutuvat päästöt vähenevät ja energiatehokkuus kasvaa, mutta verotulot supistuvat. Tämä on kehityssuunta.

Kohopää kertoo, että sähköistyminen toteutuu myös kaukolämmön tuotannossa.

— Tuulivoimalaitoksilla ja aurinkopaneeleilla voidaan ladata energiaa lämpövarastoihin. Lisäksi suurilla lämpöpumpuilla, geotermisellä energialla ja hukkalämmöillä tuotetaan yhä enemmän kaukolämpöä.

Mitä sähköveroille tapahtuu?

Aikoinaan sähköntuotannosta aiheutui paljon päästöjä. Siksi sähkön käyttöä haluttiin hillitä verotuksen avulla. Ajatus ei kuitenkaan enää sovi maailmaan, jossa päästöttömällä sähköllä korvataan ilmaston kannalta haitallisia energiamuotoja.

— Sähkön kilpailukykyä energiamuotona pitäisi päinvastoin vahvistaa ja sähkön käytön kasvua pitäisi edistää. Muita EU-maita ankarampi sähkönkäytön verotus sopii kuvioon huonosti, Kohopää toteaa.

Suomessa hallitus on jo ryhtynyt toimeen. Teollisuuden sähkövero on päätetty laskea lähelle Euroopan unionin hyväksymää minimitasoa. Myös kaukolämmön tuotannossa käytettävät lämpöpumput on päätetty siirtää teollisuuden kanssa samaan sähköveroluokkaan.

Kohopään mielestä hallituksen päätökset edistävät hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista ja siksi päätökset pitäisi toteuttaa käytännössä mahdollisimman pian.

— Sähköveron alentaminen parantaa myös suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä kilpailijamaihin verrattuna. Samalla riski siitä, että sähköintensiivinen teollisuus kaikkoaisi Suomesta korkean sähköveron vuoksi katoaa.

Sähköveroa olisi syytä alentaa muillakin toimialoilla. Kohopää muistuttaa, että sähkö on tärkeä tuotannontekijä lähes kaikessa yritystoiminnassa.

— Monet muutkin toimialat ennustavat toimintojensa sähköistyvän. Esimerkiksi ICT-ala muuttuu sähköintensiivisemmäksi. Myös kansainvälisessä kilpailussa oleva kauppa ja logistiikka-ala sähköistyvät. Siksi korkeista sähköveroista voi muodostua entistä merkittävämpi kustannus monille yrityksille.

Sähköveron alentaminen supistaa kuitenkin valtion verotuloja. Osa menetyksistä korvautuu, kun sähkön käyttö vastaavasti kasvaa. Kohopää ei kuitenkaan innostu ennustamaan.

— Sähkönkäytön kasvun vaikutuksia verotuloihin on vaikea arvioida, vaikka kaikissa skenaarioissa sähkönkäyttö näyttää kasvavan.

Aikajänteet eivät kohtaa

Valtiontalouden ja elinkeinoelämän aikajänteet ovat erilaiset. Verotus toimii poliittisen päätöksenteon syklissä. Samalla valtiontalouttakin suunnitellaan aina neljän vuoden pätkissä. Investointeja suunnittelevan teollisuuden sen sijaan on tähystettävä kymmenien vuosien päähän.

— Neljä vuotta on lyhyt aika. Näin lyhyessä ajassa verokertymässä tapahtuvat muutokset eivät näytä päättäjien kannalta merkittäviltä, Kohopää pohtii.

— Jos verokertymä taas uhkaa supistua, olisi valtion vähennettävä menojaan. Yleensä päätöksentekijöillä ei ole kuitenkaan halua tai rohkeutta tähän.

Kohopää huomauttaa, että yritystoiminnan kannalta vero on kustannus. Verojen määrä vaikuttaa investointien kannattavuuteen ja tuotteiden hintakilpailukykyyn.

— Tieto energiaverojärjestelmän kehittymisen linjoista pidemmälle tulevaisuuteen lisäisi luottamusta verojärjestelmää kohtaan. Se helpottaisi yrityksiä myös arvioimaan tulevaa kehitystä.

Toteutuuko oikeudenmukaisuus

Fossiilisten polttoaineiden käytön väheneminen ei ole ainoa verottajan ongelma. Veroja maksavien joukko pienenee ja samalla entistä pienemmälle joukolle kohdistuu entistä suurempi verorasitus.

— Siksi verokertymän varmistaminen ei enää onnistu verotasoja korottamalla, Kohopää analysoi.

Päästöjen vähentämiseen kannustava verojärjestelmä palkitsee uusiutuvaan energian tehdyt investoinnit alhaisemmilla veroilla tai nollaverotuksella. Kaikki yritykset tai kansalaiset eivät kuitenkaan kykene tekemään tarvittavia investointeja.

— Kaikille toimialoille ei ole tarjolla vaihtoehtoista päästötöntä teknologiaa tai maantiede asettaa rajoituksia käytettäville energialähteille. Kaikilla ei ole ehkä rahaa tehdä tarvittavia hankintoja ainakaan heti. Tällöin ei ole muuta mahdollisuutta kuin maksaa veroja entistä enemmän.

Kohopään mielestä kansalaisten sietokyky ja oikeudenmukaisuuden taju saattavat joutua koetukselle.

— Ilmastonmuutosta ei voi torjua ilman kansalaisten hyväksyntää.

KAINALOSSA

Sopeutumista ja uutta ajattelua

Verojen kerääminen vanhaan malliin ei toimi enää tulevaisuudessa. Energiaverotuottojen väheneminen jättää pysyvän aukon valtion tulovirtoihin. Siksi muutamaan tärkeään kysymykseen pitäisi kehittää uskottavia ja luottamusta herättäviä vastauksia.

Miten valtiontalous sopeutuu pysyvään vajeeseen, on kysymyslistan kärjessä. Valtion pysyvien menojen lisääminen ei ainakaan vaikuta pätevältä vastaukselta.

Energiaverojen korottaminen ei sekään kuulosta toimivalta ratkaisulta ilmastopolitiikan aikana. Tosin aikaisemmin moni menoja aiheuttava asia on kerrottu katettavan energiaverojen korotuksilla. Todellisuudessa energiaverojen kokonaiskertymä ei ole kuitenkaan merkittävästi kasvanut kahden viimeisen hallituksen aikana. Uudet menot on siis käytännössä rahoitettu muita kuluja leikkaamalla tai muilla verotuloilla.

Energiaverojen perusteluna on usein käytetty halua hillitä ilmastopäästöjä verotuksen avulla. Lisäksi ajatuksena on ollut käyttää energiaverotuloja päästöistä aiheutuvien yhteiskunnallisten kustannusten kattamiseen. Mikäli mekanismi toimisi tällä tavalla, katoaisivat päästöjen aiheuttamat kustannukset samalla, kun päästötkin katoavat. Samalla häviäisi tarve verottaa päästöjen aiheuttajaa. Näin tapahtuu, kun Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita toteutetaan — fossiilisten polttoaineiden käyttö ja niistä aiheutuvat päästöt loppuvat.

Energiaverot, päästöt ja päästöistä aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset ja niiden kattaminen verotuloilla on siis jonkinlainen valtiontalouden ulkopuolinen nollasummapeli. Pelissä verotetaan haittoja aiheuttavia asioita ja haitat korjataan tätä varten kerätyillä veroilla. Nollasummapelillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta muuhun valtiontalouteen.

Mitä ovat ne "yhteiskunnalliset haitat", joiden korjaamiseksi energiaveroja on kerätty. Todellisuudessa ne eivät näy valtion budjetin riveillä — energiaveroja sen sijaan käytetään kaikenlaisten muiden menojen kattamiseen.

Minkälainen suomalainen energiaverojärjestelmä on vuosikymmenen lopulla — tämä on tärkein vastausta odottava kysymys. Oli järjestelmä minkälainen tahansa, pitäisi sen tuottaa tietoa ja ennustettavuutta. Nykyinen näkymä on kuitenkin sumea ja hämyinen. Se ei aiheuta muuta kuin epävarmuutta investointeja pohtivien keskuudessa. Tämän asian ratkaisemista varten tarvitaan avointa yhteiskunnallista keskustelua.

teksti Petri Sallinen / kuvat Scanstockphoto ja Olli Häkämies