Ilmastonmuutos huolettaa yhä enemmän tavallista sukankuluttajaa. Erilaisissa kansalaisten energia-asenteita mittavissa tutkimuksissa ilmastonmuutos ja siihen liittyvät ilmiöt kiilaavat kerta toisensa jälkeen ylivoimaiseen kärkeen. Ilmastonmuutos on monen mielessä jo todellinen ja äärimmäisen vakava uhka.

Huoli on muuttumassa myös käytännön toiminnaksi, kun koululaiset, opiskelijat ja heidän vanhempansa aktivoituvat eri puolilla Eurooppaa kansalaistoimintaan. Päättäjiltä odotetaan toimia ja päättäjiä patistellaan ratkaisemaan ongelma. Vaali toisensa jälkeen ilmastoasioiden odotetaan nousevan vaalien teemaksi. Osa poliittisista päättäjistä on jo havainnut tämän: kansalaismielipiteet aiheuttavat poliittista painetta, johon pitäisi reagoida. Samalla kansalaiset miettivät yhä useammin sitä, mitä he voisivat itse tehdä asialle arkisessa elämässään.

Käytännössä taistelu ilmastonmuutosta vastaan on yhtä kuin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Hiilidioksidipäästöjä taas syntyy, kun jotain poltetaan. Kansalaisten silmissä ilmastopolitiikan toteuttaminen näyttäytyy yleensä polttamisen vähentämisenä, vaikka paljon muutakin tehdään.

Suomessa asiaan on tartuttu eurooppalaisten etujoukoissa. Suomalaisesta sähköntuotannosta yli 80 prosenttia on jo päästötöntä. Suomi tuottaa sähkönsä uusiutuvalla energialla, vesivoimalla, biomassalla ja ydinvoimalla. Kaukolämmöstä taas puolet tuotetaan päästöttömillä tuotantomuodoilla ja päästöttömien osuus kasvaa vuosi vuodelta.

Vaikka ilmastonmuutos voi näyttää pelottavalta, tarjoaa sen torjunta myös mahdollisuuksia. Sellainen Pelle Peloton on paljon vartija, joka keksii edullisen ja tehokkaan tavan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Uusia loistavia keksintöjä odoteltaessa myös vanhojen päästöttömien menetelmien mahdollisuuksia tutkitaan tuorein silmin.

Ydinvoiman ja uusiutuvien liitto?

Päästöttömänä sähköntuotantomuotona ydinvoiman ilmastopoliittisia ominaisuuksia tarkastellaan nyt aikaisempaa objektiivisemmin. Tämä näkyy myös kansalaisten energia-asenteita mittaavissa tutkimuksissa. Asenteet ydinvoiman käyttöä kohtaan ovat kääntyneet positiivisemmiksi.

EU-komissiokin ennustaa, että tulevaisuuden Euroopassa sähköntuotantopaletti on uusiutuvan energian ja ydinvoiman liitto. Euroopan unionin ilmastopoliittisen tiekartan mukaan unionin alueella syntyvistä hiilidioksidipäästöistä vähintään 80 prosenttia pitäisi saada leikatuksi vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki mahdolliset toiminnot sähköistetään — liikenne etunenässä. Jos sähköntuotantojärjestelmä on päästötön, niin silloin sähköistetyt toiminnotkaan eivät aiheuta päästöjä. Ajatus on yksinkertainen.

Mistä päästötön tai vähänpäästöinen eurooppalainen sähköntuotantojärjestelmä sitten rakennetaan? Ainakin fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee — niiden polttaminen saattaa loppua jopa kokonaan. Samalla uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy. EU-komission tavoitteena on, että 80 prosenttia eurooppalaisesta sähköstä tuotettaisiin uusiutuvilla vuoteen 2050 mennessä. Entä millä loppu sähkö tuotettaisiin?

Ydinvoimalla, toteaa EU-komissio. Tosin ei ihan kokonaan, koska ydinvoiman osuuden komissio arvioi asettuvan 15 prosentin tuntumaan sähköntuotantopaletissa vuonna 2050. Ydinvoiman osuus olisi siis selvästi pienempi kuin nykyisin, joten ei syytä huoleen: ehkä nykyisistä ydinvoimalaitoksista osalla voitaisiin tuottaa sähköä myös vuonna 2050.

Kyllä ja ei, asiantuntijat toteavat. Tällä hetkellä Euroopassa jauhaa 126 ydinvoimalaitosta päästötöntä sähköä ympäri vuorokauden. Mutta — vuoteen 2050 mennessä suurin osa niistä on jo suljettu vanhentuneina. Vanhainkoteihin siirtyvien ydinvoimalaitosten tilalle tarvitaan uusia — tarpeeksi on arvioitu noin 50 uutta laitosta, mikäli päästöttömän sähköntuotannon tavoitteet halutaan saavuttaa. Rahaa niiden rakentamiseen tarvittaisiin arviolta 400 miljardia euroa. Ihan kaikkea sähköä Eurooppa ei nimittäin kykene tuottamaan uusiutuvalla energialla.

