1970-luvulla valmistunut Kristiinankaupungin voimalaitos on vaikuttava maamerkki. Voimalaitoksen käyttö on loppunut ja laitosta puretaan parhaillaan.

Pohjolan Voiman Kristiinankaupungin voimalaitosalueen ympäristössä on aavemainen tunnelma. Kymmeniä metrejä korkean voimalaitosrakennuksen ala-aulassa tai pihamaalla ei näy ihmisiä. Tavarahissin vaimea tömähdys kuitenkin paljastaa sen, että joku liikkuu rakennuksessa. Hetken päästä vastaan tulee PVO-Lämpövoima Oy:n tuotantopäällikkö Heli Nevala, joka toivottaa vieraat tervetulleiksi.

Kristiinankaupungin voimalaitos on osa Euroopan unionin alueella käynnistynyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvää trendiä. Sen seurauksena kivihiiltä ja öljyä käyttäviä voimalaitoksia puretaan. Rakennemuutos on nopea ja raju. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla tällaisilla laitoksilla tuotettiin perusvoimaa. Perusvoiman tuotanto tarkoittaa sitä, että laitokset tuottava energia lähes täydellä teholla ympäri vuoden.

Kun kivihiili ja öljy menettivät kilpailukykynsä ilmastopoliittisten toimien seurauksena, supistui voimalaitosten käyttö. Viimeisinä vuosinaan ne tuottivat enää säätövoimaa. Säätövoimalla paikataan mm. säätilojen mukaan toimivien tuulivoimalaitosten jättämiä tuotantoaukkoja.

Vuonna 1974 valmistunut Kristiinankaupungin lauhdevoimalaitos käytti polttoaineena öljyä. Kymmenen vuotta myöhemmin sen rinnalle rakennettiin toinen kivihiiltä käyttävä lauhdelaitos. Nyt fossiiliset polttoaineet korvautuvat bioenergialla ja tuulivoimalla. Seuraavien neljän vuoden aikana eri puolilta Eurooppaa arvioidaan purettavan noin 250 fossiilisia polttoaineita käyttävää vanhaa voimalaitosta.

Ennen Kristiinankaupungin voimalaitoksen purkamista PVO Lämpövoima on jo ehtinyt purkaa Porin Tahkoluodosta vuonna 1976 valmistuneen kivihiilivoimalaitoksen. Sen purku-urakka on tällä hetkellä loppusuoralla. Tahkoluodon ja Kristiinankaupungin voimalaitosten sähköntuotanto loppui kuitenkin samoihin aikoihin vuoden 2015 kesäkuussa.

Kristiinankaupungin öljyä käyttävän voimalaitosyksikön ympäristölupa päättyi vuoden 2015 lopussa. Hiililauhdeyksiköt Porissa ja Kristiinankaupungissa taas eivät pärjänneet Energiaviraston vuonna 2017 järjestämässä tehoreservikilpailussa — öljyä käyttävän yksikön tehoreservisopimus oli päättynyt jo vuoden 2015 helmikuussa. Kaikki tämä johti siihen, että voimalaitokset päätyivät purettavien laitosten listalle.

— Pelkän sähkön tuottaminen jotain energiaraaka-ainetta polttamalla ei ole tällä hetkellä kannattavaa kuin osan ajan vuodesta, toteaa PVO-Lämpövoiman toimitusjohtaja Petri Hurri.

Omaisuus säilöttiin huolellisesti

Neuvotteluhuoneesta on helppo pyrähtää nopeasti voimalaitosrakennuksen yläkerroksiin. Ylhäältä saa pikakelauksella hyvän käsityksen 1970- ja 1980-luvuilla käytetystä voimalaitostekniikasta. Massiivisessa 120 metriä pitkässä ja 35 metriä leveässä hallissa seisoo kolossaalisen hiililauhdeyksikön turbiini. Sen valmisti aikoinaan ABB. Salin toisessa päässä sijaitsee voimalaitoksen öljy-yksikön venäläisvalmisteinen turbiini. Sekään ei ole pieni.

Turbiinisalia hieman ylemmällä tasolla on Tampellan valmistama järeä voimalaitoskattila ja sen kylkeen asennettu poltinrivistö. Voimalaitoksen valvomo kokonaisuudessaan on yhä tallella ja alkuperäisessä kuosissa.

— Kaikki on säilytetty hyvässä kunnossa. Omaisuus säilöttiin sitten, että sen käyttöarvo säilyy joko täällä tai jonnekin muualle siirrettynä. Kaikki voimalaitoksen osat ovat vielä toimintakuntoisia, Hurri huomauttaa.

Suurin osa uusiokäyttöön

Pohjolan Voimalla on jo kokemusta vanhojen voimalaitosten purkamisesta. Pari vuotta sitten yhtiö purki Kotkan Mussalossa sijainneen kivihiiltä ja maakaasua käyttäneen voimalaitoksen. Inkoossa taas Fortum purkaa tällä hetkellä neljästä yksiköstä koostuvaa kivihiilivoimalaistosta.

Vanhasta purettavasta voimalaitoksesta ei romuttamolle tai jätteenpolttolaitokselle päädy kovin paljon tavaraa. PVOn purettavista laitoksista monet osat ja osakokonaisuudet päätyvät uusiokäyttöön tai varaosiksi yhtiön käytössä oleviin voimalaitoksiin. Käyttökelpoisia osia myös myydään.

Uusiokäyttöön kelpaamattomat osat ja materiaalit kierrätetään romuttamoiden kautta. Varsinaista jätettä purkamisesta syntyy hyvin vähän. Pääosin jäte on asbestia ja betonimurskaa. Kiertotalouden periaatteet toteutuvat hyvin, kun vanhoja voimalaitoksia puretaan.

— Fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten toiminnan lopettaminen vahvistaa Pohjolan Voiman ilmastotavoitteiden toteutumista. Laitosten purkamisen jälkeen PVO-konsernin energiantuotannosta noin 90 prosenttia on hiilidioksidineutraalia. Tavoitteenamme on vielä nostaa hiilidioksidineutraalin tuotannon osuus vähintään 95 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, Hurri kertoo.

Purettavassa voimalaitoksessa on yhä siistiä — aivan kuin laitos olisi yhä käytössä.

Paljonko purkaminen maksaa?

Hurrin mukaan purku-urakan lopullisen hinnan määrää romuraudan arvo. Purkaja saa siis osan tuotostaan myymällä purkamisessa syntyvää romua. Jos romuraudan hinta on alhainen, joutuu urakasta maksamaan enemmän.

— Purkamisesta huolehtiva yritys voi päättää itse myykö se jonkun kappaleen osana eteenpäin vai myydäänkö se romuksi, Hurri toteaa.

Ennen purkamista voimalaitoksesta poistetaan kuitenkin kaikki kemikaalit ja öljy, jotta purkutyö olisi turvallista. Tyypillisesti vielä käyttökelpoisia osia ovat muuntajat sekä sähköä ja automaatio-osat ja valvomolaitteet. Turbiinisali turbiineineen ja oheislaitteineen sekä kunnossapitotilat jätetään toistaiseksi purkamatta.

— Rakennukselle ja rakennukseen jääville laitteille etsitään uusia teollisia käyttäjiä, kun PVO-Lämpövoima poistuu alueelta, Hurri kertoo.

Kesän lopulla alkanut purkutyö päättyy viimeistään vuoden2020 lopussa. Ensimmäiseksi puretaan kattilat ja voimalaitosalueelle aikanaan rakennetut rikinpoistolaitteet. Rikinpoistolaitteilla polttamisessa syntyvistä savukaasuista erotettiin rikki. Kalkkikiven avulla rikinpoistolaitteeseen kertyneistä aineksista valmistettiin rakennuslevyteollisuuden tarvitsemaan kipsiä. Betonijätettä purkamisesta ei synny kovin paljon.

Kristiinankaupungin voimalaitosalueella on yhä jäljellä monipuolinen infrastruktuuri, mikä osaltaan voi houkutella uusia toimijoita. Alueella on esimerkiksi kaksi omaa satamaa, joiden kautta aikanaan tuotiin voimalaitosten polttoaineet: öljy ja kivihiili. Maa-alueita on yhteensä sata hehtaaria. Alueella on myös järeät 220 kilovoltin sähkölinja, jotka ovat Fingrid Oyj:n omaisuutta.

Ihmiset tekivät työpaikan

Kristiinankaupungin voimalaitos on yhä tuotantopäällikkö Heli Nevalan työpaikka — ainakin silloin, kun hän ei satu olemaan työmatkalla.

— Alueen satamissa on jatkuvasti toimintaa. Valvontaa on myös tehtävä ympäristö- ja turvallisuussyistä, jotta mitään hallitsematonta ei tapahtuisi. Vaikka yllätyksiä ei ole odotettavissa, haluamme kuitenkin varmistaa asiat, Nevala sanoo.

Nevalan työura alkoi Pohjolan Voimassa kaksikymmentä vuotta sitten. Vaikka työpaikat ja tehtävät ovat vuosien varrella vaihtuneet, on asuinpaikkana aina ollut Kristiinankaupunki.

— Ei siitä mihinkään pääse, etteikö tunnelma olisi haikea, kun voimalaitoksen toiminta loppuu. Tärkein juttu on kuitenkin se, että henkilöstölle on löytynyt aika pitkälle uusia tehtäviä. Se helpottaa muuta tuskaa.

Parhaimmillaan Tahkoluodon ja Kristiinankaupungin voimalaitokset työllistivät yhteensä 126 henkilöä ja vielä viimeisinäkin toimintavuosina noin 40.

— Loppujen lopuksi ihmiset tekevät työpaikan. Kun kaikki hiljenee, jäävät jäljelle vain seinät.

Sähköntuotanto ei täysin lopu Kristiinankaupungin voimalaitosalueella, vaikka voimalaitos puretaankin. Jäljelle jää vielä kaksi kantaverkkoyhtiö Fingridin kaasuturbiinia, joilla tuotetaan varavoimaa kantaverkon tarpeisiin.

teksti Jari Hakala / kuvat Johannes Tervo