Energiaviraston "Uusiutuvan energian ajankohtaispäivän" paneelin osallistuivat Nordic Development Fundin ohjelmapäällikkö Aleksi Lumijärvi, Energiaviraston markkina-asiantuntija Anna-Maija Sinnemaa, Keravan Energia Oy:n asiakassuhteista vastaava johtaja Johanna Haverinen ja Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen. Paneelia ohjasti Energiaviraston johtaja Pekka Ripatti.

 Mitä korkeampi päästöoikeuden hinta on, sitä vähemmän syntyy hiilidioksidipäästöjä. Siksi päästöoikeuden hinta on tärkein päästöjen vähentämistä ohjaava tekijä.

— Ei aivan näin, toteaa Energiaviraston markkina-asiantuntija Anna-Maija Sinnemaa.

— Pelkkä korkea päästöoikeuden hinta ei vielä takaa päästöjen vähenemistä. Vähintään yhtä tärkeä on poliittisesti asetettu päästökatto: tavoitetila, johon pyritään toteuttamalla erilaisia päästövähennystoimia.

Sinnemaa muistuttaa, että kansallista päästövähennystavoitetta on toteutettava huolimatta siitä, mitä päästöoikeudet markkinoilla maksavat. Päästöoikeuden hinnalla on merkitystä, mutta se ei ole ainoa päästöjen vähentämiseen ohjaava tekijä.

EU:n päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien hinta on noussut nopeasti kymmenestä eurosta 25 euroon. Nyt ilmaan päästetty hiilidioksiditonni maksaa energiayhtiöille 25 euroa. Keravan Energia Oy:n puuta ja turvetta käyttävän voimalaitoksen toimintaan muutos on ehtinyt jo vaikuttaa.

— Kun päästöoikeuksien hinta nousee, kallistuu turpeen käyttö voimalaitoksen polttoaineena. Lisäämme tällöin puun käyttöä ja vähennämme turpeen käyttöä, kertoo Keravan Energia Oy:n asiakassuhteista vastaava johtaja Johanna Haverinen.

Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen on seurannut päästökauppaa sen alkuvuosista asti. Vasta nyt päästökauppa toimii, kuten sen alkujaan kuviteltiin toimivan. Se on esimerkiksi työntämässä kivihiiltä pois sähköntuotannosta Saksassa.

— Päästökauppa yksin ei kuitenkaan johda siihen tavoitteeseen, jonka Eurooppa on itselleen asettanut. Tämä on poliittisesti epärealistinen olettamus, Tynkkynen huomauttaa.

Nordic Development Fundin ohjelmapäällikkö Aleksi Lumijärvi pitää EU:n päästökauppajärjestelmää hyvänä esimerkkinä markkinaehtoisesta tavasta vähentää päästöjä.

— Tästä on hyvä ottaa mallia, kun alueellisia päästökauppajärjestelmiä rakennetaan muualle. Kehitys voi johtaa alueellisten päästökauppajärjestelmien syntymiseen eri puolille maailmaa. Ne voidaan tarvittaessa linkittää yhteen.

Lumijärvi ei kuitenkaan usko siihen, että hiilipäästöjen hinta muodostuisi täysin globaalisti.

Pitääkö jakaa ilmaiseksi?

Suomalaisten yritysten lisälasku ilmaan päästetystä hiilidioksidista oli viime vuonna noin 650 miljoonaa euroa, kun päästöoikeuden hinta oli 25 euroa. Tämä ei ole kuitenkaan todellinen kustannus, jonka yritykset ovat päästöoikeuksista maksaneet.

Osa suomalaisista yrityksistä saa päästöoikeutensa ilmaiseksi ja osalle maksetaan kompensaatioita päästöoikeuksien aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista. Energiaviraston mukaan kompensaatioita maksettiin viime vuonna noin 80 miljoonaa euroa. Kompensaatioiden ja ilmaisjaon yhteisvaikutus pienentää suomalaisten yritysten kuluja viraston arvion mukaan noin 150 miljoonalla eurolla.

Päästöoikeuksien aiheuttamien kulujen kompensaatiota ja niiden jakamista ilmaiseksi on perusteltu kilpailutekijöillä. Päästöoikeuksien ostaminen voi heikentää kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten asemaa. Riskinä on myös "hiilivuoto", eli yritysten pakeneminen Suomesta sellaisiin maihin, joissa ei ole käytössä päästökaupan kaltaisia järjestelmiä.

Eurooppalaisen ilmastopolitiikan toteuttamisen kannalta kompensaatio ja ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen kuitenkin rapauttavat päästökaupan ohjausvaikutusta.

— Ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen vähenee ja niiden jakaminen tiukkenee. Samalla keskustelu kompensaatioiden poistamisesta on käynnistynyt.

Tynkkynen arvioi ongelman pienenevän tulevaisuudessa.

— Prosessiteollisuuden kaltaisille toimialoille ilmaisista päästöoikeuksista tai kompensaatioista voi olla todellista apua, jos niillä ei ole mahdollista korvata päästöjä aiheuttavia prosesseja päästöttömillä, Haverinen pohtii.

EU:n päästökaupan virityssarjaksi valikoitui muutama vuosi sitten markkinavakausmekanismi. Sen avulla päästöoikeuksia voidaan imuroida markkinoilta, jolloin niukkuuden lisääminen nostaa päästöoikeuksien hintaa. Energiaviraston Sinnemaan mielestä mekanismi on toiminut hyvin.

— Viime vuosina tapahtunut päästöoikeuksien hinnannousu on puhtaasti markkinavakausmekanismin ansiota. Mekanismi rajoittaa kuitenkin vain huutokaupalla myytävien päästöoikeuksien määrää, jolloin säätely kohdistuu ennen kaikkea sähköntuottajiin. Sähköntuottajien ohjaaminen on siis käytännössä muita toimialoja ankarampaa.

Päällekkäinen ohjaus syö tehoja

Euroopan unionissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle, uusiutuvan energian käytön lisäämiselle ja energiatehokkuuden parantamiselle on jokaiselle asetettu erilliset tavoitteet. Kaikki tavoitteet tähtäävät kuitenkin samaan: päästöjen vähentämiseen.

Osa-alueiden erilliset tavoitteet ja erilaiset ohjauskeinot syövät kuitenkin toistensa tehoa. Erityisesti markkinaehtoinen päästökauppajärjestelmä kärsii päällekkäisestä ohjauksesta.

— Ihannemaailmassa ilmastotavoitteet saavutettaisiin pelkkien päästövähennysten avulla. Silloin päästövähennyksiin ohjaavan mekanismin pitäisi olla selvästi nykyistä vahvempi, Tynkkynen pohtii.

Samalla Tynkkynen huomauttaa, että Euroopan unionin energiapolitiikalla on muitakin tavoitteita kuin päästöjen vähentäminen. Esimerkiksi uusiutuvan energian käytön lisääminen parantaa energiaomavaraisuutta, energiaturvallisuutta ja työllisyyttä. Uusiutuva energia on käytännössä eurooppalaisen teollisuuspolitiikan osa.

— Paljon haitallisempia ovat sellaiset tukijärjestelmät, joiden käyttö ei vähennä ilmastopäästöjä. Suomessa yksi tällainen on turpeen muita polttoaineita alhaisempi verokohtelu. Tästä ja tämänkaltaisista ympäristölle haitallisista tukijärjestelmistä pitäisi päästä nopeasti eroon.

Haverisen mielestä päästövähennyksiin tähtäävät rinnakkaiset ohjauskeinot romuttavat markkinaehtoisen ohjauksen.

— Jos uusiutuvan energian käytön lisäämisellä tavoitellaan myös jotain muuta kuin päästöjen vähentämistä, pitäisi tämä voida erottaa päästövähennystavoitteista.

Joskus rinnakkaiset ohjausjärjestelmät voivat toimia hyvin yhdessä päästökaupan kanssa — integroituna sopivalla tavalla päästöoikeuksien hinnanmuodostukseen. Yksi tällainen ratkaisu on Suomessa lanseerattu metsähaketuki. Metsähakkeen käytölle maksettavat tuki on sidottu päästöoikeuden hintakehitykseen. Mitä korkeampi päästöoikeuden hinta on, sitä vähemmän metsähakkeen käyttö saa tukea.

Kun päästöoikeuden hinta kipusi 25 euroon hiilidioksiditonnilta, loppui metsähakkeelle maksettava tuki. Tämä tarkoittaa sitä, että viime vuoden jälkipuoliskolla metsähakkeen käyttöä ei tuettu.

— Metsähaketukien kaltaisten järjestelmien integroiminen päästökauppaan on vaikeaa, koska uusiutuvan energian käyttöä ohjataan sekä unionin tasoisilla päätöksillä että toisistaan poikkeavilla kansallisilla mekanismeilla Sineenmaa sanoo.

— Parempi olisi, jos päästökaupan kanssa rinnakkain toimivia ohjauskeinoja olisi mahdollisimman vähän.

Päästökaupalle työrauha

Markkinaehtoisen ohjauksen lisäksi hiilidioksidipäästöjen syntymistä voidaan rajoittaa lainsäädäntöön perustuvilla kielloilla tai vero-ohjauksella. Lumijärven mielestä kielto voi olla perusteltu keino nopeuttaa muutosta, mikäli toimijat voivat ottaa käyttöön vaihtoehtoisia ratkaisuita.

— Kivihiilen käytön kieltäminen energian tuotannossa ei sinänsä ollut huono ratkaisu. Se oli nykytilanteessa kuitenkin merkityksetön päätös.

Sinnemaa ei innostu uusista kielloista tai veroista. Hän haluaisi antaa päästökaupalle työrauhan, jotta markkinaehtoien ohjaus voisi näyttää kyntensä täydellä teholla. Markkinavakausmekanismi näyttää tehostaneen päästökaupan toimintaa ja se ehtii seuraavien kymmenen vuoden aikana syödä liiat päästöoikeudet markkinoilta.

— Jos päästökauppa ei tässä ajassa kykene ratkaisemaan päästövähennysongelmia, niin sen jälkeen on otettava kiellot käyttöön.

Haverinen on harmissaan kivihiilikeskustelun saamasta laajuudesta Suomessa. Kivihiilen käyttö koskettaa vain muutamaa rannikkokaupunkia. Sisämaassa energiayhtiöt sen sijaan käyttävät pääasiallisesti biopolttoaineita.

— Kivihiilen ja turpeen käyttö loppuvat päästökaupan avulla. Korkea päästöoikeuden hinta tuo energiayhtiöille selvän ylimääräisen kulun, mikä pakottaa pohtimaan halvempia ja ilmastoystävällisempiä vaihtoehtoja.

KAINALOSSA

Nyt tarvitaan kaikkien kaikki

Ilmastonmuutos ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat huolettavat kansalaisia ympäri maailman. Ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta on hyväksytty jo ahdistukseen asti. Jotain tarttis tehrä, mutta kenellä on vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tätä pohdittiin Energiaviraston "Uusiutuvan energian ajankohtaispäivässä".

Ensisijainen vastuu on poliitikoilla, koska edustuksellisessa demokratiassa politiikoille on annettu mandaatti päättää. Poliittisilla päätöksillä vaikutetaan ilmapiiriin ja luodaan kannustimia, jonka jälkeen yritykset voivat jatkaa voittojensa tekemistä ja kansalaiset hyvinvointinsa maksimoimista. Suuri valta tuo suuren vastuun. Tästä huolimatta yksilöt lähettävät signaaleita, joita päättäjät eivät voi sivuuttaa.

Samalla yritykset ovat aikaisempaa tiiviimpi osa yhteiskuntaa. Yritykset joutuvat kuuntelemaan yhä enemmän asiakastaan, kun päättäjät joutuvat kuuntelemaan kansalaisia. Asiakas ja kansalainen ovatkin sama asia. Tämä heijastuu myös yritysten tapaan tehdä voittoja — yritys voi menestyä olemalla eettinen ja ilmastoystävällinen.

— Energiayhtiöiden on taivuttava tuottamaan vihreää sähköä, jos asiakkaat haluavat sitä ostaa. Tuotekehityksellä taas on pyrittävä painamaan vihreän sähkön hinta alas. Kysynnällä voidaan vaikuttaa tehokkaasti tarjontaan, totesi Keravan Energia Oy:n johtaja Johanna Haverinen.

— Nyt tarvitaan kaikkien kaikki, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sanoi.

— Jokainen ei kuitenkaan voi tuoda samanlaista panosta esimerkiksi köyhyyden, sairauden tai työttömyyden vuoksi. Siksi korkeasti koulutetuilla, terveillä ja hyvätuloisilla on suurempi vastuu, valta ja mahdollisuudet tehdä enemmän asioita ilmaston hyväksi.

teksti ja kuva Petri Sallinen