— Pienten reaktoreiden vahvuutena on se, että niistä koostuva voimalaitos voidaan rakentaa vaiheittain, toteaa Energiateollisuus ry:n ydinvoima-asiantuntija Tuomo Huttunen.

Pienten reaktoreiden läpimurto?

Eurooppalainen energiatulevaisuus näyttää muuttuvan taas kerran ilmastopolitiikan realiteettien edessä. Muutoksen mahdollistajia ovat tuulivoiman ja aurinkovoiman kehittyminen markkinaehtoisiksi sähköntuotantomuodoiksi. Niiden rakentamista ei enää tarvitse tukea julkisin varoin.

Asenneilmapiirissä tapahtunut muutos taas vahvistaa ydinvoiman asemaa päästöttömänä tuotantomuotona. Lisäksi päästökaupan vahvistuminen ja Euroopan unionin puhtaan energian paketti parantavat ydinvoiman mahdollisuuksia entisestään.

Myös ydinvoimateollisuus on uudistumassa. Vaikka lähes koko läntisessä Euroopassa ydinvoimateollisuuden valot ovat palaneet himmeästi jo pitkään, on muualla maailmassa tapahtunut paljon kehitystä. Britanniassa, Etelä-Koreassa, Kanadassa, Kiinassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa suurten ydinvoimalaitosten rakentamisen lisäksi on kehitteillä useita erilaisia pienikokoisia ydinreaktoreita. Niiden arvioidaan tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia päästövähennystalkoisiin Euroopassa — myös Suomessa.

Kaupallistuessaan pienikokoiset ydinreaktorit muuttavat ydinvoimarakentamisen perinteitä. Modulaariset ja pienitehoiset sarjatuotantoreaktorit tekevät rakentamisesta joustavaa ja dynaamista.

— Suurten ydinvoimalaitosten riesana länsimaissa ovat olleet pitkät rakennusajat ja kustannusten karkaaminen käsistä. Pieniä reaktoreita sen sijaan voidaan rakentaa vaiheittain. Esimerkiksi 12 pienreaktorista koostuvassa laitoksessa ensimmäisellä reaktorilla voidaan tuottaa sähköä heti, kun se on saatu asennettua. Tämä helpottaa seuraavien reaktoreiden hankinnan rahoittamista, kertoo Energiateollisuus ry:n ydinvoima-asiantuntija Tuomo Huttunen.

Pieniä yksiköitä on helppo sijoittaa myös kaupunkiympäristöön. Pienellä ydinreaktorilla voidaan tuottaa joko pelkkää lämpöä tai lämmön lisäksi myös sähköä.

— Erityisen suoraviivaista on pelkän kaukolämmön tuottaminen pienreaktorilla. Pelkkää lämpöä tuottavassa laitoksessa lämpötila on matalampi kuin sähköä tuottavassa laitoksessa. Siksi siinä ei tarvita samanlaisia paineastioita, höyrystimiä, turbiinia tai suurta määrää kalliita osia, joita sähköntuotannossa tarvitaan, Huttunen toteaa.

Parhaimmillaan pieniä ydinreaktoreita voi saada kaupan hyllystä jo 2020-luvun alkupuolella, optimistisimmat asiantuntijat ennustavat. Mikäli pienet reaktorit tekevät näin nopeasti kaupallisen läpimurron, olisi uusi konsepti keskusteltava salonkikuntoiseksi hyvissä ajoin. Todennäköisesti myös lakeja, määräyksiä ja asetuksia on päivitettävä ja lupamenettelyäkin on syytä pohtia. Riittääkö esimerkiksi sarjatuotantolaitteiden kansainvälinen lisensiointi vai tarvitaanko kansallista syynäämistä?

Huttusen mukaan asiasta keskustellaan jo Suomessa.

— Viime vuonna Suomessa käynnistyi KELPO-projekti. Sen tarkoituksena on etsiä keinoja ydinvoimalaitosten komponenttien luvitus- ja kelpoisuusprosessien kehittämiseksi. Hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää myös pienreaktoreiden luvittamisessa ja rakentamisessa.

Entä minkälaisille paikoille pieniä ydinreaktoreita voitaisiin sijoittaa? Vaikka pienten ydinreaktoreiden yleistymiseen liittyy vielä monia epävarmuuksia, olisi ihanteellista saada asiat keskusteltua ja säädettyä kuntoon hyvissä ajoin — ehkä jo seuraavan vaalikauden aikana.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto

Katso tarkemmin, mitä Tuomo Huttunen kertoo ydinvoimasta.