10.08.2016, kello 10.55

Afrikan sähköistäminen:

Vuosisadan haaste

YK:n seuraava ilmastokokous (COP 22) pidetään marraskuussa Marokossa. Siellä puhutaan varmasti YK:n kestävän kehityksen ohjelman yhdestä tavoitteesta – miten varmistaa kohtuuhintaisen ja puhtaan energian saanti kaikille. Asia koskee ennen kaikkea Afrikkaa, jonka väestöstä suuri osa elää yhä ilman sähköä.

Afrikan sähköntuotantokapasiteetti on suunnilleen 160 000 MW, jota voi verrata vaikkapa Saksan vastaavaan – runsaat 190 000 MW. Afrikassa on vain asukkaita noin 15 kertaa enemmän kuin Saksassa.

Kaksi kolmasosaa kapasiteetista on Pohjois- ja Etelä-Afrikassa. Muu osa mannerta joutuu tyytymään kapasiteettiin, jolla tuotetaan noin 53 000 MWh vuodessa. Määrä vastaa kutakuinkin Portugalin vuotuista sähkönhankintaa.

Afrikan sähköistäminen on edennyt selvästi hitaammin kuin taloudellinen kasvu ja nyt se on muodostunut jopa kehityksen esteeksi. Virallisten arvioiden mukaan 600 miljoonaa eli noin puolet afrikkalaisista elää ilman sähköä. Mutta todellinen luku lienee paljon korkeampi.

– Afrikassa on paljon enemmän ihmisiä vailla sähköä kuin viralliset luvut antavat ymmärtää. Sähköverkon ulottuvilla elävä kaupunkilainen ei riitä, sanoo energiayhtiö Totalin markkinointi- ja palvelujohtaja Momar Nguer, joka aiemmin vastasi Totalin Afrikan ja Lähi-idän toiminnoista.

– Ihmiset tarvitsevat joka tapauksessa rahaa saadakseen sähköä tavalla tai toisella. Ja sähkön saantia ja kustannuksia seuraa kysymys, ovatko verkot luotettavia.

Keskitettyjen verkkojen aika on ohi

PWC:n hiljattain julkaiseman tutkimuksen “Energy Beyond the Grid” mukaan keskitetty tuotanto- ja verkkojärjestelmä ei voi ratkaista kehitysmaiden sähköistämisongelmia.

Ratkaisuun päästään kehittämällä täydentäviä järjestelmiä, sekä verkkoon liittyviä että siitä irrallaan olevia, jotka soveltuvat yksittäisiin koteihin tai pienyhteisöihin.

– Arvioimme, että 30 prosenttia maaseudun tarpeista voitaisiin kattaa laajentamalla perinteisiä keskitettyjä verkostoja, PWC:n energiasektorin päällikkö Pascale Jean sanoo.

Hervé Gouyet, Sähköasentajat ilman rajoja – järjestön puheenjohtaja pitää arviota kuitenkin liian optimistisena.

– Kun rakennamme verkkoa lisää, suunnilleen 10 prosenttia asukkaista pääsee sähkön piiriin. Se mikä menee tämän yli, koostuu niistä ihmisistä, joilla oli jo ennenkin generaattori käytössään, Gouyet totesi Afrikan tulevaisuutta käsitelleessä konferenssissa.

Paikallisia järjestelmiä kaupunkien ulkopuolelle

PWC:n mukaan isojen sähköntuotantojärjestelmien ja keskitettyjen sähköverkkojen kehittäminen jatkuu.

– Olisi kuitenkin kaupunkienkin kannalta järkevää keskittyä kehittämään paikallisia järjestelmiä, kun otetaan huomioon, että häviöt afrikkalaisissa siirtoverkoissa ovat 20 prosentin luokkaa, Nguer toteaa.

Vertailun vuoksi, siirtohäviöt Suomessa ovat noin 3 prosenttia vuodessa.

Kaupunkien lähellä olevat paikalliset laitokset voisivat olla aurinkovoimaloita, joissa olisi sähkön varastointimahdollisuus niin, että se olisi varmistettu kaasu- tai dieselgeneraattoreilla.

– Mutta se mitä pitäisi kehittää laajemmin, ovat keskitetyistä verkoista riippumattomat järjestelmät ja kyliin sopivat miniverkot. Tällaisten verkkojen hallinta voisi kuitenkin olla hankalaa.

PWC:n Pascale Jeanin mielestä tällaisten infrahankkeiden vaikeus liittyy näkemyksiin siitä, miten hoidetaan julkisten ja yksityisten osapuolten yhteistyö ja miten jaetaan investoinneista odotettavat tulokset.

Mutta optimistejakin löytyy. Afrikka-Ranska – säätiön puheenjohtaja Lionel Zinsou sanoo, että älyverkot kehittyvät nopeammin Sambiassa kuin Keski-Ranskassa sijaitsevassa Corrèzessa.

Lähde: La Tribune/ EurActiv

Kuva: Reuters

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit