Vihreäthän voittivat esimerkiksi Saksassa ja Suomessa, ja vaalien myötä nousivat esiin muun muassa EU:n tavoite olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä ja monien jäsenmaiden ajama lentovero. Tähän mennessä nämä asiat ovat olleet enemmän tai vähemmän marginaalissa unionin agendalla, mutta eivät varmasti enää.

POLITICO on tarkastellut liudan asiakokonaisuuksia, jotka ovat hyötyneet "vihreästä aallosta" ja jotka todennäköisesti liikahtavat eteenpäin seuraavan parlamentin ja komission toimikauden aikana. Energiauutiset nostaa seuraavassa niistä esiin neljä:

Ilmastoneutraalius

Ilmastonmuutoksen noustua vaaleissa isoksi teemaksi paine EU-päättäjiin ja jäsenmaihin kasvaa voimakkaasti. Ponnistuksia uuden pitkän ajan päästöstrategian ja 2050 -ilmastotavoitteiden omaksumiseksi on vauhditettava sen mukaisesti, mitä lähtevä komissio on ehdottanut ilmastoneutraaliustavoitteessaan. Eli kasvihuonekaasuja on imettävä ilmakehästä saman verran, kuin sinne päästetään.

Aiheesta toki keskustellaan koko ajan ja se on kesäkuun huippukokouksen asialistalla, kuten myös Suomen puheenjohtajakauden asialistoilla vuoden jälkipuoliskolla. Mutta on uuden komission asia tehdä yksityiskohtaiset lakiesitykset vuosisadan puoliväliä koskevista ilmastotavoitteista.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti EU:n on myös toimitettava pitkän ajan päästöstrategiansa vuonna 2020. Samalla on myös ilmoitettava uusista tai olemassa olevista ilmastositoumuksista.

Osana Pariisin sopimuksen lupauksistaan EU ilmoitti leikkaavansa päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Se ei ole kuitenkaan riittävästi siihen nähden, mitä sopimuksessa päätettiin ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta. Niinpä monet ympäristöjärjestöt, vihreät puolueet ja myös joidenkin jäsenmaiden hallitukset, kuten Hollannin ja Suomen, haluavat nostaa tavoitetta. Suomen tulevan hallituksen ohjelmassa tavoite on 55 prosenttia.

POLITICO arvioi tavoitteen nousun myös tapahtuvan, mutta ei arvioi prosenttimääriä. Ilmasto- ja ympäristöpaineet ovat nyt niin suuria, että ne pakottavat poliittisen valtavirran — erityisesti tappion kärsineen mutta parlamentin suurimpana ryhmänä pysyneen EPP:n vauhdittamaan ilmastoponnistuksiaan.

Hiiliverot

Hiiliverokeskustelu on viime aikoina nostanut selvästi päätään. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on väläyttänyt hiiliveroa Euroopan rajoille, Espanja on ehdottanut veroa saastuttavalle energiantuonnille ja hollanti on ajanut voimakkaasti lentoveroa. Vihreät verot nähdään työkaluna päästöjen vähentämiseen ja sitä kautta käännöksenä uusiutuvaan energiaan, kestävään liikenteeseen ja kulutustapojen muutokseen.

Pian työnsä päättävä komissio on yhtynyt virteen, kun energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete totesi huhtikuussa, että työkalupakistamme puuttuu vielä moderni kehikko energiaverotukseen – sellainen, joka vastaa kunnianhimomme tasoa.

Verotus on kuitenkin polttava rauta EU:n käsissä, koska sitä koskeviin päätöksiin tarvitaan koko unionin yksimielisyys. Komission on toistaiseksi turhaan yrittänyt saada asiaan muutosta, mutta nyt edessä voisi olla poliittinen hetki muutoksen aikaan saamiseksi. Vaalikampanjan aikana sekä sosiaalidemokraattien Frans Timmermans että Alden Guy Verhofstadt ilmoittivat kannattavansa hiiliveroa — puhumattakaan vihreistä, jotka ovat pitkään vaatineet EU-laajuista vihreää verotusta.

- Miksemme verota kerosiinia? Verotamme autoissa ja junissa käytettävää polttoainetta, mutta emme lentokoneissa. Mahdotonta hyväksyä, Timmermans sanoi komission puheenjohtajaehdokkaiden väittelyssä.

Kestävä rahoitus

Eurooppa tarvitsee 180 miljardia euroa vuodessa ilmastoinvestointeihin seuraavien kymmenen vuoden aikana lunastaakseen Pariisin sopimuksen mukaiset ilmastotavoitteet. Saadakseen sellaisen summan rahaa liikkeelle EU yrittää houkutella finanssialaa suuntaamaan sijoituksia entistä kestävämpiin kohteisiin.

- Voisin hyvinkin kuvitella, että kestävä rahoitus on uuden komission agendan kärkiasioita, komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis sanoi maaliskuussa.

Ensimmäinen askel lienee eri instituutioiden väliset neuvottelut siitä, miten kestävä rahoitus luokitellaan tai määritellään EU:ssa. Tätä prosessia uusi, vihreämpi parlamentti voisi hyvinkin arvovallallaan vahvistaa. Komission finanssiosasto on jo työstämässä seuraavia kestävään rahoitukseen liittyviä lakiluonnoksia uudelle komissiolle.

Meri- ja lentoliikenteen päästöt

Meri- ja lentoliikenteen päästöt ovat Pariisin sopimuksen ulkopuolella ja kun sopimus solmittiin, useimmat eivät juuri kiinnittäneet niihin huomiota paitsi vankkumattomimmat ilmastoaktivistit. Mutta nyt ne ovat tukevasti asialistalla.

Voi olla, että jäsenmaat eivät pääse sopuun siitä, miten vähentää meriliikenteen päästöjä, mutta ne ovat päässeet lähes yksimielisyyteen siitä, että niin on tehtävä — ja pian. EU edellyttää toimia meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi vuoteen 2023 mennessä. Asia on tulossa seuraavan komission agendalle.

Lentoliikenteen osalta Hollanti on ollut pitkään yksin vaatimassa EU-laajuista lentoveroa — joko lentolipuissa, lennoissa tai polttoaineessa maksettavana verona. Muiden jäsenmaiden odotteluun kyllästyneenä Hollanti laati oman suunnitelman, jossa jokaiselta lentomatkustajalta veloitettaisiin 7 euroa. Hollantilaiset sanoivat luopuvansa omasta verostaan, mikä koko unionissa otetaan lentovero käyttöön. Nyt niin voi hyvinkin käydä.

Vaaleja edeltävissä POLITICO:n haastatteluissa vain konservatiivit ja reformistit vastustivat lentopolttoaineiden verottamista. Mutta niin EPP:n Manfred Weber, S&D:n Frans Timmermans kuin liberaalien Margrethe Vestager olivat kaikki sen kannalla. Väittelyssä Timmermansin kanssa Weber sanoi, että ”vain jotkin tosihyypiöt” kieltävät tarpeen ilmastopolitiikkaan.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Euroopan komissio