Energiamarkkinoiden avaaminen koko unionin alueella on kuin hidastettu elokuva. Täit ovat jämähtäneet tervaan ja muurahaiset pyristelemät irti tahmeasti siirapista. Käytännössä moni Euroopan unionin jäsenmaa haluaa pitää kiinni energiamarkkinoilla vallitsevasta säätelykulttuurista, vaikka Pohjoismaissa sähkömarkkinoiden avaaminen markkinaehtoisin keinoin on osoittanut toimivuutensa jo vuosia sitten.

— Siksi sähkö on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa eurooppalaisittain edullista, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Edullinen energia pitää kotitalouksien elämisen kustannukset kurissa ja vahvistaa energiaa käyttävän teollisuuden asemaa kansainvälisillä markkinoilla. Jo pelkästään tämän pitäisi riittää kannustamaan markkinoiden avaamiseen.

— Moni maa haluaa lisätä energiavarmuutta ja uusiutuvan energian määrää kansallisista lähtökohdista, vaikka yhteistyöllä ja markkinaintegraatiolla voidaan saavuttaa mittavia säästöjä, Leskelä huomauttaa.

Yhteispohjoismaisilla markkinoilla asiakkaat voivat valita, millä tavalla tuotettua sähköä he haluavat ostaa ja mikä yhtiö sitä heille toimittaa. Samalla energiayhtiöt ovat joutuneet panostamaan viestintään, asiakaspalveluun ja tuotekehitykseen — sähköyhtiön asiakkaathan voivat aina äänestää jaloillaan, jos palvelu ei miellytä.

— Nyt tämäntapaisia vapauksia on kaavailtu kaikkien eurooppalaisten ulottuville. Silti osa EU-maiden energiaministereistä jarruttelee kehitystä ja vaatii asioiden toteuttamiselle useiden vuosien siirtymäaikoja, Leskelä tuskailee.

Ilmastonmuutoksen hillintä näyttää kuitenkin nousevan Euroopan unionin energiapolitiikan keskeisimmäksi tavoitteeksi. Linjaus miellyttää Leskelää. Ilmastopolitiikan toteuttaminen on jo näkynyt sähköntuotannossa melko rajuna energiamurroksena.

— Nyt ilmastopolitiikassa huomio olisi keskitettävä kiinteistöjen lämmityksen ja liikenteen aiheuttamiin ilmastopäästöihin.

Leskelän mielestä kaikkia energiamuotoja koskeva kilpailu lämmitystapamarkkinoilla vahvistaa parhaiden lämmitystapojen asemaa ja karsii ilmastopolitiikan kannalta heikoimmat. Samalla päästään markkinaehtoisten keinojen avulla eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä — ilman kalliita yhteiskunnallisia tukia. Energiaministereiden tekemien linjausten perusteella näin näyttäisi tapahtuvan.

— Uusiutuvan energian käyttöä kiinteistöjen lämmityksessä voidaan helposti lisätä rakentamalla kaukolämpöjärjestelmiä myös Keski-Eurooppaan. Tässä Suomella olisi paljon annettavaa, Leskelä huomauttaa.

Painotus sähkön vähittäismarkkinoilla

EU:n energiaministereiden sopimassa puhtaan energian paketissa sähkömarkkinoita koskevat linjaukset painottuvat sähkön vähittäismarkkinoita koskeviin päätöksiin. EU:n alueella suurin este markkinoiden lopulliselle avaamiselle on sähköenergiaa koskeva hintasäätely, johon erityisesti Ranska ja muutamat Välimeren alueen maat ovat ihastuneet.

Hintasäätely tarkoittaa sitä, että viranomainen voi puuttua sähköenergian hinnoitteluun asettamalla esimerkiksi kattohinnan, jota ei saa ylittää. Pohjoismaisilla markkinoilla hinta taas muodostuu markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Hintasäätelyllä on yritetty lieventää energiaköyhyyden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia. Energiaköyhyys on Pohjoismaissa melko vieras ilmiö, mutta muualla Euroopassa täyttä totta. Energiaköyhyys tarkoittaa sitä, että kaikilla kansalaisilla ei ole varaa ostaa tarvitsemaansa määrä sähköä tai muuta energiaa.

