Energia-alan yritykset ovat ympäristölupien suurkuluttajia. Ympäristölupia tarvitaan monissa energia-alan hankkeissa — ei pelkästään uusissa kohteissa, vaan myös käytössä olevien kohteiden lupia on usein päivitettävä. Mitä kauemmin viranomaisten lupamenettely kestää, sitä kauemmin rakentajat joutuvat odottamaan hankkeiden aloittamista.

Suomessa ympäristölupamenettelyjen sujuvoittamiseen on nyt tartuttu — ympäristöministeriö on käynnistämässä lakihankkeen, jonka tavoitteena on eri hallinnonalojen tarvitseman lupatiedon kokoaminen yhteen. Energiateollisuus ry:n mielestä menettelyjen yhdentäminen yhden luukun -periaatteella on kannatettavaa. Tämä lyhentäisi lupien käsittelyaikaa. Samalla lupia tarvitsevat yritykset saavat yhdestä osoitteesta selkeät ohjeet.

— Papereiden lähettely ja papereiden manuaalinen koordinointi pitäisi korvata kehittyneellä poikkihallinnollisella sähköisellä asiointijärjestelmällä, Heidi Lettojärvi Energiateollisuus ry:stä toteaa.

Sähköinen asiointijärjestelmä olisi energiatoimialan kannalta jopa tärkeämpi kuin yhden luukun -periaate. Kun sähköinen järjestelmä on kaikkien eri viranomaisten käytössä, saa jokainen virasto ja ministeriö sieltä samat järjestelmään kerran syötetyt tiedot. Tässä mielessä taustalle ei välttämättä tarvita edes lakihaketta.

Hyvä sähköinen asiointijärjestelmä opastaa lupia tarvitsevia toimittamaan kerralla viranomaisten tarvitsemat tiedot — lupien käsittely nopeutuu, kun lisätietojen haaliminen jää historiaan. Hyvin toimiva sähköinen järjestelmä on myös vuorovaikutteinen: lupaprosessin etenemistä voi seurata järjestelmästä.

Hyvin toimiva sähköinen asiointijärjestelmä on energiatoimialan kannalta jopa tärkeämpi kuin yhden luukun periaate, toteaa asian- tuntija Heidi Lettojärvi.

Lettojärven mielestä ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) sisältöjen käsittely voitaisiin integroida kaavoitukseen. Myös kemikaalien käyttöön liittyvien kysymysten käsittelyn päällekkäisyydet voitaisiin purkaa.

— Hallinnon kannalta lupien hakija on aina asiakas, ei hallintoalamainen. Yhden luukun -periaatteella palvelua voidaan tuottaa joustavasti ja samalla lupia hakevalle voidaan kertoa käsittelyä koskeva aikataulu. Tietojen ja käsittelyn keskittäminen ei kuitenkaan saisi estää luvan hakijan ja toimivaltaisen viranomaisen välistä vuorovaikutusta, Lettojärvi muistuttaa.

Laajat hankkeet sisältävät useita eri lupia. Yksittäiset luvat saattavat valmistua viranomaiskäsittelystä eri aikaan — osaratkaisuina. Hyvin toimivassa järjestelmässä päivitettävät tiedot linkittyvät saumattomasti jo aikaisemmin toimitettuihin tietoihin tai tehtyihin viranomaispäätöksiin, joita luvan hakija voi seurata sähköisessä järjestelmässä.

Yritysten toiminnassa tapahtuvat muutokset taas voivat edellyttää tarkistuksia tai päivityksiä lukuisiin aikaisemmin tehtyihin viranomaispäätöksiin. Lettojärvi odottaa, että myös tämäntapaiset lupa-asiat saataisiin sähköiseen asiointijärjestelmään.

— Yhden luukun -periaate voidaan ulottaa myös valvontaan. Tällä tavalla raportoitavat tiedot ovat laajasti hyödynnettävissä. Samalla päällekkäinen raportointi poistuisi.

Sähköisen asiointijärjestelmän riskinä on kuitenkin se, että siitä muodostuu ”musta laatikko”. Silloin lupia hakeva ei tiedä, onko järjestelmään syötetty riittävästi oikeaa tietoa eikä järjestelmästä saa tietoa esimerkiksi lupamenettelyn aikatauluista tai viranomaiskäsittelyn etenemisestä.

TAUSTAA

Mapit kiertävät ja työllistävät

Tarinat ympäristölupien käsittelystä viranomaiskoneistossa ovat kuin suoraan Franz Kafkan tai Kurt Vonnegutin satiirista kirjoista. Alkumetreillä viranomaiset saattavat pompottaa lupia tarvitsevia yrityksiä jatkuvilla lisätietopyynnöillä. Aikaa tuhraantuu lupahakemusten täydentämiseen ja viranomaisten ajatusten tulkitsemiseen.

Virastoissa lupapapereita käsitellään manuaalisesti ja niitä monistetaan lukemattomiin mappeihin. Mapit kiertävät virkamieheltä toiselle, jotka kirjoittavat kommenttinsa lyijykynällä asiakirjojen marginaaleihin. Tämän jälkeen sihteerit kirjoittavat virkamiesten kommentit puhtaaksi ja mapit lähetetään uusintakierrokselle samoille virkamiehille.

Eri viranomaiset saattavat tehdä samasta asiasta ristiriitaisia kannanottoja tai viranomaispäätöksiä. Pahimmassa tapauksessa viranomaiset valittavat toistensa tekemistä päätöksistä hallinto-oikeuteen, mikä hidastaa entisestään asioiden käsittelyä. Tarinat ovat kuitenkin todellisesta elämästä — eivät Kafkan kirjoista. Kafka kirjoitti eräässä tarinassaan miehestä, joka meni virastoon hoitamaan jotain hyvin yksinkertaista asiaa. Luukulta toiselle kulkiessaan hän kuitenkin eksyi valtavaan virastotaloon. Kun mies ei enää löytänyt sieltä ulos, hän kuoli virastotalossa nälkään. Toistaiseksi näin ei ole vielä käynyt todellisessa elämässä.

Kuva Scanstockphoto