Saksa on jäämässä vuodeksi 2020 asetetuista ilmastotavoitteistaan. Alun perin Saksan oli tarkoitus vähentää päästöjään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Saksan päästövähennykset jäävät korkeintaan 32 prosenttiin ja lupaukseen kiriä päästövähennyksiä 2030 mennessä.

Samaan aikaan Puolassa valmistellaan uutta ruskohiilistrategiaa. Strategian avulla halutaan varmistaa se, että ruskohiilen tuotanto vastaa kasvavan energiantuotannon tarpeita. Jos Saksa epäonnistuu päästövähennystavoitteissan eikä Puolassa edes yritetä vähentää päästöjä, niin miten uskottavaa Euroopan unionin ilmastopolitiikka oikeastaan on? Onneksi kansallisten politiikkojen lisäksi on EU:n ilmastopolitiikka.

EU:n ilmastopolitiikan ensisijainen ohjausväline on päästökauppa. Markkinoille ehti kasaantua ylimääräisiä päästöoikeuksia, kun taantuma kuritti taloutta ja supisti teollisuustoimintaa. Samalla päästöoikeuksien hinta laski pohjalukemiin. Nyt talous on kuitenkin noususuhdanteessa. Teollisuuden päästöt kasvavat — myös päästöoikeuksien kysyntä on kääntynyt nousuun.

Päätöksiäkin on jo tehty. Päästöoikeusmarkkinoilta on päätetty siirtää kolme miljardia päästöoikeutta markkinavakausreserviin seuraavien neljän vuoden aikana. Lisäksi vuonna 2024 on tarkoitus mitätöidä valtava määrä päästöoikeuksia — yhteensä 2,5 miljardia päästöoikeutta. Markkinoilta poistuu siis 40 kertaa enemmän päästöoikeuksia kuin mitä Suomi tarvitsisi kattamaan vuosittaiset päästönsä. Suomessa kasvihuonekaasuja päästetään ilman noin 60 miljoonaa tonnia vuodessa. Yksi päästöoikeus taas antaa yritykselle oikeuden päästää ilmaan yhden tonnin hiilidioksidia.

Euroopan unionissa on myös päätetty, että uusia päästöoikeuksia lasketaan markkinoille joka vuosi edellistä vuotta vähemmän. Nykyinen vuotuinen vähennysprosentti on 1,74. Vuodesta 2021 lähtien vähennysprosentti kiristyy 2,2 prosenttiin.

Toimenpiteet ovat alkaneet näkyä päästöoikeusmarkkinoilla. Päästöoikeuksien hinta on ehtinyt kaksinkertaistua viime syksyyn verrattuna. Tällä hetkellä päästöoikeus maksaa 16 euroa.

Päästöoikeuksien kallistumisen lisäksi hiilivoiman kustannuksia nostaa EU:n teollisuuspäästödirektiivin asettamat vaatimukset. Analyytikot ovat laskeneet, että ruskohiiltä käyttäville voimalaitoksille näistä aiheutuva kustannus voi olla lähes kymmenen euroa megawattitunnilta. Samalla tuulivoiman tuotantokustannukset laskevat — Suomeen rakennetaan jo ensimmäinen tuulipuisto ilman julkista tukea.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että ruskohiilellä tuotettu sähkö menettää kilpailukykyään. Erään analyytikkonäkemyksen mukaan jopa kolme neljästä eurooppalaisesta hiilivoimalaitoksesta voi jäädä kannattamattomaksi.

Ei olekaan ihme, miksi Puolassa päätettiin ottaa käyttöön kapasiteettimekanismi. Sillä halutaan turvata (hiili)voimalaitosten säilyminen verkossa. Sekään ei ole ihme, että neuvoteltavana olevan sähkömarkkina-asetuksen päivityksen kuumimmaksi aiheeksi on noussut kapasiteettimekanismissa mukana oleville voimalaitoksille ehdotettu päästöraja.

Petteri Haveri
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n sähkömarkkinoiden asiantuntija