Nyt energiaministerit saivat kuitenkin aikaiseksi pieniä rajoituksia hintasäätelyn käyttöön. Kokonaan siitä ei kuitenkaan vielä päästy eroon. Ministerien linjausten mukaan hintasäätelyn käyttö ei saa aiheuttaa sähkön tukkumyyjille tai sähkön vähittäismyyjille ylimääräisiä kustannuksia. Hintasäätely ei myöskään saa johtaa ristisubventioihin tai vaikeuttaa markkinatoimijoiden elämää. Hintasäätelyä käytettäessä asiakkaan kulutuspisteeseen on asennettava älykäs sähkömittari, esityksessä todetaan.

Hintasäätelyn käyttöä koskevien rajoitteiden kylkeen ministerit räätälöivät kuitenkin lisärajoitteita — ”rajoitteiden rajoitteita”. Ne saattavat osin vesittää varsinaisten rajoitteiden vaikutuksia. Rajoitteen rajoite on esimerkiksi vaatimus älymittarista, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla ”kovin älykäs”. Melko kafkamaista.

Esityksen mukaan vähittäismarkkinoilla jäsenvaltioiden pitäisi sallia ”dynaamiset sähkösopimukset”. Tällaisia ovat mm. sähköpörssin hintakehitykseen sidotut sähkösopimukset, jotka ovat olleet käytössä Pohjoismaissa jo vuosia. Tuntihinnoiteltua sähköä pitäisi olla asiakkaiden saatavilla, mutta jokaiselta sähkönmyyjältä sitä ei kuitenkaan edellytetä.

Ministerit myös ehdottavat, että jakeluverkkoyhtiöt ja kantaverkkoyhtiöt voisivat tulevaisuudessa omistaa sähkövarastoja — siis suurikokoisia akkuja. Monet markkinaehtoisesti ajattelevat toimijat ovat vastustaneet ajatusta. Verkkoyhtiöiden hallussa olevien sähkövarastojen pelätään sotkevan sähkön hinnanmuodostusta sähkömarkkinoilla. Sähkövarastojen tarve Keski-Euroopassa on kuitenkin jo todellinen. Valtavaksi paisunut tuuli- ja aurinkosähkökapasiteetti voi tuottaa yllättäen ja hallitsemattomasti verkkoon suunnattomat määrät sähköä. Tämä sotkee markkinoita ja koettelee sähkönverkkojen kykyä vastaanottaa sähköä.

Suurikoiset sähkövarastot on todettu tehokkaiksi puskureiksi, mutta niiden rakentaminen on erittäin kallista. Siksi sähkötuottajien tai sähkönmyyjien ei uskota rakentavan niitä markkinaehtoisesti — ainakaan toistaiseksi. Tästä syystä energiaministerit ovat valmiita myöntämään verkkoyhtiöille oikeuden omistaa sähkövarastoja — tosin verkkoliiketoimintaa valvova viranomainen arvoisi sähkövarastohankkeiden vaikutukset aina tapauskohtaisesti.

TAUSTAA

Ahkerat direktiivinikkarit

Euroopan unionin direktiivinikkarit ovat kunnostautuneet tänä vuonna. Vuoden aikana on käsitelty kymmenkunta energia-alan direktiiviä ja asetusta — tulostavoitteet on varmasti tavoitettu ja peräti ylitetty. Suomaisten jakamattoman huomion sai uusiutuvan energian RED II -direktiivi ja sen sisältämät bioenergian kestävyyskriteerit. Maankäytön ja metsien päästöjä koskevaa LULUCF-asetusta väännettiin myös hampaat irvessä useampaan kertaan — suomalaisittain LULUCF-asetus oli merkittävä.

Tuoreimmassa puhtaan energian paketin käsittelyssä energiaministerit sopivat mm. sähkömarkkinoiden kehittämisestä — tosin puhtaan energian paketti koostuu peräti neljästä lakiehdotuksesta, joten pureskeltavaa on reilu suullinen.

Puhtaan energian pakettia käsitellään seuraavaksi Euroopan komission, Europarlamentin ja Eurooppa-neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Viimeisten äänestysten arvioidaan tapahtuvan kevään aikana. Energiaministerien tekemät linjaukset voivat kuitenkin vielä muuttua, ja monet merkittävät yksityiskohdat puristetaan joskus arvaamattoman poliittisen mankelin läpi.

Kaiken tämän jälkeen direktiivit on vietävä kansalliseen lainsäädäntöön. Asiantuntijoiden mukaan kaikki energiaa koskevat lait — eli energiaunionin lainsäädäntö — saadaan valmiiksi aikaisintaan vuonna 2019.

kuva Scanctockphoto