Energiakeskustelussa ydinvoimaa pidetään samaan aikaan halpana ja kalliina. Nykyiset voimalat tuottavat edullista sähköä, mutta samalla rakenteilla olevat voimalat tuntuvat suurilta investoinneilta. Eri vertailuissa haarukka ydinvoiman – ja muidenkin energiantuotantotapojen – hinnoille tuntuu heittelevän villisti. Tämä tekee vertailusta vaikeaa.

Ohessa siis simppeli laskentatapa tuotetun sähkön kustannukselle per megawattitunti.

Otetaan ydinvoimaa edustamaan Olkiluoto 3. Tämä lukuisista vaikeuksista ja viivästyksistä kärsinyt projekti edustaa länsimaista nykytilaa, jossa rakentamista ovat vaikeuttaneet esimerkiksi keskeneräiset laitossuunnitelmat, pitkän rakentamistauon aikana ruostunut projektiosaaminen, kadonneet toimitusketjut sekä kesken projektia muuttuva sääntely ja vaatimukset.

Laitetaan voimalaitoksen rakentamiskustannuksen haarukaksi 10-15 miljardia, joka sisältää myös rahoituskustannukset. Nykyisten ydinvoimaloiden operointi ja ylläpitokulut, sisältäen ydinjäte- ja purku-rahastot ja muut, ovat kokoluokassa 20-25 euroa / MWh. Uusilla ja isommilla voimaloilla tämä kustannus on todennäköisesti mieluummin pienempi kuin isompi, sillä kiinteiden kustannusten osuus pienenee ja toiminta on tehokkaampaa.

Käyttöikä oletetaan 80 vuoteen (lisenssi ensin 60 vuodelle, joka todennäköisesti jatkettavissa ainakin 20 vuodella). Keskimääräinen vuosituotanto arvioidaan hieman alakanttiin noin 12,5 terawattituntiin, mikä on 12 500 000 MWh. Laskukaavan 12,5 TWh/vuosi * 80 vuotta mukaan voimala tulee tuottamaan karkeasti yhden petawattitunnin, tai miljardi megawattituntia, toimintansa aikana.

Operointi- ja ylläpitokustannus on koko elinkaarelta 20-25 miljardia euroa, ja laitosinvestointi rahoituksineen 10-15 miljardia. Yhteensä 30-40 miljardia euroa, ja tuotantoa tuli miljardi megawattituntia.

Yhteensä siis ydinsähkön hinnaksi saadaan 30-40 euroa / MWh. Ei kovin paha, ottaen huomioon, että hinta sisältää laitoksen purun ja jätehuollon ja että tuotettu sähkö on vähäpäästöistä. Aluksi hinta rahoituslainan takaisinmaksun vuoksi korkeampi, ja putoaa sitten lähelle operointi- ja ylläpitokuluja.

Diskonttaus muuttaa kaiken?

Erona hienoihin ja monimutkaisiin laskelmiin nähden ylläolevassa yksinkertaistuksessa on se, että tulevan sähköntuotannon arvo otetaan huomioon kokonaisuudessaan, eli sitä ei ”diskontata” nykyhetkeen. Diskonttaukselle on omat perusteensa varsinkin investointien vertailussa.

Yhteiskunnan näkökulmasta perustelut tiettyjen diskonttoprosenttien käytölle ovat aina arvovalintoja. Arvotammeko nykyhetken kulutusta enemmän kuin omaamme tai lapsiemme tulevaa kulutusta? Kannattaako rakentaa mieluummin halvalla heikkolaatuista nyt ja luottaa siihen, että tulevaisuudessa meillä on varaa rakentaa rapistuva kerrostalo, silta tai voimala uudestaan vielä halvemmalla? Vai kannattaako maksaa laadukkaasta ja kestävästä hieman enemmän tänään?

Jos oletamme, että tulevaisuudessa energia on syystä tai toisesta lähes ilmaista, voi olla perusteltua keskittyä lyhyeen aikaväliin. Jos taas oletamme, että tulevaisuudessa energiasta ja materiaaleista tulee niukkuutta esimerkiksi tiukentuvien päästörajojen tai köyhtyvien luonnonvarojen myötä, kannattaa ehkä suosia pitkäikäisiä investointeja ja pieniä diskonttokorkoja.

Rauli Partanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija