Euroopan unionin tavoitteena on järjestää nopeat laajakaistayhteydet jokaisen eurokansalaisen ulottuville vuoteen 2020 mennessä. Asia on kirjattu "Eurooppa 2020" -strategiaan. Tämän jälkeen kaupankäynti ja asiointi voitaisiin rakentaa digitalisaation ympärille. Hankkeen toteutuminen parantaisi unionin alueella toimivien yritysten kilpailukykyä, mutta asialla on myös merkitystä kansalaisten sosiaalisen osallistumisen ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Laajakaistaverkkojen rakentaminen tapahtuu kuitenkin markkinaehtoisesti. Tietoliikennetoimiala on vahvasti kilpailtu ja jokaiselle uudelle laajakaistaliittymälle pitäisi löytyä riittävästi tilaajia ennen kuin teleyhtiöt ryhtyvät rakentamaan uutta valokuituverkkoa. Kiinteiden valokuituverkkojen kanssa kilpailevat langattomat tietoliikenneratkaisut ovat myös monesti kuituverkkoja kiinnostavampia tuotteita.

EU:n asettamista tavoitteista huolimatta laajakaistaverkkojen rakentaminen etenee nihkeästi monissa jäsenmaissa, vaikka tavoitteita tukemaan EU-komissio asetti jäsenmaiden käyttöön porkkanoita 15 miljardin euron arvosta vuosiksi 2014–2020. Lisäksi valokuituun perustuvien laajakaistaverkkojen rakentamisen kustannuksia hillitsemään säädettiin vuonna 2014 energia- ja tietoverkkojen yhteisrakentamiseen ohjaava direktiivi. Direktiivin kansallinen versio — yhteisrakentamislaki — valmistui Suomessa vuonna 2016.

Suomikin hidastelee

Laajakaistaverkkojen rakentaminen etenee toivottua hitaammin myös Suomessa. EU-komission asettaman tavoitteen mukaan kaikkien suomalaisten käytössä pitäisi olla vuonna 2020 vähintään 30 megabittiä sekunnissa tietoa siirtävä laajakaistayhteys ja vähintään 50 prosentilla ultranopea yli 100 megabittiä sekunnissa dataa välittävä yhteys.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportti viime vuoden joulukuulta kuitenkin toteaa, että "edistymistä laajakaistastrategian toteuttamisessa on tapahtunut, mutta kaikkia Eurooppa 2020 -strategian laajakaistatavoitteita ei saavuteta määräaikaan mennessä". Raportin mukaan 30 megabitin laajakaistayhteyksien kattavuus Suomessa vuonna 2017 oli noin 75 prosenttia. EU-maiden välisessä vertailussa Suomi on häntäpäässä: seitsemänneksi viimeinen Bulgarian, Romanian, Kroatian ja Puolan kaltaisten maiden kanssa. Vanhoista läntisistä teollisuusmaista myös Ranska on samassa porukassa.

Maaseudun laajakaistayhteyksien rakentamisessa Suomi on EU-maiden hännänhuippu. Maaseutualueilla 30 megabitin laajakaistayhteyksien kattavuus Suomessa oli ainoastaan kahdeksan prosenttia vuonna 2017. Laajakaistayhteyksistä 100 megabitin sekuntivauhdilla toimivien liittymien osuus Suomessa oli raportin mukaan 18 prosenttia.

— Nopeiden laajakaistayhteyksien käyttöönotto perustuu kuitenkin kysyntään ja siihen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten väestön ikä, koulutus, liittymän hinta ja väestön ostovoima, Euroopan tilintarkastustuomioistuin toteaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin seuraa Euroopan unionin asettamien tavoitteiden toteutumista.

Yhteisrakentamisesta vauhtia ja säästöjä?

Miksi laajakaistaverkkojen ja energiaverkkojen yhteisrakentamisesta haluttiin säätää direktiivillä ja kansallisella lainsäädännöllä? Jos yhteisrakentaminen tuottaa osapuolille taloudellisia hyötyjä, niin eikö tällaiseen toimintaan hakeuduta ilman lainsäädäntöäkin?

— Direktiivi ja kansallinen lainsäädäntö vauhdittavat laajakaistayhteyksien rakentamista ja ohjaavat kohti EU:n asettamaa tavoitetta. Samalla laki estää keinotekoisten esteiden kasaamiseen yhteisrakentamisen tielle, asiantuntijat toteavat.

Laajakaistaverkkoja ja energiaverkkoja rakentavat yhtiöt joutuvat tapauskohtaisesti arvioimaan yhteisrakentamisen mahdollisuudet ja hyödyt. Osapuolet ovat myös laatineet sopimusmalleja, joilla rakentamisen kustannuksia jaetaan ja arvioidaan.

Lainsäädännön seurauksena liikenne- ja viestintäviraston eli Traficomin yhteyteen perustettiin Verkkotietopiste-niminen palvelu, jossa energia- ja tietoliikenneverkkoja rakentavat yhtiöt keskitetysti julkaisevat tietoja hankkeistaan. Keskitetty tietokanta alentaa kynnystä pohtia yhteisrakentamisen mahdollisuuksia.

Yhteisrakentaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi energia- ja tietoliikenneverkkojen maaurakointia edellyttämät työt tehdään yhdessä. Energiaverkkojen osalta yhteisrakentamislaki koskee sähköverkkojen lisäksi kaukolämpöverkkoja, kaukojäähdytysverkkoja sekä maakaasuverkkoja. Myös vesihuoltoverkot ja liikenneverkosto kuuluvat lain piiriin. Lain tarkoittaman yhteisrakentamisen toisena osapuolena on kuitenkin aina teleyhtiö.

Laki velvoittaa verkkoja rakentavia yhtiöitä suostumaan aina yhteisrakentamista koskeviin pyyntöihin "oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin". Yhteisrakentaminen ei saa lisätä kustannuksia erillisrakentamiseen verrattuna. Turvallisuutta, verkkojen käyttöä, kunnossapitoa tai korjausta yhteisrakentamisella ei saa heikentää.

Kulttuurit törmäyskurssilla?

Yhteisrakentamiseen on kannustettu Suomessa lain voimalla nyt reilut kaksi vuotta. Tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia kaikista kohteista on yhteisrakentamista — tosin joillakin sähköverkkoyhtiöillä yhteisrakentamisen osuus on jo selvästi suurempi.

Yhteisrakentamisen potentiaali on kaikkein suurinta teleyhtiöiden ja sähköverkkoyhtiöiden kesken. Kaukolämpöyhtiöt arvioivat yhteisrakentamisen toteutuvan lähinnä uudisrakennusalueilla, joissa verkkojen sijoittelu on otettu huomioon jo alueiden kaavoituksessa.

Yhteisrakentamista on hillinnyt energiayhtiöiden ja teleyhtiöiden erilaiset toimintaympäristöt, mutta myös perinteiset tavat toimia. Verkkoja rakentavat eri toimialojen yhtiöt toteavat yhdessä, että kaivaminen on yksi suurimmista kustannuseristä. EU-komission tekemän selvityksen mukaan yhteisrakentamisen avulla voitaisiin säästää jopa 40–50 prosenttia maankaivamisen kustannuksista.

Aikaakin säästyy, jos lupamenettelyt tehtäisiin yhdessä. Kunnat taas haluaisivat rajoittaa katujen ja liikenneväylien avaamisesta aiheutuvat haitat minimiin: parempi olisi asentaa avoimeen monttuun kerralla mahdollisimman monta erilaista kaapelia tai putkea.

Energiaverkkojen rakentaminen ja televerkkojen rakentaminen on kuitenkin hyvin erilaista. Sähköverkkoyhtiöt toimivat monopolissa ja teleyhtiöt rajusti kilpaillussa ympäristössä. Sähköverkkoyhtiöt laativat rakennussuunnitelmansa vuoksiksi eteenpäin. Teleyhtiö taas joutuu varjelemaan suunnitelmiaan viimeiseen asti, jotta kilpailijat eivät saisi vihiä uusista laajakaistakohteista.

— Uuden laajakaistaverkon rakentamista ei aloiteta ennen kuin liittymiä on myyty riittävästi. Rakentaminen on myös hektistä. Valmista pitäisi saada muutamassa kuukaudessa, koska asiakas haluaa uuden yhteyden mahdollisimman nopeasti., toteaa Tele Company Oy:n kehittämispäällikkö Jukka Huhtanen.

Huhtasen mielestä yhteisrakentaminen soveltuu parhaiten suurten asutuskeskusten välisten yhteyksien rakentamiseen. Suuret hankkeet on myös helppo esitellä julkisesti. Ongelmallisimpia yhteisrakentamisen kannalta ovat "kuluttajapään yhteydet". Niiden osalta sähköverkkoyhtiöiden aikatauluihin on vaikeampaa mukautua.

Sähköverkkoyhtiö Elenia Oy kertoo toteuttavansa 20–25 prosenttia verkonrakennuskohteistaan yhteisrakentamisena.

— Sähköverkkojen rakentamisen osalta lyömme suunnitelmat lukkoon kolme vuotta etukäteen, kertoo Elenian verkkopäällikkö Tommi Lähdeaho.

— Hankkeisiimme pääsee aina mukaan, koska suunnitelmissamme on aina jonkin verran joustoja. Esittelemme kohteitamme aktiivisesti alueen kunnille ja teleyhtiöille.

Lähdeaho toteaa, että sähköverkkoyhtiöiden osalta ojat ovat vielä aktiivisesti auki noin kymmenen vuotta. Sen jälkeen säävarmuuden parantamiseen tähtäävät suuret maakaapelointi-investonnit on saatu Suomessa päätökseen.

Energia- ja televerkkojen yhteisrakentamisesta keskusteltiin paneelissa Tampereen Verkosto2019-messuilla. Kuvassa vasemmalta oikealle Tampereen kaupungin kunnossapitopäällikkö Kimmo Myllynen, liikenne- ja viestintäviraston johtava asiantuntija Päivi Peltola-Ojala, Tele Company Oy:n kehittämispäällikkö Jukka Huhtanen ja Elenia Oy:n verkkopäällikkö Tommi Lähdeaho.

KAINALOSSA

Satoja erilaisia käytäntöjä

Mitä tahansa verkkoja Suomeen rakennetaankaan, niin alueen kuntien lupakäytännöt on syytä tuntea hyvin. Kuntien lupakäytännöt vaihtelevatkin melkoisesti — käytäntöjä on lähes monta erilaista kuin on kuntiakin. Tämän tietää sähköverkkoja rakentavan Elenia Oy:n verkkopäällikkö Tommi Lähdeaho. Elenia toimi sadan suomalaisen kunnan alueella.

— Olisi hyvä, jos lupamenettelyyn saataisiin enemmän valtakunnallisuutta. Toisaalta rakennettavat alueet voivat olla hyvin erilaisia. Se, mikä toimii kaupunkialueella ei toimi maaseudulla ja julkisten teiden varsille rakentaminen on erilaista kuin yksityisten teiden varsille rakentaminen, Lähdeaho toteaa.

Tele Company Oy:n kehittämispäällikkö Jukka Huhtanen on samaa mieltä.

— Verkkojen rakentaminen on Suomessa monimutkaista, koska jokaisella kunnalla on oma näkemyksensä. Kuntien erilaisten käytäntöjen yhtenäistäminen voi kuitenkin olla mahdotonta. Taustalla on liikaa historiaa.

Liikenne- ja viestintäviraston johtava asiantuntija Päivi Peltola-Ojala pitää valtakunnallisempia käytäntöjä rakentamista helpottavana. Siksi virasto helpottaa tilannetta jakamalla toimijoille keskitetysti tietoa alueellisista lupakäytännöistä.

— Kunnat ovat avainasemassa ja kunnilla on valta edistää ja ohjata kohti yhteisrakentamista, Peltola-Ojala muistuttaa.

Tampereen kaupungin kunnossapitopäällikkö Kimmo Myllynen muistuttaa kuntien niukoista resursseista. Pienimmissä kunnissa ei ole edes päätoimisia henkilöitä hoitamassa lupa-asioita.

— Suunnittelijoita tarvittaisiin lisää. Samalla paikallista yhteistyötä olisi syytä tiivistää.

Myllynen kuitenkin huomauttaa, että kuntien maankäytön periaatteet vaihtelevat ja toisaalta saman seutukunnan alueen kunnilla voi olla hyvinkin samankaltaisia toimintamalleja.

— Joillakin alueilla paikallinen vesiyhtiö ei halua putkensa lähelle sähkö- tai tietoliikennekaapeleita, joillakin alueilla se taas onnistuu.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto